21.4.2012

Tunarimagneetit

 Eilen jaksoin raahata sairaan ruhoni suihkuun, sillä jo vuoden pesemättä olleet olohuoneen yläikkunat tulisivat pestyiksi. Olohuoneemme (jota myös katedraaliksi kutsutaan) on noin 6,5 metriä korkea ja kaksi yläikkunaa ovat noin 5 metrin korkeudessa. Estetiikkahan on elämässä tärkeintä, joten ikkunoiden peseminen ja sen kätevyys eivät minua huolettaneet talon suunnitteluvaihessa. Ikkunat olivat aivan karmean likaiset, sillä niitähän ei siis oltu pesty rakentamisen jälkeen kertaakaan ja niistä hädin tuskin näki läpi kiitos maalareiden, rappareiden ja kärpästen jättamien jälkien.

 

En ollut missään vaiheessa itse aikonut ruveta hommaan, sillä miulla ei ole tarpeeksi pitkää Sinituotteen siivousvartta eikä tarpeeksi korkeita tikkaita. (Mutta korkeanpaikankammo on...) Maaliskuun alussa etsin netistä ikkunanpesufirmoja, jotka pesisivät myös yksityishenkilöiden ikkunoita. Löysin yhden, perheyrityksen, joka vaikutti asialliselta ja hintakin oli kohdallaan. Alle 200 euron helupasivat pestä kolme vaikeassa paikassa olevaa ikkunaa ja niiden karmit. Hieno juttu, ajttelin, ja luulin löytäneeni ratkaisun ongelmaani.

Naivi on aina naivi eikä edes kahdeksan Ranskan vuoden jälkeen muista pelätä pahinta. Klo 14.30 portilla seisoo Herra Walter vaimoineen ihan normaaleihin vaatteisiin pukeutuneena eikä tyylikkäissä työhaalareissa ja lippahatuissa, joissa on firman logo (kuka on katsonut liikaa telkkaria?). Kerron heille, mitkä ikkunat pitää pestä ja huomaan Herra W:n hieman epäröivän. He hakevat tikkaat ja kaikki tarvittavat pesutarvikkeet. Ja aloittavat ulkopuolelta. Rouva pitää tikkaita. Herra nousee tikkaille, laskeutuu alas, nousee, laskeutuu, tiuskii vaimolleen jotain sankosta...En pysty katsomaan ja häviän sisälle tekemään huolettomasti "jotain". Yhden ikkunan pesuun menee todella kauan. Menen takaisin ulos ja Herra W siirtyy terassin puolelle pesemään toista yläikkunaa. Hän kertoo samalla miulle, kuinka oli joskus jäänyt jumiin 34:n kerroksen korkeudelle sellaiseen ikkunanpesukoriin, joita telkkarissakin (!) näkee. Siitä lähtien hän on ärsinyt korkeanpaikakammosta (great...) ja nouseminen tikkaille "näin korkealle" tuottaa hänelle vaikeuksia. Lupaavaa...

Kaksi ikkunaa on nyt kuitenkin jo pesty ulkopuolelta ja maailma niiden lävitse näyttää paljon kirkkaammalta ja puhtaammalta. Jään tarkkeilemaan sikkunoiden pesua sisäpuolelta. Herra W nostaa ensin tikkaat ikkunankarmeja vasten. Tikkaat kuitenkin estävät lastan käytön (en sano mitään...). Hän päättää käyttää pitkää teleskooppivartta ja vettä tippuu joka paikkaan. Jokaisella lastan vedolla mustat rannut valuvat ikkunan alapuolelle, puhtaan valkeaksi maalatulle seinälle...Pidätän hengitystäni, joka on jo muutenkin salpautunut ja koetan olla huutamatta kauhusta. Herra W saa kuitenkin mikrokuituliinalla putsattua mustan jäljet - merci mon Dieu! Muistutan häntä karmeista ja totean niiden puhdistamisen mahdottomaksi hänen välineillään. Herra W haluaa kuitenkin yrittää - hän oli unohtanut karmit. Teleskooppivapa ja ikkunalasta, jonka päällä on kuiva mikrokuituliina, kohoavat korkeuksiin ja alkavat hinkata karmia...ja seinää! Seinään jää iso musta jälki. Parahdan kauhusta, hän lopettaa. Uusi yritys: tikkaat yli ikkunan kipsiseinään nojaten ja Herra W nousee tikkaita vapisten noin metrin, palaa takaisin maanpinnalle. Seinässä kaksi mustaa tahraa, 6 metrin korkeudessa. Tässä vaiheessa viisastun ja huudan pelin poikki! Ikkunanpesusta on tulossa todella kallis projekti, jos miun pitää jostain hommata maalari maalaamaan seinät uudelleen. Pyydän Herra W:tä vain pesemään ikkunat, tant pis ikkunankarmeille. Hän pesee portaikossa olevan ikkunan ja on jotenkin onnistunut siistimään jälkensä, kun palaan "rikospaikalle" apukeittiöstä. Ennen lähtöään Herra W ei pyydä anteeksi, ei niin mitään, hän jotenkin onnistuu syyttämään minua ikkunoistani ja niiden korkeudesta.

Jotenkin kummallisesti Kulta ja mie vedetään puoleemme näitä tumpeloita. Olen nyt taas lähtöpisteessä tässä ikkunanpesuasiassani, mutta onneksi niitä ei nyt tarvitse seuraavaan vuoteen pestä. Ehdin siis rauhassa etsiä seuraavan tunarin. ;) Tai sitten investoin kunnon ikkunanpesukalustoon, otan Tom Cruisesta mallia ja teen itse!

Näistäkin tyypeistä voisi ottaa mallia. Tai ehkä ei kuitenkaan. Turhauttavaa puuhaa tuo ikkunanpesu, vai mitä? Tosin Dubain Burj Al Arabin ikkunoiden pesu on turhauttavampaa kuin keskikokoisen omakotitalon ikkunoiden...:) (Kuva meidän Dubain reissulta tammikuussa 2011.)


3 kommenttia:

  1. fifin maman21.4.2012 15.30

    Jepulis, ei helppo eikä hetivalmis homma. Ikkunat on hankalat matalammallakin, saati sitten isot ja korkealla. Ja harmittaa pesun jälkeen, jos/kun löytyy viiruja (toivonpa, ettei teillä löytynyt), antaako olla vai peseekö uudelleen.

    Olen edelleen se inhottavuus, joka haukkuu ranskalaisten metodeja, eikä kuvauksesi mösjöö ja madamista yhtään muuttanut käsitystäni. Better luck next time, eikvaa! Mulle tulee maanantaina sellanen ikkunanpesijä, että klasit säihkyy kauan enkä itse saisi niin hyvää jälkeä millään aikaiseksi. Saattaa saada koirien kuolatkin pois alimmaisista ruuduista. Joskus olen kiitollinen säälittävästä olkapäästä, voin hyvällä omallatunnolla pesettää ikkunani. Ja edullisemmin, kuin pariskunta W:n hinta.
    Valoisaa toipumista!

    VastaaPoista
  2. Uuh, voi kamalaa :D No, onneksi niitä ei tarvitse kovin usein pestä!

    Meidän entisessä talossa (17 kerrosta) pestiin ikkunoita Burj Al Arabin tyyliin. Eräänä aamuna herätessäni oli äijä spiderman-tyyliin ikkunassa kiinni lasta kädessään. Vähänkös tuli leffa-fiilis.... Eli mitäs jos hommaat teillekin spidermanin seuraavalle kerralle?

    VastaaPoista
  3. Fifin maman, tottakai jäi viiruja, mutta en viitsinyt ruveta nipottamaan. Ois kai pitänyt, mutta halusin sen katastrofiäijän mahd. nopeasti ulos talosta! Kiitos, yritän toipua! Terkkuja!

    Eve, spidermania kaipailin, mutta valittavasti paikalliset sankarit ei omaa supervoimia! :)

    VastaaPoista