Olen työstänyt useampaakin postausta tässä jo pitemmän aikaa, mutta kesken ne ovat edelleen johtuen allekirjoittaneen saamattomuudesta (en vain saa kuvia koneelle) ja jokapäiväisista pitkistä päikkäreistä uudella parvella Nessin ja Lilyn lämmittäessä selkää ja vauvavatsaa. Mutta nyt haluan avautua asiasta nimeltä kummius. Ja tähän aiheeseen ei nyt kuvia tarvita eikä laiteta. :)
Meijän tyttö tulee saamaan nimensä kasteessa. Oma vakaumukseni ei anna muuta vaihtoehtoa. Kulta on katolilainen ja mie "ev.lut.". Olen jo ajat sitten ilmoittanut Kullalle, että meijän mahdolliset lapset kastetaan protestanteiksi jo ihan pelkästään sen takia, että Kultaa ei kunnon maallistuneena ranskalaisena voisi vähempää kiinnostaa uskonasiat saati uskonnollinen kasvatus. En miekään mikään harras uskovainen ole enkä käy edes joulukirkossa, mutta haluan siirtää lapselleni tietyt itselleni perusturvaa luovat ajatukset ja perinteet. Hän voi tehdä niillä sitten vanhempana ihan mitä itse haluaa.
No mutta, takaisin aiheeseen.
Kastettavalle lapselle pitää valita kummit. Kaksikulttuurisen lapsen kohdalla se ei ole ihan helppoa. Suomessahan ei (tietääkseni) ole muita sääntöjä kuin se, että ainakin sylikummin tulee kuulua kirkkoon. Ja ortodokseilla sylikummin tulee olla ortodoksi. Ranskassa lapsella on tasan kaksi kummia: sekä nais- että miespuolinen - kummitäti ja kummisetä. :) Ei muita, piste. Itse haluan lapselleni useampia kummeja, koska ensinnäkään se ei Suomessa ole mikään ongelma ja toiseksi jos joku kummeista "luistaa" kummiudestaan tai muuten unohtaa ja laiminlyö, niin onpahan muita kummeja osoittamassa tarvittavaa kiinnostusta ja välittämistä. Kummin rooli ei ole helppo, mutta se on mielestäni erityislaatuinen. Omilla kummeillani on aivan erityispaikka elämässäni samoin kuin kummilapsillani.
Myö ollaan ratkaistu kummiasia niin, että Kulta valitsi ranskalaiseen tyyliin kaksi kummia ystäväpiiristämme, jotka ovat Kullan kaksi parasta ystävää, ja mie omasta lähipiiristäni olen nyt valinnut kummeiksi oman rakkaan veljeni ja kälyni. Olemme enemmän kuin tyytyväisiä valintaamme. Tasapuolisesti suomalaisia ja ranskalaisia ja takuuvarmasti kummit pysyvät sekä tyttäremme että meijän elämässä läsnä. :)
2.5.2013
1.5.2013
Jotain vapusta
Tälle ulkosuomalaiselle vappu on muodostunut erittäin tärkeäksi juhlaksi. Siitä on nyt 7 vuotta kun päätin, että en enää itke Suomi-ikävääni vappuna vaan järjestän vapun itse. Tietenkään mikään ei korvaa tietoa siitä, miten ihanaa on istua jossain kauniissa suomalaisessa puistossa koleassa auringonpaisteessa koko päivä piknikillä ja nauttia ystävien seurasta, mutta siellä ne Suomen puistot ovat ja pysyvät! Miun vappujuhlat on aina pidetty meijän terassilla, yömyöhään, oli kylmä tai ei. Yleensä on ollut kylmä, mutta ystävät tietävät, että villasukkia ja -paitoja saa lainaan. :)
Eilen satoi ja kunnolla. Ensimmäistä kertaa. Mutta ei se haitannut. Valmistin perinteisiä vappuantimia koko päivän ja siivosin. Illalla ystävät tulivat ja aamutunneillehan siinä meni! :) Hauskaa oli kuten aina, nauru raikui taas niin, että basenji ja kissat hakeutuivat yläkertaan rauhallisempiin paikkoihin.
Välillä on hyvä otta kunnon irtiotto arjesta ja ajatella muutakin kuin vain työ- ja raha-asioita ja puhua ihan hölmöjä ja saada kunnon naurukohtaus. Ystävät ovat elämän suola!
Iloista vappua! :)
Eilen satoi ja kunnolla. Ensimmäistä kertaa. Mutta ei se haitannut. Valmistin perinteisiä vappuantimia koko päivän ja siivosin. Illalla ystävät tulivat ja aamutunneillehan siinä meni! :) Hauskaa oli kuten aina, nauru raikui taas niin, että basenji ja kissat hakeutuivat yläkertaan rauhallisempiin paikkoihin.
Välillä on hyvä otta kunnon irtiotto arjesta ja ajatella muutakin kuin vain työ- ja raha-asioita ja puhua ihan hölmöjä ja saada kunnon naurukohtaus. Ystävät ovat elämän suola!
Iloista vappua! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)