Kukapa ajattelisi keuhkoputkeaan? Eipä varmaan kukaan paitsi silloin kun se pahkeinen on tulehtunut. Miun siis on. Jo toista viikkoa eikä ole yhtään kivaa. Näitä tällaisia perussairauksia en ole koskaan aikaisemmin sairastanut ja siksi en nytkään osannut aavistaa, että kurkkukipu, äänenlähteminen ja mieletön yskiminen johtuivat keuhkoputkentulehduksesta. Olin siis ensimmäisen viikon reippaana töissä ihan kuin ei mitään olisi ollut (paitsi asiakkaat saattoivat hieman puhelimessa säikähtää joko lähes äänetöntä pihinääni tai hyvinkin harhaanjohtavaa Seksipuhelin Marjatta -ääntäni). Kun eihän miulla ollut kuumettakaan...
Tällä viikolla kävin aina niin reaktiovalmiilla omalääkärilläni, joka määräsi yskänlääkettä. Tarvitseeko sanoa, että se ei auttanut? Nukuin noin 48 tuntia ja eilen hain antibiootit, vaikka kyseinen tulehdus on vain kärsittävä. Omalääkärini oli taas tytyväinen, kun sai kahteen kertaan laskuttaa minua ja Ranskan sairasvakuutuslaitosta. Oma kuntoni ei ole parantunut. Nukun, juon lämmintä ja yskänlääkettä ja nappailen antibiootteja. Ja tylsistyn. Ja poden huonoa omaatuntoa. Kulta tekee miunkin työt eli noin 15-tuntisia päiviä ja kaiken lisäksi muutenkin ollaan hotellissa vajaalla miehistöllä. Vaikka miulla on täysi oikeus sairastaa ja toipua, niin on tämä yksityisyrittäminen silti aika hanurista. No, en nyt jaksa siitä jauhaa, koska aiheesta saisi ihan oman presidentinvaalikampanjan.
Sairastaminen on tylsää puuhaa. Vaikka sesongin aikana usein tulee toivoneeksi vapaapäiviä ja normaalitöissä raatavan ihmisen viikonloppuja, niin tällaisia sairastelupäiviä en kyllä kaipaa. Telkkarista ei tule mitään enkä jaksa katsoa vanhoja leffojakaan, joita meiltä löytyy ihan kunnon kokoelma. Lukemiseen ei oikein keskittymiskyky riitä ja mitään kotitaloustöitäkään ei ole voimia tehdä. Mitä siis teen? Makaan sohvalla Nessi polvitaipeessa peiton alla ja surffaan tylsältä kanavalta toiselle siinä toivossa, että sieltä tulisi jotain mielenkiintoista. Välillä nukahdan hetkeksi. Ja bloggaan. Siihen miulla on ollut nyt aikaa eikä se ole liian rankkaa. Nyt on ollut taas aikaa lukea muiden blogeja, kommentoida ja päivittää omaa (uutta ja vanhaa).
19.4.2012
11.1.2012
C'est une fille !
Olen täti. Ja kummitäti.
Ihana pieni nöpönenäinen tyttövauva syntyi tänä aamuna.
Paljon rakkautta!
Ihana pieni nöpönenäinen tyttövauva syntyi tänä aamuna.
Paljon rakkautta!
Iloista vuotta 2012!
Olipas taas pitkä bloggaustauko! Kaikki "kuulumiset" tulee pikapikaa kerrottua facebookissa eikä sitten enää jotenkin jaksa blogata. Ajattelin kyllä uuden vuoden kunniaksi poistua koko kyseisestä sosiaalisesta verkostosta, mutta mukavuudenhaluni takia en uskalla. "Kaikki" on siellä eikä miulla ole enää kenenkään sähköpostiosoitteita ja serkkuihin ei varmaan tulisi pidettyä tätääkään vähää yhteyttä. Joka tapauksessa bloggausta aion jatkaa vaikka se onkin niin nihkeetä ollut viime aikoina. Kynnys kertoa omista vähäpätöisistä asioista on kasvanut kovin korkeaksi. Mutta hyvää se tekee ja ne monet upeat ihmissuhteet, jotka olen tätä kautta saanut, ovat miulle todella tärkeitä ja toivon saavani lisää uusia. :)
Tällä hetkellä olemme Kullan kanssa Joensuussa. Ajankohta on meille totutusta poikkeava, sillä nyt on tammikuu jo pitkällä. Tulimme tänne juuri ennen joulua ja ensi sunnuntaina lähdemme kotimatkalle. Syynä tähän on veljeni ja kälyni onnellinen perhetapahtuma. He odottavat lasta, jonka on tarkoitus syntyä hetkenä minä hyvänsä. Toivottavasti ehdimme lapsen nähdä ennen paluumatkaa.
Huomenna vietän 35-vuotissyntymäpäivääni. En muista milloin olen viimeksi voinut juhlia synttäreitä koko perheeni kanssa. Siitä on varmasti toistakymmentä vuotta aikaa. Olen onnellinen, että saan olla perheeni ympäröimänä huomenna, sillä ahdistus tuosta suuresta luvusta iskisi varmasti pahasti päin kasvoja Ranskassa.
Mutta ei vaivuta epätoivoon ja ahdistukseen! Miun ja Kullan elämässä suuri ilon asia on meijän ihana koti, josta ollaan päästy nyt loman aikana nauttimaan oikein kunnolla. Talon isoista etelään päin olevista ikkunoista taloon virtaa paljon lämmittävää ja ilahduttavaa auringonvaloa, josta saamme nauttia koko pitkän päivän.
Jo joulukuun alussa tilasimme netistä joulukuusen ja terassille jouluvalot, ja niiden laittaminen sai miulla ihan kyyneleet silmiin. Miulla on koko ajan ollut niin turvallinen olo tuossa kodissa ja joulukoristeista se turvallisuus ja kodintuntu vain lisääntyi. Hullu mikä hullu! :)
Ensimmäistä kertaa miusta on mukava palata Suomesta Ranskaan. Siellä odottaa koti, jossa on lämmintä, kaunista, puhdas sisäilma ja mukava tunnelma. Kaiken lisäksi miulla on kaikenlaista rästissä olevaa puuhaa siellä ja monet kutsut järjestettävänä. :) Odotan tältä vuodelta paljon kaikenlaista mukavaa ja iloista ja toivon teille samaa, rakkaat lukijani ja läheiseni.
5.9.2011
Hui hai kesä män'!
Syyskuun alkua eletään, kertovat. Viimeinen blogikirjoitukseni on kesäkuun alusta. Oho! En ole ehtinyt huomatakaan täta ajankulua. Toisaalta ihanaa, toisaalta pelottavaa.
Karvakorvat eivät suinkaan ole olleet väsyneitä muutosta ja muutoksesta vaan nauttivat täysin kuvuin! Tämä kuva on ihan ensimmäisiltä päiviltä uudesta kodista, jolloin kukin hakin paikkaansa ja kissat nauttivat uudelleen löytyneestä sohvasta.
Olen kiitollinen kuluneesta kesästä. Paljon on tapahtunut vaikka tuntuu ettei niin mitään. Ehkä suurin ja ihanin asia on, että miusta tulee tänä talvena täti! Voi sitä lasta - se tulee olemaan niin rakastettu ja rakas!
Koti on nyt terassilla ja saunalla varustettu. Iskä ja Velipoika tekivät tänä kesänä suuren työn. Meidän suomalaisesta, Ranskasta hankitusta lämpöpuusta tehty terassi on ihan luksus ja sauna mustine seinineen vielä luksuksempi! Unelmista on tullut totta ja on vaikea uskoa, että vielä viime talvena vain haaveilin joogan jälkeisestä saunasta. Nyt napsautan vain kiukaan päälle ja venyttelyjen jälkeen nousen saunan lauteille. Que du bonheur !
Olen löytänyt itsestäni nikkarin. Olen porannyt, sahannut, ruuvannut, mitannut, suunnitellut, pähkäillyt, hikoillut ja kironnut, juonut litroittain kaljaa ja välillä naiseuteni säilyttääkseni litroittain greippiroséta. Sisustus alkaa olla vähittelen mallillaan, mutta vielä puuttuu hyllyä, kaappia, valokuvia, tauluja, lamppuja ja mitävielä! Ensi vuoden suuri projekti on pihamaa, mutta ennen sitä asennutetaan takka. Ja mie jatkan maalaamista, ruuvaamista, sahaamista ...Ja teen sitä innolla ja antaumuksella! :)
Karvakorvat eivät suinkaan ole olleet väsyneitä muutosta ja muutoksesta vaan nauttivat täysin kuvuin! Tämä kuva on ihan ensimmäisiltä päiviltä uudesta kodista, jolloin kukin hakin paikkaansa ja kissat nauttivat uudelleen löytyneestä sohvasta.
Olen kiitollinen kuluneesta kesästä. Paljon on tapahtunut vaikka tuntuu ettei niin mitään. Ehkä suurin ja ihanin asia on, että miusta tulee tänä talvena täti! Voi sitä lasta - se tulee olemaan niin rakastettu ja rakas!
Koti on nyt terassilla ja saunalla varustettu. Iskä ja Velipoika tekivät tänä kesänä suuren työn. Meidän suomalaisesta, Ranskasta hankitusta lämpöpuusta tehty terassi on ihan luksus ja sauna mustine seinineen vielä luksuksempi! Unelmista on tullut totta ja on vaikea uskoa, että vielä viime talvena vain haaveilin joogan jälkeisestä saunasta. Nyt napsautan vain kiukaan päälle ja venyttelyjen jälkeen nousen saunan lauteille. Que du bonheur !
Olen löytänyt itsestäni nikkarin. Olen porannyt, sahannut, ruuvannut, mitannut, suunnitellut, pähkäillyt, hikoillut ja kironnut, juonut litroittain kaljaa ja välillä naiseuteni säilyttääkseni litroittain greippiroséta. Sisustus alkaa olla vähittelen mallillaan, mutta vielä puuttuu hyllyä, kaappia, valokuvia, tauluja, lamppuja ja mitävielä! Ensi vuoden suuri projekti on pihamaa, mutta ennen sitä asennutetaan takka. Ja mie jatkan maalaamista, ruuvaamista, sahaamista ...Ja teen sitä innolla ja antaumuksella! :)
5.6.2011
Hauska tutustua, kattoparruasukki!
Voitteko uskoa - ihan uusi talo ja heti on loisia!
kuva täältä
Meijän ihanan 6 metriä korkean olohuoneen kattoparruissa on noita eli jättipuupistiäisiä (Urocerus Gigas)! Lämpimällä säällä ne poraa tuolla hemmetin pitkällä piikillään rei'än parruun ja tulevat sieltä ulos aurinkoon ja lämpöön. Niitä on nyt sitten maannut meijän olohuoneen lattialla 1 - 3 kpl kerrallaan ja yhteensä noin 10 yksilöä ennen kuin aloimme huolestua. Ne eivät onneksi ole vaarallisia eivätkä pistä ihmisiä eivätkä eläimiä. (Huh, sillä tartteeko sanoa, ketkä kolme ovat olleet ihan intona noitten kimpussa?!? Ja mie paniikissa kiljumassa vieressä...)
Kulta lähetti kuvan yhdestä kuolleesta yksilöstä paikalliseen tuholaistorjuntafirmaan ja sieltä saimme nimen noille pelottavan näköisille ötököille. Ranskaksi niitä kutsutaan sirex géant. Aika scifiä! Tuholaistentorjuja ei ehdottanut mitään toimenpiteitä, vaan totesi niiden tulevan aikanaan parruista ulos. Hmmm...Kysymys kuuluukin nyt, että kuinka monta niitä siellä nyt oikein on - kasvamassa toukasta hurjannäköiseksi aikuiseksi sirexiksi?!? Kuulemma parrujen kestävyydestä ei kannata huolehtia - ne kyllä pysyvät katossa vaikka sirexejä olisikin siellä vielä monta kappaletta uinumassa. Hmmm...Toivottavasti ei ole kyse kuuluisasta ranskalaisesta leväperäisyydestä!
Meijän ihanan 6 metriä korkean olohuoneen kattoparruissa on noita eli jättipuupistiäisiä (Urocerus Gigas)! Lämpimällä säällä ne poraa tuolla hemmetin pitkällä piikillään rei'än parruun ja tulevat sieltä ulos aurinkoon ja lämpöön. Niitä on nyt sitten maannut meijän olohuoneen lattialla 1 - 3 kpl kerrallaan ja yhteensä noin 10 yksilöä ennen kuin aloimme huolestua. Ne eivät onneksi ole vaarallisia eivätkä pistä ihmisiä eivätkä eläimiä. (Huh, sillä tartteeko sanoa, ketkä kolme ovat olleet ihan intona noitten kimpussa?!? Ja mie paniikissa kiljumassa vieressä...)
Kulta lähetti kuvan yhdestä kuolleesta yksilöstä paikalliseen tuholaistorjuntafirmaan ja sieltä saimme nimen noille pelottavan näköisille ötököille. Ranskaksi niitä kutsutaan sirex géant. Aika scifiä! Tuholaistentorjuja ei ehdottanut mitään toimenpiteitä, vaan totesi niiden tulevan aikanaan parruista ulos. Hmmm...Kysymys kuuluukin nyt, että kuinka monta niitä siellä nyt oikein on - kasvamassa toukasta hurjannäköiseksi aikuiseksi sirexiksi?!? Kuulemma parrujen kestävyydestä ei kannata huolehtia - ne kyllä pysyvät katossa vaikka sirexejä olisikin siellä vielä monta kappaletta uinumassa. Hmmm...Toivottavasti ei ole kyse kuuluisasta ranskalaisesta leväperäisyydestä!
3.6.2011
Kenen joukoissa seisot?
Tuppukylä on jaettu kahteen leiriin: sekatavarakaupan ja leipomon leiriin. Ne sijaitsevat tuppukylän keskellä, kirkkoaukiolla ja sen halkovan tien molemmin puolin. Sekatavarakauppaa tukee myos sen viereisellä kujalla sijaitseva baari-tupakkakauppa, jonka punoittavaposkiset vakioasiakkaat polttavat tupakkansa sekatavarakaupan edessä.
Leipomon ja sekatavarakaupan välillä on tällä hetkellä sotatila. Kumpikin nimittäin myy samoja tuotteita: sekatavarakauppa leipää ja leivonnaisia sekatavaran ja elintarvikkeiden lisäksi, leipomo sekatavaa ja elintarvikkeita leivän ja leivonnaisten lisäksi. Kyläläiset ovat jakautuneet kahtia. Osa käy leipomossa, osa sekatavarakaupassa. Pitkin päivää kummankin putiikin omistajat ja kannattajat vahtaavat, kummasta ovesta kukakin leipänsä ulos kantaa. Jos erehtyy jostain syystä menemään "väärään" putiikkiin, niin sen kyllä tuntee selkäpiissä! Hotelli kuuluu leipomon leiriin. Toisaalta haluaisimme vaihtaa leiriä ihan siitä syystä, että sekatavarakaupassa on parempi leipä, mutta se on nyt parinkymmenen vuoden jälkeen myöhäistä. Leiri on valittu aikoinaan eikä sitä voi noin vain vaihtaa. Ainoastaan leipomon omistajanvaihdos olisi hyvä tekosyy alkaa ostaa hotellin patongit muualta - joko sekatavarakaupasta tai ihan eri kylästä.
Jotkut kyläläiset ovat kaukaaviisaita ja ovat valinneet neutraalin linjan. He ostavat leipänsä toisesta ja muut tarvitsemansa asiat toisesta putiikista. Näin he eivät suututa ketään ja voivat helposti sukkuloida molempien liikeiden välillä ja jopa toimia tiedonvälittäjinä. Sillä ei pidä unohtaa tuppukylien kauppojen ja palveluiden sekundääristä funktiota, joka on - tietenkin - tuikitärkeä tiedonvälitys (ja juorujen levitys). Jos jonkun asian haluaa tulevan kaikkien kyläläisten yleiseen tietoon, asiasta kannattaa mainita jommassa kummassa liikkeessä ja jo saman päivän iltana suurin osa kylästä on asiasta tietoinen. Informaation oikeellisuudesta ei sitten koskaan voi mennä takuuseen.
Ranskassa pidetään seuraavat kunnallisvaalit vuonna 2014. Meijän suvusta on Kullan pikkuserkun vaimo keräämässä listaa taakseen tavoitteenaan syöstä vallasta monien halveksima nykyinen määri eli kylän pormestari. Asia on vielä suuri salaisuus täällä ja siitä tietävät vain harvat ja valitut, sillä pikkuserkun vaimo haluaa asian tulevan yllätyksenä ja niin, että vastapuoli ei ehdi valmistautua hajottamalla äänimääriä hyväkseen muodostamalla kolmannen listan. Pikkuserkun vaimo on jo pitemmän aikaa valmistellut strategiaansa ja siihen kuuluu myös soluttautuminen tuppukylän eri leireihin. Hän kuuluu siis neutraalin linjan kyläläisiin leipomon ja sekatavarakaupn sodassa. Minua on pyydetty pikkuserkun vaimon listalle mukaan. En ole tehnyt vielä päätöstä, sillä mie en ole neutraali. Pyyntö toisaalta imartelee, toisaalta kovasti arveluttaa. Onneksi miulla on vielä aikaa.
Leipomon ja sekatavarakaupan välillä on tällä hetkellä sotatila. Kumpikin nimittäin myy samoja tuotteita: sekatavarakauppa leipää ja leivonnaisia sekatavaran ja elintarvikkeiden lisäksi, leipomo sekatavaa ja elintarvikkeita leivän ja leivonnaisten lisäksi. Kyläläiset ovat jakautuneet kahtia. Osa käy leipomossa, osa sekatavarakaupassa. Pitkin päivää kummankin putiikin omistajat ja kannattajat vahtaavat, kummasta ovesta kukakin leipänsä ulos kantaa. Jos erehtyy jostain syystä menemään "väärään" putiikkiin, niin sen kyllä tuntee selkäpiissä! Hotelli kuuluu leipomon leiriin. Toisaalta haluaisimme vaihtaa leiriä ihan siitä syystä, että sekatavarakaupassa on parempi leipä, mutta se on nyt parinkymmenen vuoden jälkeen myöhäistä. Leiri on valittu aikoinaan eikä sitä voi noin vain vaihtaa. Ainoastaan leipomon omistajanvaihdos olisi hyvä tekosyy alkaa ostaa hotellin patongit muualta - joko sekatavarakaupasta tai ihan eri kylästä.
Jotkut kyläläiset ovat kaukaaviisaita ja ovat valinneet neutraalin linjan. He ostavat leipänsä toisesta ja muut tarvitsemansa asiat toisesta putiikista. Näin he eivät suututa ketään ja voivat helposti sukkuloida molempien liikeiden välillä ja jopa toimia tiedonvälittäjinä. Sillä ei pidä unohtaa tuppukylien kauppojen ja palveluiden sekundääristä funktiota, joka on - tietenkin - tuikitärkeä tiedonvälitys (ja juorujen levitys). Jos jonkun asian haluaa tulevan kaikkien kyläläisten yleiseen tietoon, asiasta kannattaa mainita jommassa kummassa liikkeessä ja jo saman päivän iltana suurin osa kylästä on asiasta tietoinen. Informaation oikeellisuudesta ei sitten koskaan voi mennä takuuseen.
Ranskassa pidetään seuraavat kunnallisvaalit vuonna 2014. Meijän suvusta on Kullan pikkuserkun vaimo keräämässä listaa taakseen tavoitteenaan syöstä vallasta monien halveksima nykyinen määri eli kylän pormestari. Asia on vielä suuri salaisuus täällä ja siitä tietävät vain harvat ja valitut, sillä pikkuserkun vaimo haluaa asian tulevan yllätyksenä ja niin, että vastapuoli ei ehdi valmistautua hajottamalla äänimääriä hyväkseen muodostamalla kolmannen listan. Pikkuserkun vaimo on jo pitemmän aikaa valmistellut strategiaansa ja siihen kuuluu myös soluttautuminen tuppukylän eri leireihin. Hän kuuluu siis neutraalin linjan kyläläisiin leipomon ja sekatavarakaupn sodassa. Minua on pyydetty pikkuserkun vaimon listalle mukaan. En ole tehnyt vielä päätöstä, sillä mie en ole neutraali. Pyyntö toisaalta imartelee, toisaalta kovasti arveluttaa. Onneksi miulla on vielä aikaa.
1.6.2011
Muutettu on, tyhjällä takilla
Onkohan tällä blogilla enää lukijoita ollenkaan? No, jos joku tätä vielä seuraa, niin kerrottakoon seuraavaa: Talo on viimeisiä hifistelyjä vaille valmis ja olemme nyt asuneet siinä reilun kuukauden.
Rakastan kotiani. Se on aivan ihana, vaikka onkin vielä aika mullin mallin. Miulla on nyt vihdoin hyvä ja turvallinen olo. Olen omassa kodissani, jossa saan itse päättää kaikesta (Kullan kanssa tietty...Tai niin se luulee...) Piha on aidattu, portit lukittu eikä enää yksikään hotellin asiakas tai työntekijä voi tulla miun pihalle haahuilemaan. Ihanaa!
Olo on toisaalta hieman tyhjä. Mitä sitä nyt tekisi? No,töitähän voisi tehdä hotellissa kellon ympäri, mutta se ei todellakaan ole tarkoitukseni. Viime talvi oli todella raskas, sillä Kullan kanssa jouduimme tahtomattamme valvomaan koko rakennusprojektia. Meitä nimittäin - ja anteeksi seuraava ilmaisuni - kustiin silmään. Rakennuksen viimeistelyvaiheessa hotelli oli jo auki ja mie olin aamut töissä ja koko loppupäivän raksalla milloin maalaamassa, milloin viimeistelemässä mitäkin nurkkaa. Olihan se toisaalta ihan meijän oma valinta säästösyistäkin, mutta tehdä nyt jotain tuollaista ilman mitään asiantuntija-apua ja sen maksetun rakennusfirman tukea, niin monta kertaa tuli isiä ikävä ja kaikkia sukuni ihania miehiä!!! Kullan perheen puolelta ei tullut mitään apuja missään vaiheessa saati henkistä tukea.
Psykologisesti tämä muutto on monin tavoin tehnyt hyvää. Aikaisemmin olimme todella riippuvaisia hotellista, sillä entinen talomme oli ns. luontaisetuvuokratalo, josta olimme tavallaan koko ajan kiitollisuudenvelassa. Nyt miun on helpompi kuvitella tulevaisuudessa tekeväni muutakin kuin hotellin eteen raatamista, sillä elämiskuluni maksan itse. Sain suuren osan itsenäisyyttäni takaisin ja se tuntuu pirun hyvälle. Vaikka meijän oma koti onkin hotellin vieressä, niin meillä on nyt ihan oma portti suoraan kadulle eikä kukaan hotellin työntekijä tai asiakas enää tule tietämän meijän tulemisista ja menemisistä kuten aikaisemmin. Yksityisyyskin on nyt turvattu.
Karvajalat ovat onnellisia. Lily, Choko ja Nessi ovat kuin uudestisyntyneitä ja nauttivat valoisasta ja lämpimästä olohuoneesta, jossa on paljon erilaisia paikkoja makoilla aurinkoläikissä. Kaikki kolme jakavat koko talon eikä lapsiportteja ole enää missään. (Vielä...) Nessi ulkoilee monta kertaa päivässä pihalla ja vahtii sitä kuin kunnon vahtikoira. Kissat joutuvat vielä odottamaan ulkoilemista, sillä aita ei ole täysin "chokovarma". Kulta ja mie nautitaan tilasta, kauniista seinistä, puhtaasta ja kuivasta sisäilmasta ja unelmoidaan erilaisista sisustusratkaisuista.
Meijän on nyt hyvä. :)
Rakastan kotiani. Se on aivan ihana, vaikka onkin vielä aika mullin mallin. Miulla on nyt vihdoin hyvä ja turvallinen olo. Olen omassa kodissani, jossa saan itse päättää kaikesta (Kullan kanssa tietty...Tai niin se luulee...) Piha on aidattu, portit lukittu eikä enää yksikään hotellin asiakas tai työntekijä voi tulla miun pihalle haahuilemaan. Ihanaa!
Olo on toisaalta hieman tyhjä. Mitä sitä nyt tekisi? No,töitähän voisi tehdä hotellissa kellon ympäri, mutta se ei todellakaan ole tarkoitukseni. Viime talvi oli todella raskas, sillä Kullan kanssa jouduimme tahtomattamme valvomaan koko rakennusprojektia. Meitä nimittäin - ja anteeksi seuraava ilmaisuni - kustiin silmään. Rakennuksen viimeistelyvaiheessa hotelli oli jo auki ja mie olin aamut töissä ja koko loppupäivän raksalla milloin maalaamassa, milloin viimeistelemässä mitäkin nurkkaa. Olihan se toisaalta ihan meijän oma valinta säästösyistäkin, mutta tehdä nyt jotain tuollaista ilman mitään asiantuntija-apua ja sen maksetun rakennusfirman tukea, niin monta kertaa tuli isiä ikävä ja kaikkia sukuni ihania miehiä!!! Kullan perheen puolelta ei tullut mitään apuja missään vaiheessa saati henkistä tukea.
Psykologisesti tämä muutto on monin tavoin tehnyt hyvää. Aikaisemmin olimme todella riippuvaisia hotellista, sillä entinen talomme oli ns. luontaisetuvuokratalo, josta olimme tavallaan koko ajan kiitollisuudenvelassa. Nyt miun on helpompi kuvitella tulevaisuudessa tekeväni muutakin kuin hotellin eteen raatamista, sillä elämiskuluni maksan itse. Sain suuren osan itsenäisyyttäni takaisin ja se tuntuu pirun hyvälle. Vaikka meijän oma koti onkin hotellin vieressä, niin meillä on nyt ihan oma portti suoraan kadulle eikä kukaan hotellin työntekijä tai asiakas enää tule tietämän meijän tulemisista ja menemisistä kuten aikaisemmin. Yksityisyyskin on nyt turvattu.
Karvajalat ovat onnellisia. Lily, Choko ja Nessi ovat kuin uudestisyntyneitä ja nauttivat valoisasta ja lämpimästä olohuoneesta, jossa on paljon erilaisia paikkoja makoilla aurinkoläikissä. Kaikki kolme jakavat koko talon eikä lapsiportteja ole enää missään. (Vielä...) Nessi ulkoilee monta kertaa päivässä pihalla ja vahtii sitä kuin kunnon vahtikoira. Kissat joutuvat vielä odottamaan ulkoilemista, sillä aita ei ole täysin "chokovarma". Kulta ja mie nautitaan tilasta, kauniista seinistä, puhtaasta ja kuivasta sisäilmasta ja unelmoidaan erilaisista sisustusratkaisuista.
Meijän on nyt hyvä. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)