Olin viime viikon Belgiassa belgialaisen perheeni luona ja tulin eilen kotiin. Lentokone joutui laskeutumaan Nîmesin sijasta Montpellieriin, sillä Nîmesissä oli lumimyrsky ja olosuhteet kaikin puolin aika kehnot - siis täkäläisille (tai näin mie mielessäni ajattelin ja naureskelin ranskalaisten heikkoa lumen- ja kylmänkestävyyttä). Kotimatkalla lentokentältä tuppukylään totuus paljastui:
Olin kieltämättä saanut jo vuoden annoksen lunta ja kylmää Joulunvietossa Joensuussa, joten tämä yllättävä lumenpaljous ei minua kamalasti innostanut toisin kuin Kultaa. Mutta pakko myöntää, että kotituppukylä on todella kaunis kunnon lumipeitteen alla ja on ilo myös vihdoin saada ulkoiluttaa Nessiä lumessa.
Tänään kävimme pitkällä lenkillä ja tuntui, että koko kylä oli lähtenyt ulos kävelemään ja mäenlaskuun. Talojen edessä lumitöitä tekevillä oli useimmilla hymy huulilla, vaikka välineet olivatkin aika kehnot. Näkyi siellä muutama hapanaamavalittajakin, mutta ei Ranska olisi Ranska ilman joka paikan märisijöitä. :)
Nina tykkäsi, että tuntikaupalla melua lentokoneen uumenissa ja lopputuloksena vaan samaa lunta kuin Suomessakin - meitä on petetty! näistä lumen tuloista näyttää tulevan jokatalvinen traditio, mutta tuskin sitä kauan kestää.
VastaaPoistaAirelle - On se vaan kumma, että täkäläiset ei opi varustautumaan mahdollisen lumen varalle, kun sitä todellakin tuppa lähes joka vuosi satamaan. Ei tätä pitkään kestä se on varmaa, mutta on tästä iloa ja harmia ihan tarpeeksi. :)
VastaaPoista