Hauska tutustua, kattoparruasukki!

Voitteko uskoa - ihan uusi talo ja heti on loisia!

kuva täältä

Meijän ihanan 6 metriä korkean olohuoneen kattoparruissa on noita eli jättipuupistiäisiä (Urocerus Gigas)! Lämpimällä säällä ne poraa tuolla hemmetin pitkällä piikillään rei'än parruun ja tulevat sieltä ulos aurinkoon ja lämpöön. Niitä on nyt sitten maannut meijän olohuoneen lattialla 1 - 3 kpl kerrallaan ja yhteensä noin 10 yksilöä ennen kuin aloimme huolestua. Ne eivät onneksi ole vaarallisia eivätkä pistä ihmisiä eivätkä eläimiä. (Huh, sillä tartteeko sanoa, ketkä kolme ovat olleet ihan intona noitten kimpussa?!? Ja mie paniikissa kiljumassa vieressä...)

Kulta lähetti kuvan yhdestä kuolleesta yksilöstä paikalliseen tuholaistorjuntafirmaan ja sieltä saimme nimen noille pelottavan näköisille ötököille. Ranskaksi niitä kutsutaan sirex géant. Aika scifiä! Tuholaistentorjuja ei ehdottanut mitään toimenpiteitä, vaan totesi niiden tulevan aikanaan parruista ulos. Hmmm...Kysymys kuuluukin nyt, että kuinka monta niitä siellä nyt oikein on - kasvamassa toukasta hurjannäköiseksi aikuiseksi sirexiksi?!? Kuulemma parrujen kestävyydestä ei kannata huolehtia - ne kyllä pysyvät katossa vaikka sirexejä olisikin siellä vielä monta kappaletta uinumassa. Hmmm...Toivottavasti ei ole kyse kuuluisasta ranskalaisesta leväperäisyydestä!

Kenen joukoissa seisot?

Tuppukylä on jaettu kahteen leiriin: sekatavarakaupan ja leipomon leiriin. Ne sijaitsevat tuppukylän keskellä, kirkkoaukiolla ja sen halkovan tien molemmin puolin. Sekatavarakauppaa tukee myos sen viereisellä kujalla sijaitseva baari-tupakkakauppa, jonka punoittavaposkiset vakioasiakkaat polttavat tupakkansa sekatavarakaupan edessä.

Leipomon ja sekatavarakaupan välillä on tällä hetkellä sotatila. Kumpikin nimittäin myy samoja tuotteita: sekatavarakauppa leipää ja leivonnaisia sekatavaran ja elintarvikkeiden lisäksi, leipomo sekatavaa ja elintarvikkeita leivän ja leivonnaisten lisäksi. Kyläläiset ovat jakautuneet kahtia. Osa käy leipomossa, osa sekatavarakaupassa. Pitkin päivää kummankin putiikin omistajat ja kannattajat vahtaavat, kummasta ovesta kukakin leipänsä ulos kantaa. Jos erehtyy jostain syystä menemään "väärään" putiikkiin, niin sen kyllä tuntee selkäpiissä! Hotelli kuuluu leipomon leiriin. Toisaalta haluaisimme vaihtaa leiriä ihan siitä syystä, että sekatavarakaupassa on parempi leipä, mutta se on nyt parinkymmenen vuoden jälkeen myöhäistä. Leiri on valittu aikoinaan eikä sitä voi noin vain vaihtaa. Ainoastaan leipomon omistajanvaihdos olisi hyvä tekosyy alkaa ostaa hotellin patongit muualta - joko sekatavarakaupasta tai ihan eri kylästä.

Jotkut kyläläiset ovat kaukaaviisaita ja ovat valinneet neutraalin linjan. He ostavat leipänsä toisesta ja muut tarvitsemansa asiat toisesta putiikista. Näin he eivät suututa ketään ja voivat helposti sukkuloida molempien liikeiden välillä ja jopa toimia tiedonvälittäjinä. Sillä ei pidä unohtaa tuppukylien kauppojen ja palveluiden sekundääristä funktiota, joka on - tietenkin - tuikitärkeä tiedonvälitys (ja juorujen levitys). Jos jonkun asian haluaa tulevan kaikkien kyläläisten yleiseen tietoon, asiasta kannattaa mainita jommassa kummassa liikkeessä ja jo saman päivän iltana suurin osa kylästä on asiasta tietoinen. Informaation oikeellisuudesta ei sitten koskaan voi mennä takuuseen.

Ranskassa pidetään seuraavat kunnallisvaalit vuonna 2014. Meijän suvusta on Kullan pikkuserkun vaimo keräämässä listaa taakseen tavoitteenaan syöstä vallasta monien halveksima nykyinen määri eli kylän pormestari. Asia on vielä suuri salaisuus täällä ja siitä tietävät vain harvat ja valitut, sillä pikkuserkun vaimo haluaa asian tulevan yllätyksenä ja niin, että vastapuoli ei ehdi valmistautua hajottamalla äänimääriä hyväkseen muodostamalla kolmannen listan. Pikkuserkun vaimo on jo pitemmän aikaa valmistellut strategiaansa ja siihen kuuluu myös soluttautuminen tuppukylän eri leireihin. Hän kuuluu siis neutraalin linjan kyläläisiin leipomon ja sekatavarakaupn sodassa. Minua on pyydetty pikkuserkun vaimon listalle mukaan. En ole tehnyt vielä päätöstä, sillä mie en ole neutraali. Pyyntö toisaalta imartelee, toisaalta kovasti arveluttaa. Onneksi miulla on vielä aikaa.

Muutettu on, tyhjällä takilla

Onkohan tällä blogilla enää lukijoita ollenkaan? No, jos joku tätä vielä seuraa, niin kerrottakoon seuraavaa: Talo on viimeisiä hifistelyjä vaille valmis ja olemme nyt asuneet siinä reilun kuukauden.

Rakastan kotiani. Se on aivan ihana, vaikka onkin vielä aika mullin mallin. Miulla on nyt vihdoin hyvä ja turvallinen olo. Olen omassa kodissani, jossa saan itse päättää kaikesta (Kullan kanssa tietty...Tai niin se luulee...) Piha on aidattu, portit lukittu eikä enää yksikään hotellin asiakas tai työntekijä voi tulla miun pihalle haahuilemaan. Ihanaa!

Olo on toisaalta hieman tyhjä. Mitä sitä nyt tekisi? No,töitähän voisi tehdä hotellissa kellon ympäri, mutta se ei todellakaan ole tarkoitukseni. Viime talvi oli todella raskas, sillä Kullan kanssa jouduimme tahtomattamme valvomaan koko rakennusprojektia. Meitä nimittäin - ja anteeksi seuraava ilmaisuni - kustiin silmään. Rakennuksen viimeistelyvaiheessa hotelli oli jo auki ja mie olin aamut töissä ja koko loppupäivän raksalla milloin maalaamassa, milloin viimeistelemässä mitäkin nurkkaa. Olihan se toisaalta ihan meijän oma valinta säästösyistäkin, mutta tehdä nyt jotain tuollaista ilman mitään asiantuntija-apua ja sen maksetun rakennusfirman tukea, niin monta kertaa tuli isiä ikävä ja kaikkia sukuni ihania miehiä!!! Kullan perheen puolelta ei tullut mitään apuja missään vaiheessa saati henkistä tukea.

Psykologisesti tämä muutto on monin tavoin tehnyt hyvää. Aikaisemmin olimme todella riippuvaisia hotellista, sillä entinen talomme oli ns. luontaisetuvuokratalo, josta olimme tavallaan koko ajan kiitollisuudenvelassa. Nyt miun on helpompi kuvitella tulevaisuudessa tekeväni muutakin kuin hotellin eteen raatamista, sillä elämiskuluni maksan itse. Sain suuren osan itsenäisyyttäni takaisin ja se tuntuu pirun hyvälle. Vaikka meijän oma koti onkin hotellin vieressä, niin meillä on nyt ihan oma portti suoraan kadulle eikä kukaan hotellin työntekijä tai asiakas enää tule tietämän meijän tulemisista ja menemisistä kuten aikaisemmin. Yksityisyyskin on nyt turvattu.

Karvajalat ovat onnellisia. Lily, Choko ja Nessi ovat kuin uudestisyntyneitä ja nauttivat valoisasta ja lämpimästä olohuoneesta, jossa on paljon erilaisia paikkoja makoilla aurinkoläikissä. Kaikki kolme jakavat koko talon eikä lapsiportteja ole enää missään. (Vielä...) Nessi ulkoilee monta kertaa päivässä pihalla ja vahtii sitä kuin kunnon vahtikoira. Kissat joutuvat vielä odottamaan ulkoilemista, sillä aita ei ole täysin "chokovarma". Kulta ja mie nautitaan tilasta, kauniista seinistä, puhtaasta ja kuivasta sisäilmasta ja unelmoidaan erilaisista sisustusratkaisuista.

Meijän on nyt hyvä. :)