Onnen kyyneleet pakkasessa jäätyy

Sain juuri naapurin tädiltä uunituoreita karjalanpiirakoita. Ihan lämpimiä siis vielä. Tulipa hyvä mieli!

Tämänvuotinenn Suomen vierailu on ollut taas oikea tunteiden tsunami. Vain muutama päivä saapumisemme jälkeen rakas veljeni meni naimisiin pitkäaikaisen tyttöystävänsä kanssa. Häät olivat erilaiset - merirosvohäät - ja kaiken lisäksi vihkiminen tapahtui Joensuun kauniissa ortodoksikirkossa. Heti alusta alkaen hääpäivä lähti todella tunnelmallisesti käyntiin.



Oli ihana tavata pitkästä aikaa sukulaisia. Samoin juhliminen kunnon suomalaiseen tyyliin tuntui taas pitkästä aikaa mukavalle. Tosin tällä kertaa nakit silmillä oli Kulta enkä mie! :) Kulta tutustui lankonsa kavereihin ja myös suomalaiseen häätraditioon nimeltä "tiukkaa viinaa parkkipaikalla".

Pohjois-Karjalassa on ollut koko meijän täällä oloajan (1,5 viikkoa) kova pakkanen. Ulkona ei paljon tee mieli olla - sen verran eteläranskalainen miusta on tullu. Olen mie kuitenkin pari kertaa käynyt sauvakävelyllä ja pakkasesta huolimatta en ole katunut. Pakkashuurteinen luonto on niin kaunis!

Musta aukko

Tunnen täällä hetkellä lapioivani rahaa suureen mustaan aukkoon nimeltä TALO. Budjetti oli olevinaan hallinnassa, mutta kappas vain - kaikkien artisaanien kustannusarvioihin tulee aina jotain lisää, koska x ja y. Samoin Ranskan valtion hyvin hallitsemat verot ja muut maksut ovat jo löytäneet meijät.

En jaksa nyt iloita oikein mistään.

Muista joka päivä

Kauniina nauhana vuosien päivät
helmenä jokainen muistoksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis,
niistä ei yhden ees kadota sallis.

Perjantaina nukahti ikiuneen pikkuvarpunen, oma rakas mummini.
Samalla taivaalle syttyi uusi, lämpimästi hehkuva tähti kolmen muun samanlaisen viereen.

Isovanhempiaan ikuisesti kaivaten,

Jenni

Mme Eko

Meijän huushollissa mennään hitaasti mutta varmasti entistä ekologisempaan suuntaan. Onneksi ollaan molemmat tässä asiassa samalla aaaltopituudella, tosin Kullan lähtökohdat perustuvat pikemminkin taloudellisuuteen toisin kuin miun. Mutta enihuu, yhdessä yritetään pienentää kuormitustamme. Kerron teille meijän viimeisimmät viritykset. :)

Dukanin dieetin takia jogurtin kulutus nousi huomattavasti ja koska Ranskassa maustamatonta jogurttia myydään vain pikkupurkeissa, niin jätettähän alkoi sitten kertyä ihan liikaa. Löysin rasvattoman maitojauhepaketin kyljestä jogurtin valmistusohjeen ja jaan sen nyt teille, armaat lukijani:

Jogurtti (ilman jogurttikonetta)

9,3 dl kuumaa vettä + 110 g rasvatonta maitojauhetta
(TAI 9,3 dl rasvatonta maitoa)
1 prk (rasvatonta) maustamatonta jogurttia (n. 125 g)
3 tl vanilja aromia (TAI vaniljasokeria)
steviaa tai canderelia maun mukaan (TAI 50 g sokeria)
8-9 keraamista tai lasista jogurttipurkkia (kierrätettynä paras!)

1. Lämmitä vesi (tai maito) mikrossa kuumaksi mutta ei kiehuvaksi. Lisää maitojauhe.
2. Sekoita erillisessä kulhossa maustamaton jogurtti, vanilja-aromi ja makeutusaine/sokeri. Lisää seos kuumaan maitoon ja sekoita.
3. Kaada seos keraamisiin tai lasisiin jogurttipurkkeihin, jotka olet ottanut talteen kaupasta ostamistasi jogurteista. :)
4. Kaada suuren kattilan tai muun suuren astian pohjalle kiehuvaa vettä ja laita purkit veteen. Peitä kannella tai pyyhkeellä ja anna hautua yön yli.
5. Peitä seuraavana päivänä kelmulla tai purkkien kansilla (jos on)ja laita jääkaappiin. Syö viikon aikana.

Reseptiä voi soveltaa oman mauan mukaan esim. eri makautusaineilla, marjoilla, karkeilla tms. Ylläoleva resepti on meille laihduttajille soveltuva enkä ole vielä voinut testata ns. normaaleja reseptejä. Kokeilkaa te muut ja kertokaa kommenttilaatikossani, kuinka erilaiset jogurtit ovat onnistuneet! Resepti on helppo ja valmistamiseen menee vain n. 10 minuuttia. Säästöä tulee taatusti usea euroa ja ainakin tietää, mitä syö, kun itse tekee!

Jaan teille toisenkin ekologisen ja kukkaroystävällisen reseptin, mutta se ei ole ruokaresepti. En ole nimittäin moneen kuukauteen enää ostanut pyykinpesuainetta vaan teen sitä itse. Tällä tavalla:

150 g marseillen saippuaa
1 maitolasillinen kidesoodaa
3 l kiehuvaa vettä
n. 25 tippaa eteeristä öljyä esim. laventeli, eukalyptys

Raasta marseillen saippua ihan normijuustoraastimella, jolloin se liukenee helpommin. Kaada päälle kiehuva vesi ja sekaan kidesooda ja eteerinen öljy. Paras tapa sekoittaa ainekset on tehosekoittimella (pienellä teholla!), jolloin seoksen saa helposti tasaiseksi. Kaada valmis pyykinpesuaine huuhdeltuun 5 l:n pesuainepulloon ja laita se jäähtymään kylmään veteen. Annostelu noin 100 ml/koneellinen eli enemmän kuin teollisten tiivistelmäpesuaineiden, mutta ainekset ovat luonnonmukaisia. Jos käyttää biopesupalloa, niin 50 ml riittää. Sama pesuaine soveltuu sekä valko- että väripyykille ja myöskin herkille kuiduille marseillen saippuan ansiosta.

Jotta ympäristöystävällisyys varmasti on taattu, kannattaa ostaa ei-teollisesti valmistettua marseillen saippuaa eli siis ei mitään ruokakaupan muovikääreessä olevia saippuan palasia. Täällä Etelä-Ranskassa oikean savon de Marseillen löytäminen on helppoa - sitä voi ostaa isoina 700 g:n kuutioina kaikilta paikallisilta markkinoilta, mutta Suomessakin varmasti esim. luomukaupoissa ja kaikissa ranskalaistyyppisissa pikkuputiikeissa luulisi niitä jo myytävän. Yksi marseillen saippua -kuutio maksaa täällä 4 euroa, kilon kidesooda paketti alle euron ja laventeliöljyputeli n. 7 euroa. Noilla investoinneilla saa monta litraa pyykinpesuainetta!

Aika kultaa muistot

Milanon ihana tyttö Karkki haastoi miut kertomaan lapsuusmuistoja.

1.Mitä vastasit pienenä kysymykseen "Mikä sinusta tulee isona"?

Olen tätä kovasti yrittänyt muistella viime aikoina enkä rehellisesti sanottuna muista. Yksi vaihtoehto, johon olen loogisen päättelyn avulla päätynyt, on eläinlääkäri. Olisikohan tässä yksi syy, miksi elämäni on ollut päämäärätontä haahuilua lukion jälkeen? En vieläkään tiedä, mikä miusta tulee isona, mutta toivottavasti ainakin parempi ja kypsempi ihminen. :)

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?

Ensimmäiset telkkarinkatselumuistikuvat liittyvät Pätkikseen. Siihen liittyy myös sellainen hauska muisto, että miun iskä kävi usein ostamassa miulle kioskilta Pätkiksen Pätkiksen katsomista varten. :) Pikkuveljen ja serkkujen kanssa seurattiin silmä kovana kaikki piirretyt sarjat esim. TaoTao, Maija Mehiläinen ja Peukaloisen reteket. Kaikista paras oli kuitenkin Jaki ja Nuka, joka oli niin surullinen, että kun se loppui niin pikkuveljen kanssa itkettiin pitkään ja vuolaasti karhusisarusten kohtaloa! Jaki ja Nuka olivat sen jälkeen pitkään meijän piirustusten aiheina. Sarjiksista mie luin Akua (toisten kotona, koska meille sitä ei tullut) ja äiti ja iskä osti joskus Nakke Nakuttajan tai Peukaloisen retket irtonumerona.

3. Lempileikkejäsi?

Ennen omakotitaloon muuttoa myö asuttiin rivitaloyhtiössä, jossa oli paljon lapsia. Muistan, että sisällä saatiin olla vain sadesäällä, joten kaikki aika vietettiin ulkona. Pihapiirisssä olikin tekemistä! Meillä oli todella paljon leikkejä, joista monet vaihtelivat vuodenaikojen mukaan, mutta ikuisia suosikkeja olivat kirkkis eli kirkonrotta ja kymmenen tikkua laudalla. Tervapataa pelattiin myös aika paljon. Parhaan kaverini Armin kanssa olimme hevoshulluja ja luimme kasapäin hevoskirjoja. Näihin kirjoihin perustui meijän mielikuvitustallileikit, joissa joka kerta uudelleen piirrettiin upeat tallit kengänkärjellä hiekkaan meijän talojen takana olleelle pellolle. Niitten piirrostallien ssiällä sitten harjattiin, suitsittiin ja ruokittiin meijän upeita heppoja ja käytiin pitkillä ratsastuslenkeillä asuinalueemme hiekkateillä. Barbeilla myö leikittiin myös Armin ja muitten pihan tyttöjen kanssa. Miulla oli aikamoinen Barbie-kokoelma ja runsaasti kaikenlaista härpäkettä niille, mutta ei mitään oikeita Barbie-juttuja esim. autoja tai hevosia.

4. Mistä urheilusta pidit/harrastit?

Olin lapsena aika anti-urheilullinen. En harrastanut mitään liikuntaa, mitä nyt tykkäsin hypätä pituutta ja ala-asteella osallistuinkin joihinkin koulujenvälisiin kisoihin menestymättä sen erikoisemmin. Luulin olevani kömpelö ja jopa lihava, vaikka olinkin vain suurikokoinen. :) Ala-asteella sain kaiken lisäksi liikunnan opettajaksi aivan kamalan tyrannin, joka vain pahensi liikuntakammoani. Kaikesta huolimatta pelasin muutaman vuoden pesäpalloa joensuulaisessa seurassa, koska kaikki muutkin kaverini pelasivat. Itse olin kyllä todella surkea ja koitin kaikin mahdollisin tavoin vältellä kesäisin pelattuja läänin seurojen välisiä pelejä...

5. Ensimmäinen musiikki-idolisi ?

Dingo ja Herrey's. Taisin olla 6-vuotias, kun kuulin kyseisistä bändeistä Armilta ja pihan muilta "isoilta tytöiltä". Siihen loppui viattomuus ja lasten levyt! (Tosin kyllä Mikko Alatalon Artturi Robotti oli pop vielä monta vuotta myöhemmin...:)) Äiti ja iskä ei tykänneet, kun ensimmäisillä säästöilläni ostin Dingon Kerjäläisten valtakunta-LP:n.

6. Parhaat synttärisi ja miksi?

En muista mitään erityisiä synttäreitä. Eiköhän ne kaikki olleet aina jännittäviä päiviä aamuherätyksineen laululla, lahjoineen ja synttärikutsuineen. :)

7. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?

Kaikki vanhempieni ostamat ratsastusvarusteet saivat aina miut ekstaasiin, sillä tiesin niiden olevan kalliita ja vanhempien taloudellisen tilanteen tiukan. Myös kirjalahjoista olin aina innoissani. Yhtenä jouluna sain myös ensimmäisen päiväkirjani ja se oli juhlaa! Siinä oli lukko ja sydänpäinen kynä, ja koska olin juuri oppinut kirjoittamaan, niin sen täyttäminenhän alkoi heti! Tunsin yhtäkkiä itseni isoksi tytöksi. :) Näin aikuisena ja varsinkin Ranskaan muuton jälkeen paras joululahja on joulunvietto Suomessa vanhempieni, pikkuveljen ja Kullan kanssa.

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?

Matkustaa, matkustaa ja matkustaa! Olen kyllä paljon matkustellutkin, mutta monta paikkaa on vielä listalla: Japani, USA, Libanon, Afrikka, kaikki loputkin Euroopan kääpiövaltiot, Aasia, Etelä-Amerikka...Suurin unelmani on - ihan oikeasti - asettua asumaan varsin yksinkertaisesti jonnekin kauas, pois sivistyksestä. Olen jo ajatellut Alaskaa ja Ranskan Lozèria, mutta häämatka Mauritiukselle toissatalvena mullisti elämäni ja siitä lähtien olen unelmoinut pienestä talomurjusta Mauritiuksen rannoilla...Ainut ongelma on se, että Kulta ei jaa tätä unelmaa ollenkaan. :( Joten myö joko elettäis eri maissa tai sitten myö jouduttais jossain (vanhuuden vaiheessa) eroamaan. Pitää siis vielä miettiä, mutta onhan tässä onneksi vielä aikaa...

Moni on tämän kyllä jo tehnyt, mutta haastan silti Rinan, Mintun, Marinan, Duussin, Monsterin, Bahrainin Mirkan, Pariisin Susun ja Mademoiselle Fromagen.

Monosta päähän ja päätä seinään

Hiljaista on ollut blogissa ja muutenkin. Pientä syysalakuloa on ollut ilmassa. Tiedä mistä sekin taas tuli. Mieltä on painanut pienet sattumukset ja vanhat demonit. Onneksi Kulta on niin ihana kuuntelija ja analysoija, että se saa aina näihin ahdistaviin blues-periodeihin valoa.

Olin jo ehtinyt hehkuttaa erinäisissä iloisissa tilanteissa, kuinka olen sopeutunut tänne ja kuinka nyt tuntuu kaikin puolin hyvälle. Mutta kuten sanontakin kuuluu, niin ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Opinkohan koskaan pitämään suuren suuni kiinni ja mölyt mahassa? Tuskinpa, mutta yritys on kova. Kovempi.

Ongelma on suomalainen suoruuteni ja kun siihen vielä lisätään aimo annos tiukkaa temperamenttia, niin a'vot! Voi toimia Suomessa (eikä sielläkään aina...Nimim. Kokemusta on), mutta ei täällä. Eteläeurooppalaisia pidetään impulsiivisina ja ärhäkkinä kimpaantumaan, mutta tosiasia on, että ainakin eteläranskalaiset ovat yllättävän diplomaattisia ja sanoisimpa jopa lauhkeita. Siksipä miulla ei ole helppoa. Päätä tulee lyötyä seinään yllättävän usein ja välillä tunnen olevani aivan ulapalla, sillä väärinymmärryksiä tulee ihan pienestä. Syynä ei ole enää keskinkertainen ranskankielentaitoni (voi, kunpa voisinkin laittaa jotain sen piikkiin!), vaan yksinkertaisesti erilainen kommunikaatiokulttuuri. Luulisi, että 6 vuoden Ranskassa asumisen jälkeen sitä alkaa jo oppia, mutta ei.

Yritän oppia olemaan armollinen sekä itselleni että läheisilleni. Mutta iänikuinen miellyttäminen on loppunut - jos en kelpaa tällaisena kuin olen, niin ei sitten. Monesti on parempi olla yksin kuin huonossa seurassa kuten suora käännös ranskalaisesta sanonnasta kuuluu.

Kansainvälinen eläintenpäivä

Se oli eilen. Meillä eläimiä juhlitaan ja palvotaan kyllä joka päivä. Kuten tästäkin kuvasta huomaa:



Pöydälle kiipeäminen on Nessin uusin tapa herättää huomiota. Se kuuluu kylläkin basenjien tapavalikoimaan, mutta meijän Neppu on ruvennut harrastamaan tuota vasta keski-iässä. Joka ilta, ruokailun ja sohvalle asettumisen välissä on olohuoneessa Nessin pieni hepulihetki, jonka aikana pitää kokeilla kaikki mahdollinen pahuus ja lopuksi basenji kampeaa tuolien kautta pöydälle.



Eilen kansainvälisen eläintenpäivän kunniaksi meijän kolmella karvakorvalla oli kaikilla jotain pientä häikkää. Päättivat sitten juhlistaa sitä oikein kunnolla tai kerätä säälipisteitä. Nessillä oli "jotain" vasemmassa silmässä ja se siristeli sitä koko päivän ja erityisesti silloin, kun silmästä puhuttin tai sitä yritettiin katsoa. Meijän illallisen aikana se kerjäsi kuitenkin jotenkin kummasti molemmat silmät auki kuin suuret lautaset. Lilystä tuli myös yhtäkkiä taas "one-eyed" (se tekee tuota aika usein ja ilman näkyvää syytä, mutta epäilen, että se protestoi aina emännän siivoamattomuutta - "one-eyed"-ilmiö osuu aina talon suuren pöly- ja sekasotkuvaiheen kanssa yhteen) ja sekin maukui ja hieroi itseään silmäpuolena joka paikkaan. Maailman tervein kissa, Chokokin päätti kantaa kortensa kekoon ja oksenteli ympäri taloa ihan kunnolla koko päivän. Se oli vain sellasta harmitonta limaa ja nappuloita. Ei edes karvapalloja. Kukaan ei lähtenyt eläinlääkäriin, sillä ilmassa oli todella suuren filmauksen makua. :)



Tässä ei filmata vaan ihan oikeasti ollaan kauhuissaan ja paossa imuria. :)

Illalla filmaus jatkui ruokanirsoilun muodossa. Basenji sai raakoja lampaanlihanpaloja ja verta (!) nappuloittensa joukossa. Normaali koira olisi syönyt lihanpalat alta aikayksikön, mutta Nessi kantoi lihapalan kerrallaan olohuoneen villamatolle (!), hieman nykersi sitä ja jätti lopulta siihen. Ei voi tajuta...Yön aikana kuitenkin oli kuppi tyhjennetty, myös niistä sinne takaisin heivaamistani lihapaloista. Kissamaailman edustajat eivät puolestaan suostuneet syömään Sheban lohipateeta! Yleensä ne saa vain nappuloita, mutta miulla on naapureitten nirsokisujen jäljiltä muutama paketti Shebaa ja kun niistä yhdenkin kulmaa hiukan aukaisee menee Lily ja Choko ihan sekopäiseksi. Eilen ei. Myönnettäköön tosin, että seassa oli murskattu matolääke, mutta ei ne sitä normaalisti ahneuksissaan haista. Menee siis kansainvälisen eläintenpäivän piikkiin tämäkin.

Uudet raamit

On hyvinsyönyt olo. Pitkästä aikaa. Dukanin dieetti on nyt kolmannessa vaiheessa ja kerran viikossa saadaan syödä ns. gaala-ateria eli ihan mitä halutaan (alkupala, pääruoka, juusto tai jälkkäri sekä aperitiivi ja yksi lasi viiniä tms.). Eilen illalla myö Kullan kanssa sitten suunnattiin Les 3 Brasseurs -nimiseen ketjuravintolaan (ihan vaan syömään, muuten olisimme mennyt jonnekin
muualle) ja syötiin Prof. Dukanin oppien mukaan juuri sitä, mitä mieli teki.



Aperitiiviksi valitsin tietty Kir Royalin (karhunvatukkalikööriä + samppanjaa) - lempiaperitiivini, jota olin jo ehtinyt kaivata.



Tarkoitus oli näyttää kir royal kädessä tosi onnelliselta, mutta Kulta ei osaa ottaa kuvia. :) Siispä onnellisen (ja suht' normaalin) ilmeen sijaan väännän taas naamaani ja ilmeisesti olin selittämässä jotain. (Ei silloin oteta kuvaa, kun toinen vielä puhuu...!)



Alkupalaksi lämmin vuohenjuustosalaatti. Nam!



Pääruoaksi amerikkalainen jokapäiväinen leipä. Ranskikset - good! Hampurilainen - good! :) Tämän huuhdoin alas 33 cl -lasillisella talon blanche-olutta. Olut - so good! Jälkiruoasta - brioche façon pain perdu eli iso köyhä ritari (?) vaniljakastikkeessa ja vaniljajätskipallolla - ei ole kuvaa, sillä se ehti hävitä miun vatsalaukkuun ennen kuin muistin koko kameraa...

Tänään palataan taas ruotuun ja syödään kiltisti proteiineja ja kasviksia. Onneksi ei vaaka näyttänyt tänä aamuna yhtään enempään kuin eilenkään, vaikka sitä pahoin pelkäsin.





Tadaa, 5 kiloa keveämpänä ja monta senttiä pienempänä vihdoin ja viimein! Muotiblogien (jota tämä blogi ei suinkaan ole) tyyliin:

Harmaa toppi NafNaf musta pitsitoppi Undiz housut Kookaï kengät Vagabond nahkaranneke La Halle hopeakaulakoru Kalevala Koru

Kolme väriä

Ajatus on hiljalleen kypsynyt toteuttamisasteelle. Aion hakea Ranskan kansalaisuutta. Saisin kuitenkin pitää Suomen kansalaisuuden ja muuten en tuohon hommaan ryhtyisikään. Syy on yksinkertainen: haluan äänestää siinä maassa, johon maksan veroni. Tottakai kotimaan asiat kiinnostaa, mutta arjessa niillä ei ole miulle mitään merkitystä. Miusta on turha marmattaa veroista yms., jos ei äänestä. Toisaalta on aivan älytöntä, että äänestysoikeus menee kansalaisuuden mukaan, kun mielestäni se voisi mennä yksinkertaisesti asuinmaan (ja "verotusmaan") mukaan.

Kaksoiskansalaisuuden ansiosta voisin sitten edelleen sanoa olevani suomalainen. Ranskalaisuudesta ei tarvitsisi sanoa halaistua sanaakaan. Enhän oikeasti edes sitä olisi.

Viimeinen niitti päätökselleni tuli, kun Ranskan presidentti hoveineen alkoi pakkokarkottamaan Ranskaan eri keinoin tulleita romaneja. Samalla hän laittoi samaan säkkiin kaikki Ranskan maaperällä elävät ja asuvat kiertolaiset kansalaisuudesta riippumatta. Tämä porukka sai yhtäkkiä tiedotusvälineissä yläkäsitteen gens du voyage, joka aikaisemmin oli ollut poliittisesti korrektimpi nimitys Ranskan omille mustalaisille. Nimityksiä käytetään sekaisin ja vaihtelevasti, mutta tällä hetkellä yleisnimitys kaikille kiertolaisille on siis gens du voyage, tsigane on Ranskan mustalainen(romani) ja rom on Romaniasta tullut romani. Varsinainen sekametelisoppa tästä kaikesta saadaan, kun samaan porukkaan lisätään forainit eli tivolinpitäjät, joilla ei tietääkseni ole romanialkuperän kanssa (välttämättä) mitään tekemistä. Heidän elinkeinonsa vain edellyttää kiertolaisuutta.

Tilanne on kieltämättä monimutkainen, sillä siihen liittyy hyvin paljon halveksimaani vapaamatkustajuutta. Ratkaisu ei ole kuitenkaan se, että aletaan diskriminoida ja karkottaa köyhiä Euroopan kansalaisia, joilla on kuitenkin ihan samanlainen oikeus etsiä parempaa elämää kuin esimerkiksi minulla. Olen suomalainen, en romani. Miksi minulla on suurempi oikeus olla täällä Ranskassa ihan vain alkuperäni takia? Minulla oli mahdollisuus ja vapaus muuttaa elämäni rakkauden perässä Suomesta Ranskaan. Tasan ei käy onnen lahjat, häh?

Muuten ihan jees, mutta...

Sauna puuttuu. Tosin ei enää pitkään. Uuteen kotiin tulee sauna ja miun rakas iskä tulee sen tekemään meille. Ilmeisesti myös rakas kummisetäni tulee avustamaan suuressa saunanrakennusprojektissa. Oon aika onnen tyttö, vai mitä?

Kaiken muun kotoisen olen osannut jotenkin korvata tai puuttumisen kestää, mutta saunaa kaipaan aina yhtä kipeästi. Varsinkin talvella, kun täällä mistraali puhkuu ja on jääkylmä sisätiloissakin, niin en mistään muusta unelmoi niin paljon kuin saunomisesta. Nyt kun tiedän, että saan oman saunan tänne, niin näen itseni vähän joka tilanteessa saunassa. Sieltä miut sitten varmaan aina löytää. :)

Äitin lähettämiä naistenlehtiä selatessa törmäsin Tikkurilan mainokseen, jossa oli näin upea kuva:



Meijän sauna vahataan siis mustaksi! Kiuasseinälle tulee vaaleat kaakelit, mutta muuten saunaan ja kylppäriin mustat, metallinhohtoiset isot laatat. Kalusteet puolestaan on valkeat. Mitäs sanotte?

Maison

Jäi iltapäivään tämä paljonpuhuttu postaus. Tänä aamuna oli pieniä teknisiä ongelmia (ja liikaa lähteviä asiakkaita...). Valitettavasti saatte odottaa lupaamaani omakuvaa huomiseen, sillä en tiedä vielä, missä vermeissä sen otan...Mutta näin uuden alun kunniaksi julkaisen teille kuvia meidän rakenteilla olevasta ikiomasta kodista, joka edistyy huimaa vauhtia.

Blogin uusi ulkoasu kaipaa vielä hieman rukkaamista, mutta tuohon tuppukylän kuvaan olen tyytyväinen! :)



Valitettavasti en ehtinyt kuvata perustuksien kaivamista ja valamista, sillä meijän raksaäijät tulee ja menee miten niitä huvittaa, mutta tässä kuvassa on nyt jo sitten kivijalka muurattuna.



Tässä on jo sitten alakerran seinät melkein koko korkeudessaan. Vasemmalla tulee olemaan yhdistetty vieras- ja työhuone, jossa rakkaat perheenjäseneni saavat lomailla joka vuosi niin pitkään kuin haluavat. :)



Tuon samaisen vierashuoneen ikkunasta voi ihailla auringonlaskun häivähdystä. Harmi, että naapureitten talot on edessä, mutta meijän makuuhuoneesta onneksi näkee hieman enemmän, sillä se on vierashuoneen yläpuolella. :)

Tartteeko sanoa, että olen aika onnellinen nyt, kun pitkäaikainen unelma on vihdoin toteutumassa? Enpä olisi vielä 8 vuotta sitten voinut mitenkään aavistaa rakennuttavani taloa Etelä-Ranskaan, pieneen tuppukylään.

Kaipuun kaljakori kilisee

Ei ole marraskuu vielä lähelläkään, ei, mutta lokakuu on! Lokakuun 1. tämä blogi lupaa julkaista uuden ja entistä ehomman ulkoasun blogipostauksen kera! Tuona samaisena päivänä aion myös uhkarohkeasti laittaa tänne blogiin ja nettiin kuvan uudesta, hoikemmasta ja joogavetreämmästä itsestäni! :)

Provencen auringon alla juhlitaan siis 1. lokakuuta!

Blogiremppaa ja sellasta

Kiitos armahille lukijoille kannustavista kommenteista! :) No, emmie sitten laita salasanaa, jos ette haluu...*punastuujakatteleevarpaitaan*

Nyt on kuitenkin niin, että blogimotivaatio on hakusessa ja ajattelin pitää pienen remppatauon. Pähkäillä, miksi ja kenelle kirjoitan. Samalla aion rukata tyyliä.

Olen itsekin remppatauolla. Toivottavasti elämäni viimeisellä sellaisella. Viime keskiviikkona aloitettiin Kullan kanssa proteiinipitoinen dieetti professööri Dukanin oppien mukaan. Haluan taas vanhoihin mittoihin ja itsevarmuuteni takaisin.

Talon seinät ei nouse vielä kahteen viikkoon. Voisin repiä juoksupöksyni, sillä rakennusfirman äijä soitti pari päivää sitten ja ilmoitti, että loma on loppu, mutta he tulevat jatkamaan meijän taloa vasta 13. syyskuuta. Voi hemmetin kuustoista. No, kunhan saavat talon valmiiksi määräpäivään mennessä, muusta ei väliä.

Lähden nyt syömään lohta. Palaan tänne toivottavasti muutaman kilon laihempana, syksyistä intoa puhkuen, joogavetreänä ja iloisten uutisten ja tarinoiden kanssa. Voikaa hyvin!

Eloväsy

Sesonki on jo pitkällä ja yli puolenvälin ollaan menty jo reilusti. Aina tässä vaiheessa iskee väsymys. Aamuisin on todella vaikea nousta sängystä, joka paikkaa kolottaa ja mielessä pyörii ajatus vain siitä kuuluisasta ensimmäisestä loma-aamusta, jolloin saa nukkua pitkään.

Muuten kaikki on yhtä lentoa ja hässäkkää enkä ole ehtinyt paneutua bloggaamiseenkaan yhtään. Sen verran voin kuitenkin kertoa pikaisesti, että perustukset on kaivettu ja valettu ja nyt niitten annetaan kuivua koko elokuu(!). Rakentaminen jatkuu syyskuun alussa, kun arvon hanslankarimme ovat tarpeeksi lomailleet.

Olen muuten ajatellut laittaa tämän blogin salasanan taakse piakkoin. Tosin en ole ihan varma vielä. Pähkäilen ja pähkäilen koko bloggaamista. Toiset kirjoittaa niin älyttömän hyviä blogeja Ranskasta, ranskalaisuudesta, suomalaisuudesta Ranskassa jne., että tämän oman rävellykseni julkisuus ei enää tunnu mielekkäältä. Salasanan takaa saisi lukea sitten ne, joita oikeasti kiinnostaa miun ja meijän pieni elämä.

Recto-verso

On taas hieman vierähtänyt aikaa edellisestä blogipostauksesta! Viimeiset 5 viikkoa vietin perheeni kanssa. Ensimmäiset kaksi rakkaan veljeni ja ihanan tulevan kälyni seurassa ja heidän jälkeensä talon ottivat huolehtivaan haltuunsa Äiti ja Iskä. Meillä kaikilla oli niin mukavaa! :)

Miulla on nyt sitten uutisia. Vajaan kahden viikon päästä, 26. heinäkuuta, alkaa meijän talon rakennus. Wuhuu!!! Eilen tuli tontin vanhan kiviaita alas ja tontti alkaa nyt olla valmis meijän kodin perustuksia varten. Mutkia on edelleen ollut matkassa, mutta ei kai minkään talon rakentaminen vihellellen suju.

Kaiken tämän onnen keskellä on elämän tasapainottamiseksi jälleen kerran huolta ja murhetta. Appiukko lähtee tänään kiireellä sairaalaan tutkimuksiin. Röntgenissä ja magneettikuvissa löydettiin keuhkoista 5 cm:n kokoinen tummentuma, joka pitää välittömästi tutkia. Kyse voi olla pahasta tulehduksesta tai pahimmassa mahdollisessa tapauksessa keuhkosyövästä. Appiukkoni on vanhentunut silmissä ja hänen olemuksestaan huokuu pelko ja ahdistus.

Tunnen itseni kieltämättä erittäin yksinäiseksi tällä hetkellä, mutta se on toisarvoista.

Kyllä kesä kastelemansa kuivaa

Terve vaan täältä lämpimän kesäsateen keskeltä! Puutarhakalusteet turpoaa sateessa ja grillikin ruostuu, mutta ei se haittaa, kun on Velipoika ja ihana Käly kylässä. Meillä on niin mukavaa.

Taloprojekti junnaa paikallaan. Rakennuslupaa odotellaan edelleen. Kiitos kaikille kommenteista värejä ja rakennusmateriaaleja koskien. Valmistelen postausta aiheesta kuvien kera.

Talveni on pelastettu. Appivanhemmat vievät meidät ja Langon risteilylle Arabiemiraatteihin joulun ja uudenvuoden välipäivinä. Tämä uutinen tuli juuri hyvään paikkaan! Alkoi jo masentaa jatkuva sade.

Kun sanat eivät riitä kertomaan

Armoton hehkutuspostaus

Ennen kuin vastailen edellisen postauksen kommentteihin (joista olen hyvin kiitollinen!), niin miun on pakko hehkuttaa! Siis ihan pakko, sillä muuten repeän! Tämä blondi lähtee maanantaina Suomeen!!! Reiluksi viikoksi ja se on niin ihanaa! Viimeksi olen ollut Suomessa keväällä vuonna 2004 ja sen jälkeen vain aina talvella. Suomen kesää en ole nähnyt vuoden 2001 jälkeen.

Ja mikä ihaninta - ja kerrankin miulla on hyvä onni - siellä on ihan kesäsää ja hellelukemat tällä hetkellä! Mikä tsäkä! Olen saanut parin päivän aikana järkyttäviä riemuntanssikohtauksia ajatellessani koko asiaa! JEEEEEESSSSSS!!!!!!

Luulenpa vetäväni koko viikon nukkumatta Presidentin ja UpCiderin (!) voimin, sillä en halua menettää hetkeäkään.Aion lenkkeillä Pielisjoen rantaa pitkin ja Rantakylä-Mutala-Utra-sektorilla, juoda siideriä porukoitten terassilla ja Joensuun ihanilla kaupunki-ja jokiterasseilla, uida, pyöräillä, tavata perhettä ja kavereita, syödä jäätelöä ja irtsareita, käydä mummilassa Saarijärvellä fiilistelemässä ja uimassa ja tervehtimässä mummia tietty, mutta ennen kaikkea istua lapsuuden kotini pihanurmikolla iltahämärässä ja kuunnella kaikkia niitä ihania tuttuja ääniä ja haistella niitä keväisen metsän tuoksuja, joita miulla on ollut niin pitkään ikävä.

Rakennuslupaa odotellessa (Mielipidetiedustelu!)

Voisin kertoa välillä taloprojektistakin. Syy miksi en ole siitä kirjoittanut on se, että tässä on ollut vähän liikaa skismaa ja ongelmia eikä ole tehnyt mieli paljon ajatella koko asiaa sen enempää. Muuta en sano kuin, että alussa sympatiseeraamamme rakennuttaja on ihan samanlainen kus'pää kuin kaikki muutkin (täkäläiset) rakennuttajat. Luottamus on lähes mennyt, mutta jatkamme hänen kanssaan, sillä - kuten sanoin - kaikki ne on samanlaisia enkä jaksa etsiä säännön vahvistavaa poikkeusta. Haluan vain oman kotini ja nopsaan. Piste.

Maanantaina saimme kuitenkin rakennuslupahakemuksen jätettyä mairie'hen. Sen käsittelyyn menee kuukaudesta kahteen ja sinä aikana olisi saatava sisätilat siihen malliin, että kun rakennuslupa tulee aloitetaan rakennus samantien. Materiaalit ja värit tuottaa miulle nyt suurta päänvaivaa. Siksipä pyydän Blogistanian väeltä apua ja mielipiteitä ja perusteluja. Kaikki kommentit ja omat kokemukset ovat enemmän kuin tervetulleita!

Valkoinen vai puunvärinen keittiö?

Parketti vai laminaatti koiratalouteen?

Tummat vai vaaleat lattiat?

Noihin asioihin etsin vastausta näin ensi alkuun. Kulta on päässyt suurimmasta taloahdistuksestaan eroon, sillä se pystyy nyt jo ajattelemaan, että joku päivä ihan aikuisen oikeesti asutaan siinä talossa. Tänään se nimittäin tilaa itselleen uuden plasmatelkkarin. Niin, annoin periksi...Kuuden vuoden rankuttamisen jälkeen ja - kröhöm - kun näin kaverin luona National Geographic -kanavaa Full HD lcd-ruudulta. Oli pakko myöntää, että ero oli suuri.

Mitäs mie nyt sitten ite haikailen sinne kotiin? Kaikki "herkuthan" on miun valitsemia ja kipeästi tarvitsemia. Sillä kuten eräs viisas mies sanoi:"Miehet asuvat taloissa, mutta naiset niitä käyttävät." Mutta se, mistä mie unelmoin on...*rummun pärinää* Enpä kerrokaan vielä! :) Vinkkinä voin sanoa, että taloon tulee kaikkiaan neljä makuuhuonetta. ;)

Vanhuus ei tule yksin eikä selkävaivat

Viidettä päivää kierona kuin s-kirjain ja selkä ihan pirun kipeenä. Ja jos näillä lääkemäärillä ei jää johonkin koukkuun, niin se on ihme se. Maanantaina menen röntgeniin ja se pelottaa jo valmiiksi. Kahden kuluneen välilevyn sijasta niitä taitaa olla nyt muutama lisää. Minkäs teet, kun on syntymässä paskat rustot annettu.

Olin todella onnellinen, sillä uuden ystäväni kanssa olimme aloittaneet lenkkeilyn ja yltäneet suorastaan huimiin suorituksiin. Odotin jokaista lenkkipäivää ihan innoissani. Endorfiinihumala vissiin. Nyt on kai sitten viimeinkin tunnustettava, että kroppa on vanhentunut eikä enää kestä mitään repivää ja rajua. Tänä kesänä on siis korkattava se vesijuoksuvyö, jonka viime vuonna jo hankin. Samoin ajattelin ruveta joogaamaan. En nimittäin kestä olla tekemättä mitään eikä se hyväksi olisikaan. Siksi toisekseen ihana omalääkärini [jota myös Dr Rhumeksi kutsutaan ('rhume' = 'flunssa')] vihjasi hienovaraisesti, että painoa voisin pudottaa. Joo, ihan kuin en tietäisi ja ihan kuin en olisi yrittänyt päästä eroon noin 10 kilosta viimeiset 5 vuotta...

Tällä hetkellä kaikki menee päin pebaa. Viime päivät on satanut ja ollut todella kylmä. Islannin tulivuori uhkaa miun vuosia odottamaa reissua keväiseen Suomeen ja isäni 60-vuotissynttäreille. Ainoa valonpilkahdus on maanantaina tapahtuva rakennuslupahakemuksen jättö mairie'en.

Tää lähtee nyt konkkaamaan asiakkaitaan tervehtimään ja tekemään selkävaivaisen tulivuorentuhkapilvenpoistotanssia.

Kevättä rinnassa

Aurinko paistaa jo töihin mennessäni klo 7.30.

Sisäpihalla yrtit odottavat ruukuttamista.

Monivuotinen pippuriminttu rehottaa kukkalaatikossa ja kurkottelee taivaita kohti.

Pyykki kuivuu päivän aikana.

Kaikkialla on vihreää.

Kissat istuvat sisäpihalla haistelemassa keväisten tuoksujen täyttämää ilmaa.

Itsellä on mieli iloinen ja positiivinen.

Vyön kiristämistä

Myö Kullan kanssa inhotaan tuhlausta. Siis turhaa sellaista. Ollaan kyllä muuten erittäin hyviä pistämään rahaa menemään, mutta kaikki turha rahanmeno on meille myrkkyä.

Ranskassa on aikaisemmin pitänyt maksaa puhelinlinjasta sellaiselle surullisen kuuluisalle puljulle kuin France Télécom. Myökin ollaan tähän mennessä maksettu joka kuukausi 16 euroa puhelinlinjasta vain sen takia, että saadaan käyttää Orangen nettiboksia. Itse lankapuhelinta emme ole käyttäneet aikoihin, sillä pikkupaholaisbasenji on jo muutaman kerran syönyt lankapuhelimen johdon. Nyt emme enää löydä uutta johtoa tilalle. Jo pitkään on ärsyttänyt maksaa linjasta, josta ei meille ole kovinkaan paljon iloa. Normaalisti sellaisissa kaupungeissa ja tuppukylissä, joissa on ADSL, ei tarvitse maksaa FT:lle, sillä boksin kautta saa monta eri palvelua käyttöönsä: tv:n, internetin ja puhelut. Kaikki tämä samaan hintaan - yleensä noin 30 euroa kuussa. Meijän tuppulassa ei ole ADSL:ää ja tähän mennessä eri operaattoreiden bokseilla on saanut vain internetin käyttöönsä ja FT:n kuukausimaksut on pitänyt maksaa, sillä boksi käyttää sen puhelinlinjaa. Sekavasti selitetty, mutta blondillekaan tämä ei ole ihan selvää kauraa...

Kun Stazzy blogissaan kertoi, että boksipuheluista ei tarvitse maksaa FT:lle kuukausimaksua, oli pakko heti tarkistaa asia. Ja, effectivement, näin on närhen munat, jos tuppukylässä vain linjat on dégroupé. En tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta jos näin ei ole niin pitää maksaa erikseen France Télécomille ja sitten boksista tai miten nyt haluaakaan nettiä käyttää. Periaate on kuitenkin tämä: toinen operaattori vuokraa FT:lta puhelinlinjan, hoitaa sen avauksen yms. asiakkaan puolesta ja asiakas maksaa vain yhden kuukausimaksun (boksi-operaattorille). Joka tapauksessa meijän tuppukylässä on dégroupage-juitsu ja nyt ollaan tilattu Alice-boksi, sillä Orange ei jostain syystä tarjoa dégroupage-palvelua. Kaiken lisäksi Alicelta lupasivat, että nettiyhteytemme paranee 2 gigaan. Se olisikin jo jotain. Kaiken kukkuraksi lankapuhelut 60 maahan ovat ilmaisia, joten voin soittaa Suomeen ainaisen katkeilevan Skypen sijasta! Helmeä.

Iso askel blondille, pieni askel ihmiskunnalle

Pari päivää sitten päätin lopettaa prepaid-kännykkäliittymällä kikkailun ja ottaa ranskalaisen puhelupaketin eli forfait'n. Otin Orangen prepaid-liittymän vuonna 2002 tultuani tänne hotelliin kesätöihin (ennen kohtalokasta Kultaan retkahtamista ;) ) ja siitä asti miulla on ollut sama prepaid ja sama numero. Kännykän olen ehtinyt vaihtaa vain kerran ja ostin sen tietty Suomesta ainoan & rakkaan Velipojan liikkeestä. Prepaid-hinnat ovat kuitenkin aika kalliita ja miulla meni hermot ainaiseen lataamiseen. Aina kun piti soittaa jollekin takaisin tai tekstata, niin miulla oli kortti tyhjänä.

Päätin jatkaa Orangen asiakkaana, vaikka heillä onkin aika tyly politiikka: vanhoja asiakkaita ei paljon hemmotella, tosin miehän olinkin vain kälyinen prepaid-asiakas eli en kovinkaan kiinnostava pikkulatauksineni. Kyseisen operaattorin nettisivuilta löysin juuriitselleni sopivan paketin, jonka hinta ei kuukaudessa paljoa kukkaroa kevennä. Kaiken lisäksi netistä tilatessa pakettiin sai 3 euron kuukausialennuksen valitsemani 24 kk:n sopimuksen ajaksi. Yritin vaihtaa suoraan prepaid-asiakkaasta sopimusasiakkaaksi, jotta olisin voinut säilyttää vanhan numeroni, mutta silloin en olisi saanut mitään alennusta. Kulta soitti Orangelle, jonka call center on delokalisoitu jonnekin huitsin Pohjois-Afrikkaan ja joutui itse kertomaan arvon asiakaspalvelijalle heidän hinnastostaan sun muista, kun puhelimen toisessa päässä ei a) ymmärretty / haluttu ymmärtää ja b) tiedetty mitään saman operaattorin nettisivujen tarjouksista jne. Joka tapauksessa tuli selväksi, että vanhaa asiakasta ei suosita mitenkään, vaikka Orangelta kyllä soittivat miulle kaksi kertaa perään ja yrittivät tarjota yhtä kuukautta ilmaiseksi. Se olisi kuitenkain ollut vain puolet nettitarjouksen tuomasta säästöstä ja kun tässä pian ollaan vyötä kiristämässä ihan tosissaan, niin tarkoitus oli tarttua parhaimpaan mahdolliseen tarjoukseen. Muitakin operaattoreita veratilin, mutta silti Orangen tarjous oli edullisin.

Kaiken lisäksi sain eurolla Aikas hienon puhelimen! Velipoikakin oli jo ehtinyt kehua Nokian E71:ä ja sellainen miulle nyt sitten tulee.



Onhan siinä vähän liikaa turhia ominaisuuksia miun vaatimattomaan käyttöön, mutta kiva tuolla on twiitata. :)

Tämä päätös oli miulle suuri asia. Älkääkä naurako! Nyt tunnen itseni entistä enmmän tämän maan asukkaaksi enkä vain kahden maan välillä haahuilijaksi. On miulla edelleen Kolumbuksen liittymä, mutta se on vain Suomen reissuja varten, kun noitten ranskalaisten liittymien käyttö maksaa niin paljon ulkomailla. (Vanha prepaid toimii edelleen eli siihen voi miulle soittaa ennen kuin saan kaikille läheisilleni ilmoitettua uuden numeron.)

Veden paikka on uima-altaassa tai pastis-lasissa

Eteläranskalainen on sitten erikoinen olento ja sade sen yksi pahimmista vihollisista. Kun sataa, alkaa eteläranskalainen heti valittaa, kuinka sää on ankea ja toivottavasti sade pian loppuu ja aurinko tulee taas esiin. Pahimmin sateesta masentuvat ovat kuin maansa myyneitä eivätkä haluaisi muuta kuin maata vällyjen alla ja hautoa mustia murheita.

Mutta auta armias, jos joku muualta tullut saati sitten ulkomaalainen uskaltaa sateesta valittaa! Silloin eteläranskalainen puolustautuu kuin pahemmastikin ärsytetty skorpioni ja alkaa paasaamaan kuivuudesta ja kuinka sadetta on odotettu jo kuukausia! Viini ja aprikoosipuut uhkaavat kuivua niille sijoilleen, jos ei taivaat aukene useammin.

Eteläranskalaistunut ulkosuomalainenkin tunnustaa käyttäytyvänsä yhtä erikoisesti.

Mikään ei ole ikuista

Eikä todellakaan loma! Se meni taas niin että hujahti. Neljä kuukautta ihmisen elämästä on loppujen lopuksi vain yksi pieni poron kusema. Ja nyt on edessä taas puolet pidempi sellainen eli sesonki. *huoh*

Työmotivaatiota lisää tänä vuonna kummasti pari päivää sitten allekirjoittamamme asuntolainasopimus. Seuraavat 25 vuotta kannamme kiltisti rahaa CIC-nimiseen pankkiin, jota ei voi kyllä haukkua, sillä saimme niin hyvän tarjouksen. Nyt on siis rahoitus kunnossa ja tontin ostopaperitkin on allekirjoitettu, mutta se iänikuinen rakennuslupa meiltä vielä puuttuu. Talon piirrustukset ovat kuitenkin jo ulkopuolelta viimeistellyt ja täytyy sanoa, että siitä tulee hieno! :) Sain nimittäin tahtoni läpi aika monessakin asiassa, ja taloon tulee mm. paaaaljon isoja ikkunoita ja korkeakattoinen olohuone-ruokailuhuone.

Ekotaloksi taloa tosin voi enää kutsua vain erinomaisen eristyksen ja tuplaikkunoiden puolesta. Monenkirjavista syistä jouduimme tekemään kompromissejä, joiden takia emme esim. voi hakea matalaenergia-sertifikaattia. Mutta kerron näistä myöhemmin paremmalla ajalla.

Kevät on vihdoin tullut ja on vaikea uskoa, että vain pari viikkoa sitten täällä oli 40 cm lunta! Kulunut talvi oli kamala. Vaikka olenkin suomalainen, niin lumi ja kylmyys Provencessa ei kuulkaa paljon naurata.

Elonmerkki

Tulin pikapäivittämään siinä pelossa, että kohta tätä blogia ei seuraa kukaan. Tilanne on nyt kuitenkin se, että olen omistanut kuluneet viikot ja tulevat 2 - 3 viikkoa eräälle nimeltämainitsemattomalle ikuisuusprojektille, joka on pilannut monta asiaa kuluneitten parin vuoden aikana. Nyt olen päättänyt, että asiaan tulee muutos ja haluan sen mörön pois päiväjärjestyksestä stressaamasta itseäni. Siis olen neljän seinän sisällä, rukoilen kaikkia jumalia apuun hiljaa mielessäni ja annan aivojen surista ja näppiksen näpyttää. So help me God...

Taloasia on edennyt. Teen siitä postauksen heti, kun saan tuon yhden raskaan sivun käännettyä. Lupaan.

Yksi suuri asia on kuitenkin pakko kertoa. Sain toissapäivänä tietää, että a) sain pienen palkankorotuksen, b) saan palkkaa ympärivuoden tästä eteenpäin myös lomakuukausina ja c) tittelini vaihtui vastaanottovirkailijasta "esimies,toimihenkilöksi" eli ranskaksi olen cadre! :) Työnkuva on ihan sama silti eli en voi ruveta yhtään sen enempää pomoilemaan ja määräilemään, mutta kivalle se näyttää paperilla! Nuo asiat tulevat nyt helpottamaan asuntolainan saamista. Toiseksi tunnen nyt vihdoin olevani täysivertainen perheenjäsen. Olen kokenut tiettyä alemmuutta ja erillisyyttä muuhun perheeseen verrattuna, mutta kun appi esim. sanoi, että olen tärkeä yritykselle ja minun saatava ympärivuotinen palkka, sillä en ole yrityksen osakas, niin se kieltämättä liikutti. :)

Terveisiä ja hyviä viboja kaikille ystäville ja tuttaville! En ole unohtanut teitä. <3

Havuja prkl jne.

Jos joku toinenkin tarvitsee tsemppiä jossakin asiassa, niin katsokaas tätä:



Asenteella! Ja pojan nimikin taitaa vielä olla Sisu! =D

Pilvilinnasta tiilitaloksi

Tässä lumista Provencea ihastellessa ja taivastellessa on täysin unohtunut toivottaa hyvää uutta vuotta:

Iloista, valoista ja onnellista vuotta 2010 kaikille lukijoilleni! :)

Tänään olemme menossa tapaamaan rakennusfirmamme suunnittelijaa, Mr Azania. Hän lähetti meille joulukuun aikana ensimmäiset piirrustukset, joita pitäisi nyt hieman katsoa ja tehdä muutoksia. Olen ollut täysin erään toisen suuren projektin pauloissa, joten en ole ehtinyt paljoakaan ajatella koko taloa.

Suomessa saimme jo hiukan vuolukivitakka-asiaa eteenpäin ja odotamme vielä vastauksia paikalliselta yritykseltä tiettyihin lämmitysjärjestelmää koskeviin kysymyksiin. Ihan tarkoituksella en mainitse nimiä enkä mitään muutakaan, sillä meillä on kytemässä pari juttua...Siitä sitten myöhemmin, mutta pitäkää kuitenkin peukkuja! :) Joka tapauksessa oli mielenkiintoista huomata, kuinka toivomamme takan hinta oli Suomessa jopa puolet halvempi kuin täällä. Toisaalta sen ymmärtää, kun ajattelee rahtimaksuja ym., mutta silti puolet lisää hintaa! Siinä oli useamman tonnin ero!

Suomessa päätimme myös valita tulevaan saunaamme ainalämpimän kiukaan. Esim. tällaisena talvena, jolloin ulkona tuulee, on lunta maassa ja yöllä on ollut reilusti pakkasta (viimekin yönä -8 astetta), olisi aivan ihana suihkun yhteydessä käväistä saunassa. Ja ainalämmin kiuas mahdollistaa sen. :) Helolla on yksi kiva malli, Saunatonttu, joka on Ristomatti Ratian suunnittelema.

Belgiassa sain taas muutaman (ainakin omasta mielestäni hyvän) idean taloa varten. Toinen belgialaisista "veljistäni" rakentaa jo neljättä vuotta omaa taloaan ja se alkaa vähitellen saada muodon. Talo on moderni eli ei ollenkaan meidän tyylinen, mutta olohuone-ruokailuhuoneen korkea katto ja ikkunat ovat upeat vai mitä sanotte:

Lunta joka puolella

Olin viime viikon Belgiassa belgialaisen perheeni luona ja tulin eilen kotiin. Lentokone joutui laskeutumaan Nîmesin sijasta Montpellieriin, sillä Nîmesissä oli lumimyrsky ja olosuhteet kaikin puolin aika kehnot - siis täkäläisille (tai näin mie mielessäni ajattelin ja naureskelin ranskalaisten heikkoa lumen- ja kylmänkestävyyttä). Kotimatkalla lentokentältä tuppukylään totuus paljastui:



Olin kieltämättä saanut jo vuoden annoksen lunta ja kylmää Joulunvietossa Joensuussa, joten tämä yllättävä lumenpaljous ei minua kamalasti innostanut toisin kuin Kultaa. Mutta pakko myöntää, että kotituppukylä on todella kaunis kunnon lumipeitteen alla ja on ilo myös vihdoin saada ulkoiluttaa Nessiä lumessa.









Tänään kävimme pitkällä lenkillä ja tuntui, että koko kylä oli lähtenyt ulos kävelemään ja mäenlaskuun. Talojen edessä lumitöitä tekevillä oli useimmilla hymy huulilla, vaikka välineet olivatkin aika kehnot. Näkyi siellä muutama hapanaamavalittajakin, mutta ei Ranska olisi Ranska ilman joka paikan märisijöitä. :)