22.7.2012

TILT

Valokuvahaasteen toteuttaminen meni mönkään ja blogikin menee tauolle. Läheinen ihminen on satuttanut minua (ei Kulta!). Viesti mustaa valkoisella tuli täysin puun takaa ja iski sydämeen. Yritän koota itseni, sillä reipashan olen.

Aurinkoa, iloa, rakkautta, onnea teille kaikille. Palaan, kun olen selvinnyt tästä.

14.7.2012

Photo A Day: Building

Oleantereiden ja oliivipuiden kätkössä on työpaikkani, hotellin päärakennus.

12.7.2012

Mitä isä edellä, sitä tytär perässä


Iskä ja äiti olivat meillä kolme viikkoa juhannusta edeltävältä viikolta heinäkuun alkuun. Iskä teki meille aivan upean pihavajan, johon mahtuu esim. miun Tunturi sateensuojaan. Laudat valitettavasti loppuivat kesken eikä Iskä ehtinyt tehdä vajan lattiaa ennen Suomeen paluuta. Siispä mie tilasin laudat eiliseksi ja tein lattian saman tien valmiiksi. Vietin hienon iltapäivän omalla pihallani ihan itsekseni tehden jotain, mitä rakastan tällä hetkellä -nikkarointia ja askarteluapaskartelua!

 
Iskä-rakas työn touhussa kamalassa helteessä.

Miun pyörösaha <3

Kaikilla itseään kunnioittavilla remonttiraijoilla kynnet ja työkalut ovat samanväriset.
Nikkaroidessa pitää juoda. Kaljaa. Tai panachéta.
Valmis. Munalukko oveen ja maalia pintaan!

9.7.2012

Photo A Day: Big

isot. tobagolainen etana ja suomalainen jalka.

8.7.2012

Photo A Day: Lunch

kylmää pastasalaattia helteisenä sunnuntaina

7.7.2012

Photo a Day: Garden

puutarhassamme kasvaa lähinnä kiviä
Nettiyhteys poikki pari päivää. Oli pakko vähän huijata. Anteeks.:)

5.7.2012

4.7.2012

3.7.2012

Photo A Day: The Best Part Of My Day

chillailua omalla terassilla illan hämärtyessä

1.7.2012

Vuoristorataa ja valokuvahaaste

Ihme ja kumma, elossa ollaan. Työrintamalla on paljon tapahtunut, mutta tilanne ei ole muuttunut miksikään. Taitaa olla niin, että nämä jäljellä olevat neljä kuukautta menevät samoissa ankeissa olosuhteissa. Normaalisti lasini on aina puoliksi täynnä, mutta nyt olen realisti.

Mutta se siitä. Tässä kuussa osallistun Fat Mum Slim -blogin Photo A Day -haasteeseen. Tuleepahan päivitettyä blogia ja kuvilla vielä! :) Linkistä löytyy ohjeet niille, jotka haluavat osallistua. Tässä heinäkuun lista:


self portrait


2.6.2012

Pirut maalattu

Ei pitäisi maalata piruja seinille, mutta eilen mie sen tein. Tämä 2012 taitaa olla nyt se kamala kriisivuosi, jota tässä on pelätty jo pidemmän aikaa. Viisi kuukautta tätä vuotta takana, joista kaksi ja puoli sesonkia. Yhtä tuskaa kaikki. Sesonkia jäljellä 5 kuukautta. Toivon - anteeksi! - rukoilen, että kaikki lopulta järjestyy parhain päin. Sillä ei tämä ole ihmisen elämää tällainen.

Joulukuinen nollauslomamatka jomottaa jo liian pahasti takaraivossa. Kunpa sinne asti päästäisiin...Onneksi tuli kesä ja lämmin vihdoin. Päivät olen kotonani piilossa pahaa maailmaa ja suunnittelen ja askartelen ja järjestelen. Illalla Kulta kertoo päivän käänteet ja henkilökunnan uudet viiraukset.

Fifi haastoi kertomaan, mitä suomalaista meillä on kotona. Ja sitähän on! Aloitin jo kuvaamisen ja postaus tulee, kunhan saan valmiiksi. Ihana Minttu haastoi myös. Kiitos! <3 Vastaan tähänkin paremmin heti, kun joku ei ole nykimässä työpuseron hihaa.


25.5.2012

Suhteellisuusteoriaa ja ehjääntymistä

Ihan vain näin välipostauksena (ennen kuin saan jotain informatiivisempaa ja mielenkiintoisempaa kehiin): Arska ystävämme on täällä ja toi mukanaan lämmön! Jei! :) Istun sortsiloissa ja topissa ja odottelen kaveria kylään pälättämään ja juomaan PepsiMaxia. :) Ja ihan ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni talo on kuin pommin jäljiltä enkä aio yhtään yrittää piilotella likaa ja epäjärjestystä. Enkä myöskään hävetä omaa laiskuutta ja huonoa talonemännyyttä. Näin on ja se on vapauttavaa! :)

Olen lukenut pari päivää ihan ahmien yhtä ihanaa blogia. Tai saman ihmisen kahta. Tiedän henkilön lapsuudestani ja ihailin suuresti. Hän oli (ja on edelleen!) niin kaunis ja aina kauniissa vaatteissa. Varakkaasta perheestä. Nyt sain taas pläjäyksen naamaan, sillä totuus on toisenlainen. Ihana ihminen, mutta jota elämä on niin kovin kohdellut huonosti. Halaisin jos voisin. Samalla mietin itteäni ja omaa elämää. Ja tunnen armollisuuden ottavan voiton. Miusta ja muita kohtaan.

Nessi tänä aamuna ennen rusketussessiotaan terassilla.


Leväytin kotiin tultuani ruokapöydälle purkin, johon kerään yhdelle keräilijäpikkutytölle samppanjapullon korkin sinettejä. Lisäsin joukkoon kaksi keskiviikolta. Tuli taas hyvä mieli. On meillä onneks muutakin elämää kuin ainainen raataminen! Ja että miten ihania hyviä ystäviä meillä! Niitten kanssa juodaan vain samppanjaa - juomista jalointa sanon mie. :)

Aurinkoa, iloa ja armoa päiväänne, rakkaat lukijani! :)

21.5.2012

Sadepäivän viettoa ja aurinkoisten päivien odotusta

Tuppukylässä vietellään sadepäivää. Jo toista päivää on satanut, mikä on toisaalta hyvä asia, sillä muutamaa pikkuripsuttelusadepäivää lukuunottamatta edellisen kerran täällä on satanut kunnolla viimeksi marraskuussa. Kuivaa on. Meidänkin kylässä on jo ajat sitten ruvettu säännöstelemään vedenkäyttöä kieltämällä turha puutarhan kastelu, autojen pesu jne. Toisaalta sade on täällä todella ankea ilmiö. Kukaan ei sitä kestä ja paikalliset alkavat heti valittamaan ja rähisemään. Eräät muualta tuleetkin kyllä.

Mutta mikäs meillä on ollessa Nessin, Chokon ja Lilyn kanssa. Blogataan, kuunnellaan YleX:ää netistä ja makoillaan. Siivotakin voisi, mutta toisaalta se on ihan turhaa - nuo kolme tuo kuitenkin heti rapaa ja hiekkaa sisälle. Odotan siis parempaa säätä.

Meijän huushollissa pitää varoa petaamattomia sänkyjä ja päiväpeittoihin muodostuneita möykkyjä:






Tämä päiväpeitto näyttää olevan vain viattomasti, huolettomasti mytyssä...Mutta sen alla on jotain...



Sängyn peittojen möykyistä löytyy yleensä aina meijän Lily. :)

Posti toi miulle tänään uudet kesäsandaalit. Olen jo pari vuotta himoinnut Les Tropeziennesin sandaaleita, mutta en ole halunnut ostaa niitä samoja yksinkertaisia gladiaattorisandaaleita, joita kaikki täällä tuntuvat pitävän. Viime viikolla sain sähköpostiini brandalley.com-nettikaupan erikoistarjouksen kyseisen merkin sandaaleista ja löysin nämä:









































































































Sandaaleitten hinta oli vain 22 euroa 45 euron sijasta. Ei ole kyllä mikään hinta, kun ovat ihan ylt'ympäriinsä nahkaa. Miulla on jo niin monet mustat ja ruskeat sandaalit, joten tuo beigeharmaa tuo vaihtelua. Nyt odotellaan vain, että se kesä tulisi...

17.5.2012

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää

Mie oon tehokas ihminen, mutta saamaton. Monta asiaa on tälläkin hetkellä to do -listalla ja liian monta asiaa kesken. Ja aivan liian monta asiaa on ollut kesken jo monta vuotta. Kaiken lisäksi olen ikuinen vanhojen asioiden märehtijä. Siis niinku ihan pahoinvointiin asti. Nyt tällaisia asioita on kertynyt liikaa. Tämä ihmiskone lähestyy pian error-tilaa.

Tilannetta ei helpota yhtään jatkuva työnteko. Tuntuu, että koskaan ei oikein pääse lataamaan akkuja. Kullan kanssa ainoa yhteinen aika on klo 22 jälkeen. Siinä ei paljon pusutella, kun meikäläinen sammuu kuin saunalyhty, jo noin klo 23 joko sohvalle tai ihan omaan sänkyyn. Ei pitäisi valittaa, kun ajat ovat mitkä ovat ja niin monilla on vielä vaikeampaa. Jokaisella meillä kuitenkin on ristimme kannettavana.

Kylmäkin täällä on. Tälläkin hetkellä istun työkoneella fleecehuppari niskassa.

Valivali. Palaan asiaan, kun jotain positiivisempaa sanottavaa. Nyt ei ole.

Iloa teille, rakkaat ihmissielut. :)

30.4.2012

Lärvien tarpeessa

Suomessa juhlitaan vappua tänään. Meilläkin oli jo kuudennet vappupirskeet valmisteilla, mutta Kulta sai flunssan. Ja sää on täällä ihan pebasta taas. Vappujuhlat on siirretty viikolla, jotta tavattaisiin välillä ystäviäkin ainaisen raatamisen sijaan.

Kovin vaikeaa on yrittää olla positiivinen. Yritän kovasti kuitenkin. Hotellin kokkitilanne on aivan katastrofaalinen pääkokkimme tehtyä oharit maaliskuun lopussa. Muuta henkilökuntaakin on liian vähän. (Ja rakkaat lukijani: En aio enää ryhtyä etsimään työtekijöitä Suomesta, sillä jostain syystä rakkaalle Ranskan perheellä on jotain asiaa vastaan. En tiedä mitä eikä enää kiinnosta.) Mennyt viikonloppu oli katastrofaalinen. Helvetillinen suorastaan. Jos en olisi naimisissa ja asuntolainainen Ranskassa asuva ulkosuomalainen, ottaisin ja lähtisin. V-käyrä on pilvissä.

Lähden nyt suomalaisen vappuaaton kunniaksi rautakauppaan (uusin fetissini) ja illalla aion juoda kesästä asti jääkaapissa otollista hetkeä odottavan ja rakkaan ystävän lähettämän siiderin. Vetäisin lärvit, jos huomenna ei taas pitäisi olla töissä.

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin - iloista vappua!  

23.4.2012

Muuttuukohan mikään

Eilen äänestettiin Ranskaan uutta presidenttiä. Ensimmäinen kierros. Kansa saa valita presidenttinsä kahden viikon päästä. Vaihtoehtoina ovat sosialistisen puolueen François Hollande ja hallitseva oikeistolaispressa Nicolas Sarkozy.

Enpä tiedä, kumman valitsisin. Saamattomuuttani kansalaisuusasiani on samassa tilanteessa kuin aiemminkin eli mietintätasolla. Pidän siis suuni kiinni ja otan sen mikä annetaan.

Ranskalaiset ovat kuitenkin pettyneitä ja vihaisia. Muutosta toivotaan. Moni omassakin lähipiirissäni äänesti Le Peniä. Siis Marinea, tytärtä, ei Jean-Marieta, isää. Luin hänen kampanjalehtisensä. Se oli ainut, jonka posti toi. Yllätyin. Ei rasismia tai muuta vihamielisyyttä. Välillä on hyvä tutkia eikä vain hutkia.

21.4.2012

Tunarimagneetit

 Eilen jaksoin raahata sairaan ruhoni suihkuun, sillä jo vuoden pesemättä olleet olohuoneen yläikkunat tulisivat pestyiksi. Olohuoneemme (jota myös katedraaliksi kutsutaan) on noin 6,5 metriä korkea ja kaksi yläikkunaa ovat noin 5 metrin korkeudessa. Estetiikkahan on elämässä tärkeintä, joten ikkunoiden peseminen ja sen kätevyys eivät minua huolettaneet talon suunnitteluvaihessa. Ikkunat olivat aivan karmean likaiset, sillä niitähän ei siis oltu pesty rakentamisen jälkeen kertaakaan ja niistä hädin tuskin näki läpi kiitos maalareiden, rappareiden ja kärpästen jättamien jälkien.

 

En ollut missään vaiheessa itse aikonut ruveta hommaan, sillä miulla ei ole tarpeeksi pitkää Sinituotteen siivousvartta eikä tarpeeksi korkeita tikkaita. (Mutta korkeanpaikankammo on...) Maaliskuun alussa etsin netistä ikkunanpesufirmoja, jotka pesisivät myös yksityishenkilöiden ikkunoita. Löysin yhden, perheyrityksen, joka vaikutti asialliselta ja hintakin oli kohdallaan. Alle 200 euron helupasivat pestä kolme vaikeassa paikassa olevaa ikkunaa ja niiden karmit. Hieno juttu, ajttelin, ja luulin löytäneeni ratkaisun ongelmaani.

Naivi on aina naivi eikä edes kahdeksan Ranskan vuoden jälkeen muista pelätä pahinta. Klo 14.30 portilla seisoo Herra Walter vaimoineen ihan normaaleihin vaatteisiin pukeutuneena eikä tyylikkäissä työhaalareissa ja lippahatuissa, joissa on firman logo (kuka on katsonut liikaa telkkaria?). Kerron heille, mitkä ikkunat pitää pestä ja huomaan Herra W:n hieman epäröivän. He hakevat tikkaat ja kaikki tarvittavat pesutarvikkeet. Ja aloittavat ulkopuolelta. Rouva pitää tikkaita. Herra nousee tikkaille, laskeutuu alas, nousee, laskeutuu, tiuskii vaimolleen jotain sankosta...En pysty katsomaan ja häviän sisälle tekemään huolettomasti "jotain". Yhden ikkunan pesuun menee todella kauan. Menen takaisin ulos ja Herra W siirtyy terassin puolelle pesemään toista yläikkunaa. Hän kertoo samalla miulle, kuinka oli joskus jäänyt jumiin 34:n kerroksen korkeudelle sellaiseen ikkunanpesukoriin, joita telkkarissakin (!) näkee. Siitä lähtien hän on ärsinyt korkeanpaikakammosta (great...) ja nouseminen tikkaille "näin korkealle" tuottaa hänelle vaikeuksia. Lupaavaa...

Kaksi ikkunaa on nyt kuitenkin jo pesty ulkopuolelta ja maailma niiden lävitse näyttää paljon kirkkaammalta ja puhtaammalta. Jään tarkkeilemaan sikkunoiden pesua sisäpuolelta. Herra W nostaa ensin tikkaat ikkunankarmeja vasten. Tikkaat kuitenkin estävät lastan käytön (en sano mitään...). Hän päättää käyttää pitkää teleskooppivartta ja vettä tippuu joka paikkaan. Jokaisella lastan vedolla mustat rannut valuvat ikkunan alapuolelle, puhtaan valkeaksi maalatulle seinälle...Pidätän hengitystäni, joka on jo muutenkin salpautunut ja koetan olla huutamatta kauhusta. Herra W saa kuitenkin mikrokuituliinalla putsattua mustan jäljet - merci mon Dieu! Muistutan häntä karmeista ja totean niiden puhdistamisen mahdottomaksi hänen välineillään. Herra W haluaa kuitenkin yrittää - hän oli unohtanut karmit. Teleskooppivapa ja ikkunalasta, jonka päällä on kuiva mikrokuituliina, kohoavat korkeuksiin ja alkavat hinkata karmia...ja seinää! Seinään jää iso musta jälki. Parahdan kauhusta, hän lopettaa. Uusi yritys: tikkaat yli ikkunan kipsiseinään nojaten ja Herra W nousee tikkaita vapisten noin metrin, palaa takaisin maanpinnalle. Seinässä kaksi mustaa tahraa, 6 metrin korkeudessa. Tässä vaiheessa viisastun ja huudan pelin poikki! Ikkunanpesusta on tulossa todella kallis projekti, jos miun pitää jostain hommata maalari maalaamaan seinät uudelleen. Pyydän Herra W:tä vain pesemään ikkunat, tant pis ikkunankarmeille. Hän pesee portaikossa olevan ikkunan ja on jotenkin onnistunut siistimään jälkensä, kun palaan "rikospaikalle" apukeittiöstä. Ennen lähtöään Herra W ei pyydä anteeksi, ei niin mitään, hän jotenkin onnistuu syyttämään minua ikkunoistani ja niiden korkeudesta.

Jotenkin kummallisesti Kulta ja mie vedetään puoleemme näitä tumpeloita. Olen nyt taas lähtöpisteessä tässä ikkunanpesuasiassani, mutta onneksi niitä ei nyt tarvitse seuraavaan vuoteen pestä. Ehdin siis rauhassa etsiä seuraavan tunarin. ;) Tai sitten investoin kunnon ikkunanpesukalustoon, otan Tom Cruisesta mallia ja teen itse!

Näistäkin tyypeistä voisi ottaa mallia. Tai ehkä ei kuitenkaan. Turhauttavaa puuhaa tuo ikkunanpesu, vai mitä? Tosin Dubain Burj Al Arabin ikkunoiden pesu on turhauttavampaa kuin keskikokoisen omakotitalon ikkunoiden...:) (Kuva meidän Dubain reissulta tammikuussa 2011.)


19.4.2012

Keuhkoputki & tylsyys

Kukapa ajattelisi keuhkoputkeaan? Eipä varmaan kukaan paitsi silloin kun se pahkeinen on tulehtunut. Miun siis on. Jo toista viikkoa eikä ole yhtään kivaa. Näitä tällaisia perussairauksia en ole koskaan aikaisemmin sairastanut ja siksi en nytkään osannut aavistaa, että kurkkukipu, äänenlähteminen ja mieletön yskiminen johtuivat keuhkoputkentulehduksesta. Olin siis ensimmäisen viikon reippaana töissä ihan kuin ei mitään olisi ollut (paitsi asiakkaat saattoivat hieman puhelimessa säikähtää joko lähes äänetöntä pihinääni tai hyvinkin harhaanjohtavaa Seksipuhelin Marjatta -ääntäni). Kun eihän miulla ollut kuumettakaan...

Tällä viikolla kävin aina niin reaktiovalmiilla omalääkärilläni, joka määräsi yskänlääkettä. Tarvitseeko sanoa, että se ei auttanut? Nukuin noin 48 tuntia ja eilen hain antibiootit, vaikka kyseinen tulehdus on vain kärsittävä. Omalääkärini oli taas tytyväinen, kun sai kahteen kertaan laskuttaa minua ja Ranskan sairasvakuutuslaitosta. Oma kuntoni ei ole parantunut. Nukun, juon lämmintä ja yskänlääkettä ja nappailen antibiootteja. Ja tylsistyn. Ja poden huonoa omaatuntoa. Kulta tekee miunkin työt eli noin 15-tuntisia päiviä ja kaiken lisäksi muutenkin ollaan hotellissa vajaalla miehistöllä. Vaikka miulla on täysi oikeus sairastaa ja toipua, niin on tämä yksityisyrittäminen silti aika hanurista. No, en nyt jaksa siitä jauhaa, koska aiheesta saisi ihan oman presidentinvaalikampanjan.

Sairastaminen on tylsää puuhaa. Vaikka sesongin aikana usein tulee toivoneeksi vapaapäiviä ja normaalitöissä raatavan ihmisen viikonloppuja, niin tällaisia sairastelupäiviä en kyllä kaipaa. Telkkarista ei tule mitään enkä jaksa katsoa vanhoja leffojakaan, joita meiltä löytyy ihan kunnon kokoelma. Lukemiseen ei oikein keskittymiskyky riitä ja mitään kotitaloustöitäkään ei ole voimia tehdä. Mitä siis teen? Makaan sohvalla Nessi polvitaipeessa peiton alla ja surffaan tylsältä kanavalta toiselle siinä toivossa, että sieltä tulisi jotain mielenkiintoista. Välillä nukahdan hetkeksi. Ja bloggaan. Siihen miulla on ollut nyt aikaa eikä se ole liian rankkaa. Nyt on ollut taas aikaa lukea muiden blogeja, kommentoida ja päivittää omaa (uutta ja vanhaa).

11.1.2012

C'est une fille !

Olen täti. Ja kummitäti.

Ihana pieni nöpönenäinen tyttövauva syntyi tänä aamuna.

Paljon rakkautta!

Iloista vuotta 2012!



Olipas taas pitkä bloggaustauko! Kaikki "kuulumiset" tulee pikapikaa kerrottua facebookissa eikä sitten enää jotenkin jaksa blogata. Ajattelin kyllä uuden vuoden kunniaksi poistua koko kyseisestä sosiaalisesta verkostosta, mutta mukavuudenhaluni takia en uskalla. "Kaikki" on siellä eikä miulla ole enää kenenkään sähköpostiosoitteita ja serkkuihin ei varmaan tulisi pidettyä tätääkään vähää yhteyttä. Joka tapauksessa bloggausta aion jatkaa vaikka se onkin niin nihkeetä ollut viime aikoina. Kynnys kertoa omista vähäpätöisistä asioista on kasvanut kovin korkeaksi. Mutta hyvää se tekee ja ne monet upeat ihmissuhteet, jotka olen tätä kautta saanut, ovat miulle todella tärkeitä ja toivon saavani lisää uusia. :)

Tällä hetkellä olemme Kullan kanssa Joensuussa. Ajankohta on meille totutusta poikkeava, sillä nyt on tammikuu jo pitkällä. Tulimme tänne juuri ennen joulua ja ensi sunnuntaina lähdemme kotimatkalle. Syynä tähän on veljeni ja kälyni onnellinen perhetapahtuma. He odottavat lasta, jonka on tarkoitus syntyä hetkenä minä hyvänsä. Toivottavasti ehdimme lapsen nähdä ennen paluumatkaa.

Huomenna vietän 35-vuotissyntymäpäivääni. En muista milloin olen viimeksi voinut juhlia synttäreitä koko perheeni kanssa. Siitä on varmasti toistakymmentä vuotta aikaa. Olen onnellinen, että saan olla perheeni ympäröimänä huomenna, sillä ahdistus tuosta suuresta luvusta iskisi varmasti pahasti päin kasvoja Ranskassa.

Mutta ei vaivuta epätoivoon ja ahdistukseen! Miun ja Kullan elämässä suuri ilon asia on meijän ihana koti, josta ollaan päästy nyt loman aikana nauttimaan oikein kunnolla. Talon isoista etelään päin olevista ikkunoista taloon virtaa paljon lämmittävää ja ilahduttavaa auringonvaloa, josta saamme nauttia koko pitkän päivän.



Jo joulukuun alussa tilasimme netistä joulukuusen ja terassille jouluvalot, ja niiden laittaminen sai miulla ihan kyyneleet silmiin. Miulla on koko ajan ollut niin turvallinen olo tuossa kodissa ja joulukoristeista se turvallisuus ja kodintuntu vain lisääntyi. Hullu mikä hullu! :)





Ensimmäistä kertaa miusta on mukava palata Suomesta Ranskaan. Siellä odottaa koti, jossa on lämmintä, kaunista, puhdas sisäilma ja mukava tunnelma. Kaiken lisäksi miulla on kaikenlaista rästissä olevaa puuhaa siellä ja monet kutsut järjestettävänä. :) Odotan tältä vuodelta paljon kaikenlaista mukavaa ja iloista ja toivon teille samaa, rakkaat lukijani ja läheiseni.