Kukapa ajattelisi keuhkoputkeaan? Eipä varmaan kukaan paitsi silloin kun se pahkeinen on tulehtunut. Miun siis on. Jo toista viikkoa eikä ole yhtään kivaa. Näitä tällaisia perussairauksia en ole koskaan aikaisemmin sairastanut ja siksi en nytkään osannut aavistaa, että kurkkukipu, äänenlähteminen ja mieletön yskiminen johtuivat keuhkoputkentulehduksesta. Olin siis ensimmäisen viikon reippaana töissä ihan kuin ei mitään olisi ollut (paitsi asiakkaat saattoivat hieman puhelimessa säikähtää joko lähes äänetöntä pihinääni tai hyvinkin harhaanjohtavaa Seksipuhelin Marjatta -ääntäni). Kun eihän miulla ollut kuumettakaan...
Tällä viikolla kävin aina niin reaktiovalmiilla omalääkärilläni, joka määräsi yskänlääkettä. Tarvitseeko sanoa, että se ei auttanut? Nukuin noin 48 tuntia ja eilen hain antibiootit, vaikka kyseinen tulehdus on vain kärsittävä. Omalääkärini oli taas tytyväinen, kun sai kahteen kertaan laskuttaa minua ja Ranskan sairasvakuutuslaitosta. Oma kuntoni ei ole parantunut. Nukun, juon lämmintä ja yskänlääkettä ja nappailen antibiootteja. Ja tylsistyn. Ja poden huonoa omaatuntoa. Kulta tekee miunkin työt eli noin 15-tuntisia päiviä ja kaiken lisäksi muutenkin ollaan hotellissa vajaalla miehistöllä. Vaikka miulla on täysi oikeus sairastaa ja toipua, niin on tämä yksityisyrittäminen silti aika hanurista. No, en nyt jaksa siitä jauhaa, koska aiheesta saisi ihan oman presidentinvaalikampanjan.
Sairastaminen on tylsää puuhaa. Vaikka sesongin aikana usein tulee toivoneeksi vapaapäiviä ja normaalitöissä raatavan ihmisen viikonloppuja, niin tällaisia sairastelupäiviä en kyllä kaipaa. Telkkarista ei tule mitään enkä jaksa katsoa vanhoja leffojakaan, joita meiltä löytyy ihan kunnon kokoelma. Lukemiseen ei oikein keskittymiskyky riitä ja mitään kotitaloustöitäkään ei ole voimia tehdä. Mitä siis teen? Makaan sohvalla Nessi polvitaipeessa peiton alla ja surffaan tylsältä kanavalta toiselle siinä toivossa, että sieltä tulisi jotain mielenkiintoista. Välillä nukahdan hetkeksi. Ja bloggaan. Siihen miulla on ollut nyt aikaa eikä se ole liian rankkaa. Nyt on ollut taas aikaa lukea muiden blogeja, kommentoida ja päivittää omaa (uutta ja vanhaa).
Tsemppiä! Mä tiiän tasan miltä susta tuntuu. Parane pian!
VastaaPoistaSatu
suomalaisella sisulla on joskus kääntöpuolensa! pitäisi ottaa vähän nopeammin todesta pikkuisestkin vaivat, jokus ne pikkuvaivat eivät olekaan niin pieniä. ja olisikohan aika vaihtaa omalääkäriä?
VastaaPoistaparempia telkkariohjelmia on turha toivoa, mutta toivotan sinulle pikaista paranemista ja toivon sinun malttavan pysähtyä ja levätä tarpeeksi!
Satu - Kiitos! :) Tää keuhkoputkentulehdus on nyt aika no.1 kamalien asioiden listalla.
VastaaPoistaAirelle - Oikeassa olet, ystäväiseni! Mutta jos äiti on opettanut, että sairas on vasta, kun on kuumetta, niin kai sitä nyt äitiään uskoo. Vai ehkä ei aina pitäis...! Omalääkäri pitäisi kyllä vaihtaa, mutta kun ei oikein tiedä kenen toisen puoskarin ottaisi tilalle. Sitä paitsi tää nykyinen merkkaa vaikka huumehia, jotta saa rahansa eli siitä voi olla hyötyä! ;) Levännyt olen ja lepään vielä. Terkkuja ja halauksia!
Oikeassa olet, flunssa ja kaikki sen oheistuotteet ovat juuri sieltä. Kokeile vaihteeksi katsoa netistä suomalaisia ohjelmia Katsomon ja Ruutu.fi kautta. Sieltä löytyy aika monta ohjelmaa, jotka näkyy myös ulkomailla vaikka sarjojen taso onkin sitten toinen juttu. Sairaana tosin ei jaksa paljon ajatella, joten ehkä ne menee just hyvin nyt. Pikaista paranemista!
VastaaPoistaUh, pikaisia paranemisia!!
VastaaPoistaOnhan siinä yksityisyrittämisessä jotain hyviäkin puolia? Onhan, pliis!? :D Huoh... mä tässä kauhistelen että mihinköhän niskalimasoppaan oon itseäni pistämässä kun toimitilaa itsellemme juuri etsitään...
Onko sulla joku toinenkin blogi?!
Voi eeeeeiiii....pikaista paranemista, sairastaminen on todellakin ihan hanurista!
VastaaPoistaHeippa,
VastaaPoistaihana blogi. Voihan rähmä tautia. Olen samalla alalla töissä ja ymmärrän turhautumisesi kotona norkoiluun, mutta sairaan paikka on kotona. Sen sijaan olisiko sinulle mahdollista tehdä kotoa jotain pikku paperihommia etänä?
t. normanni
Parane pian! Musta just sairastaessa lemmikeistä on ihanasti seuraa kun ne vaan tahtoo pötköttää viekussa :)
VastaaPoistaMadame Kissankulma, kiitos vinkistä! Valitettavasti täällä Tuppukylässä ei ole laajakaistaa, joten paukut ei riitä katsomaan mitään suoraan netistä. Tänä kesänä tilanteeseen pitäisi tulla muutos. Ja kiitos, toivon parantuvani joku päivä. Vieläkään ei siltä näytä.
VastaaPoistaEve, kiitos! :)Yksityisyrittämisessä on paljon hyviäkin puolia, mutta sairaana ei kannata olla. Aloitin uuden blogin anonyyminä enkä ainakaan vielä kerro, mistä sen löytää...Sorry! :)
Rina, kiitos! <3 Halauksia!
Mary Von Törne, kiitos , kiva jos tykkäät! :) Pyhät paperihommat ovat appeni alaa eikä miniä niihin saa koskea...Onneksi Kulta on niin hyvä ja noheva, että se hoitaa nyt niin paljon asioita kuin mahdollista.
Monsteri, kiitos! <3 Miun tytöt, Nessi ja Lily, on kyllä oikein hyviä sairaanläheishoitajia! Choko osallistuu sitten ihan muulla tavalla...