30.10.2008

Täydellisen talvitakin metsästys

Nyt on ongelma. Pitäisi löytää uusi talvitakki. Entinen ehdoton suosikki, Naf Nafin superihana musta, polvipituinen karvakauluksinen parka (ei siis parka niinku reppana, vaan parka niinku takki :)) on niin kauhtunut, että se lähtee Emmauksen kirpparille. (Terkkuja Airellelle ja hänen kumppanilleen! ;) ) Kaapissani kyllä roikkuu useampikin talvitakki, mutta niistä yksi on liian juhlava ja musta, toinen liian valkoinen, kolmas puolestaan hieman liian reilu nykyisille makkaroilleni, neljäs hieman liian lyhyt ja pissis ja viides hieman liian sporttinen ja kuuma näihin olosuhteisiin.

Kävin jo täydellisen iltapäiväni aikana hypistelemässä Zaran talvitakkeja, mutta en osannut oikein päättää, millaisen haluaisin. Vastustan nimittäin suuresti trendipukeutumista ja yhden kauden hankintoja ja Zarassa tuntui olevan aika paljon tämän hetken trenditakkivirityksiä: lyhyttä A-linjaa, pussihihoja jne. Klassisen tyylikästä, mutta silti hieman originellimpaa takkia en havainnut. Ja entäs ne hinnat! Silmät vaan pyöri päässä.

Jotta tämä metsästys ei vain olisi mitenkään liian helppoa, niin ottakaamme mukaan vielä maantieteellinen aspekti: Talvi, yksi ihminen, kaksi maata, kaksi ilmastoa. Ei oo helppoo, ei. Nykyisin olen jo onnistunut iskostamaan pieniin blondin aivoihini sen tosiasian, että asun suurimman osan talvesta maassa, jossa talvella EI ole kylmä. Suomalaisessa mittapuussa siis. Miusta on kyllä ihan tarpeeksi kylmä, mutta se on ihan eria asia. Täällä ei kuitenkaan tarvita mitään toppatakkeja, vaan ihan höpöhöpövuorisella villakangastakilla pärjää. Paitsi jos mistraali puhaltaa - silloin helvettikin jäätyy, mutta silloin ei mennäkään ulos ja jos mennään, niin ainakin tämä pohjoisen vihannes pukeutuu sään mukaan eikä nappaskenkiin ja hienostelutakkeihin. Miulla on siis viime vuosina ollut (ainakin omasta mielestäni) ihan ok-look täällä Ranskassa talvisaikaan, mutta kun menen Suomeen jouluksi, niin olen kuin joku rytövälimallinaikkonen. Kun eihän sellasella ohutvuorisella villakangastakilla Susirajalla pärjää! Miulla on vanhempien luona yksi ikivanha 90-luvun lopun muotia oleva pitkä, musta toppatakki jemmassa ja sitä mie pidän Joensuun lumisilla teillä kävellessä ja pyöräillessä. Viimekin vuonna muistutin lähinnä Kassi-Almaa: se kulahtanut toppis, farkut (ne oli ookoo), Goretex-vaelluskengät ja Metsähallituksen (!) reppu (Iskältä lainassa - arvostan ja kiitän, suurta rakkautta <3! - ja siinä taisi olla jotain notskilla kuksasta läikähtäneen kahvin tahroja...=D) Tuollainenhan oli miun look joskus lukio-aikoina tosin, että ei siinä mitään, mutta jotenkin ahdistaa olla Kassi-Alma edes muutaman viikon ajan. Ajattelin tänä vuonna lähettää sen viidennen kaapissa roikkuvan eli sporttisen ja näihin olosuhteisiin liian kuuman (toppa)takin edeltäni Susirajalle. Voin sitten heittää vanhemman version pois ja olla vähemmän rytö.

Yritin etsiä tähän sopivia takkiehdokkaita netistä, mutta en löytänyt tai sitten en osannut etsiä.
Jos en löydä "täydellistä", järkevänhintaista takkia täältä, katselen sitä Suomesta tai sitten odotan tammikuun alennusmyyntejä. Tai sitten odotan, että tulisi kesä...

5 kommenttia:

  1. Hah! Niin tuttua! Ihan samoin miettein täällä!

    Menen ennen joulua piipahtamaan Suomessa ja vaivaan päätäni nyt jo takkikysymyksellä - se villakangas-versio on aivan liian kylmä, kuten totesit, mutta mun tosikoviin keleihin tarkoitettu unttis taas Helsingin nyky-säihin ehdottomasti liikaa.

    Erityisen outoa on se, että möhköunttiksen kanssa voi hiippailla kyllä täällä Lausannessa jo asteissa +6, mutta ei siis mitenkään Stadin baarikaduilla.

    Twilight zone.

    VastaaPoista
  2. Kay hakemassa Kahkoselta (oliko sen nimi Kahkonen...)Kirkkokadulta tammikuun alennusmyynnista tyylikas talvitakki. Siella on klassisia ja kauniita takkeja. Tai ainakin oli aikoinaan. ;D

    Tuula

    VastaaPoista
  3. Kiitos terkuista ja samaa takaisin sinulle;-)

    Niin kuullostaa tutulta täälläkin. Mullakin on erityinen talvitakki Suomessa, mutta olo on silti aina kuin Kassi-Almalla. Johtuisiko siitä, etten täällä vietettyjen talvien jälkeen osaa enää pukeutua lämpimiin. Myssyn, tumppujen, huivin ja toppiksen alla olo on kuin makkaralla. Ja heti kun menee jonnekin sisälle Helsingissä, tulee kuuma.
    Tuttua myös sekin, että tällä hetkellä on täälläkin ihan tarpeeksi kylmä - minulle. Paras kaverini sanoo aina, että olen "une erreur de parachutage" - siis haikarat heittivät väärään maahan. Kysyinkin juuri 3kumppaniltani", emmekö voisi muuttaa Polynesiaan.
    Terkkuja naapurituppulasta

    VastaaPoista
  4. Onneksi käyn erittäin harvoin Suomessa enkä silloinkaan talvella:)
    Mutta talvitakkiongelma on täälläkin! Yksi on liian valkoinen ja topakka ja pinkeä mun makkaroiden ympärille. Toinen on liian musta ja tärkeä ... tartten siis sellasen jokapäiväntakin jossa voi tallustaa baariin tai torille ja lisätä/vähentää myssyjä + huiveja tuulien mukaan;)

    VastaaPoista
  5. Ginger - Siis eihän täälläkään mitään valikausitakkeja tunneta vaan heti kun lämpötila laskee tarpeeksi, vedetään toppikset niskaan... :)

    Tuula - Kiitti vinkistä! :) Harmi, kun en ole siellä alennusmyyntiaikaan.

    Airelle - Kiitos ja terkkuja takaisin! Yritetään tavata tammikuussa.

    Mie taas syksyn tullen kaipaan sitä tuppautumista ja oon niin pettynyt, kun ei täällä tartte kovinkaan usein kaikkia lämpimiä vermeitä. Eilen käytin koiran ulkona pipo päässä, kun tuulee niin kylmästi ja tuppulan asukkaat meinas pudottaa silmät päästään...Siinä niillä on taas puheenaihetta. :)

    Finkinja - Natiiveista nää meijän ongelmat on varmasti tosi naurettavia...:) Haliterkut sinne!

    VastaaPoista