23.5.2009

(Viime) Viikon positiiviset

Ihana ystäväni Fifi kertoi blogissaan viime viikon positiiviset tapahtumat ja halusi lopuksi tietää lukijoidensa viikon ilonaiheet. Miun viime viikon ilonaiheita olivat:

Olimme Kullan kanssa ensimmäistä kertaa elokuvissa. Tiistai-iltana pääsin sen verran aikaisin töistä, että ehdimme Kullan kanssa elokuviin katsomaan Enkelit & Demonit -leffaa. Olimme ensimmäistä kertaa elokuvissa koko seitsenvuotisen suhteemme aikana ja syy tähän on se, että a) mie kärsin ahtaanpaikankammosta ja elokuvateattereiden pimeys ja penkkirivien ahtaus on huono yhdistelmä (tosin Kinepoliksen penkit on tilavat ja rivit väljät, joten en saanut siellä mitään ahdistuskohtausta) ja b) ollaan sen verran mukavuudenhaluisia, että meistä on kivempi katsoa oman kokoelman tai Canal+:n leffoja omalta kotisohvalta Nessin kanssa.

Näin ystävien 3-viikkoisen tyttövauvan ensimmäistä kertaa. Keskiviikkoiltana olimme hyvien ystäviemme luona illallisella ja ihailemassa heidän herttaista tytärtään. Sain myös syöttää pikkuista tuttipullosta ja voi, kun se oli ihanaa!

Sain kutsun yhden kaverin polttereihin. Ja niitä on peräti kahdet! Miun ekat polttarit täällä uudessa kotimaassa ja nyt tunnen itseni oikeastaan aika "sulautuneeksi" enkä enää vain "irralliseksi" ja "ulkopuoliseksi". (Sanaa "sopeutunut" en vielä voi käyttää, koska ei se ihan niin ole kuitenkaan. Pienin askelin tai kuten jotkut laulaa: Step by step.)

Mainitsemisen arvoista on mielestäni myös se, että löysin sinne kaverin häihin aika ihanan mekon. Häät on vasta kuukauden päästä ja miulla on jo mekko ja kengät - tippadaa! :)

Kookaïlta tietenkin.



Tämän viikon ilonaiheita puolestaan voisivat olla esim. : sain siivottua, Kulta lähtee huomenna Pariisiin Simply Redin adieu-keikalle (olen siis iloinen Kullan puolesta vaikka huomenillalla itken Nessin turkin litskamäräksi ikävästä...=D) ja sain vihdoinkin ostettua vesijuoksuvyön.

19.5.2009

Oh, how bizarre, how bizarre...

Kun rupesin tarkemmin mietiskelemään, niin kyllähän niitä ranskalaisia erikoisuuksia, joihin en ole tottunut tai jotka pistävät silmään, vielä löytyy.

Tässä muutama, mitä tuli mieleen:

* Kermavaahto ei ole pelkästään jälkiruoan lisuke, vaan sitä voidaan syödä myös ihan sellaisenaan. Esim. Nîmesin kauppahallissa, Les Halles, on herkkukoju, johon jonot voivat olla useita kymmeniä metrejä vain "aivan mahtavan" kermavaahdon takia! (Siis täh?!? Ensinnäkin sitähän voi tehdä itse kotona ja toiseksi miten kukaan voi sitä syödä desilitratolkulla olematta bulimikko?!?) Edit: Tämä kermavaahdon buliminen mättäminen voi olla vain eteläranskalainen ilmiö, jos Stazzya on uskominen. Ainakaan Stazzyn kotikonnuilla Elsassissa (Itä-Ranska, Strasbourg jne.) ei näin tehdä...

* Harvoin näkee ranskalaisia pyöräilemässä ihan normiverkkareissa ja -lenkkareissa vaan lähes poikkeuksetta aina niillä on vimosen päälle pyöräilyvermeet päällä.

* (Etelä-?)Ranskalainen lenkkeilee kesät talvet shortseissa. (Ymmärrän, että juostessa tulee hiki, mutta mielestäni talvella olisi kuitenkin parempi olla lämpimästi puettu myös juoksulenkille.)

* Talvellahan täällä Provencen auringon alla ei juuri pakkasasteita ole, mutta silti lapset puetaan toppatakkeihin, joilla tarkenisi hyvin Pohjolassakin. Päät ja kädet ovat kuitenkin epäloogisesti paljaina vaikka lämpötila yhtäkkiä laskisikin tai vaikka luntakin tulisi taivaalta...(Voitte siis kuvitella millaisia katseita saan osakseni syksyllä ja talvella, kun olen pukeutunut suomalaiseen tapaan pipoon, lapasiin ja kaulaliinaan...=D)

* Voilla sivellyn leivän tai cracoten (suomeksi ihan vain korpun) kastaminen kuumaan (huom! kuumaan!!!) kahviin tai kaakaoon. (Tartteeko tätä nyt enää sen tarkemmin selittää...)

18.5.2009

Tylsää

Miun päivät on sitä yhtä ja samaa. Vaikka töitä on paljon, niin vapaa-aikaakin miulla on kuitenkin ihan mukavasti puolestapäivästä alkuiltaan, jolloin palaan takaisin sorvin ääreen muutamaksi tunniksi. Noitten iltapäivän tuntien aikanahan ehtisi tehdä vaikka mitä tai niin sitä moni luulee...Miulla on nyt kuitenkin mennyt puolisentoista viikkoa ihan vain sohvalla makaillessa ja turruttaessa aivoja armottomalla tv-sarjamäärällä. Onneksi tällä hetkellä ei ole enää mitä katsoa.

Parempaakin tekemistä olisi kuten siivoaminen, lenkkeily tai soutaminen soutulaitteella, jonka otin langolta lainaan (loistava muuten!), yhden g:llä alkavan juitsun teko jne. Mutku ei niin ei.

Pitäisköhän tässä oikeesti siirtyä elämän Nintendon seuraavalle tasolle? Sitten ois ainakin pakko ryhdistäytyä.

17.5.2009

Ei se heilunu ku heinämies

En muistanut eilen koko Euroviisuja ennen kuin tulin kotiin ja ennen illallista surffasin valtakunnallisilla tv-kanavilla. Ehdin kuulla Suomen Waldon ruotsalaisvaikutteisen eurodanssirenkutuksen ja nähdä äijän ysikytlukutyyliin taaksepäin survotun lippiksen ja sen aikaansaamat hörökorvat (haloo, eikö ne porukan naiset voineet tehdä asialle mitään?!?). Loppu oli yhtä mössöä eikä paljon kiinnostanut, mutta Kulta halusi ehdottomasti katsoa tulostenlaskennan.

Kannatti jäädä sohvalle ameebana makaamaan, sillä muuten olisin missannut Jari Sillanpään ja Jarskan ihanan paidan, hyvinsyönyt heinämies -lookin ja kaiken sen kaipaamani kotoisan junttiuden. Kiitos, Jari ja tuntematon designer/stylisti!

13.5.2009

Pienellä liekillä

Ei ole viime aikoina ollut intoa blogata ei. Kyseessä on varmaan se kuuluisa "blogger's block" - mitään kirjoittamisen arvoista ei tunnu tapahtuvan enkä keksikään edes mitään mielestäni kiinnostavaa kirjoitettavaa saati sitten luettavaa jollekin. Tämäkin postaus on aika turha, mutta annanpahan jonkun elonmerkin.

Itse asiassa miulla on viime aikoina mennyt kaikki energia uuteen elämäntaparemonttiini. En puhu laihdutuksesta, sillä sitä se ei ole. Tarkoituksenani on oppia uudelleen syömään terveellisesti, ruveta säännöllisesti kuntoilemaan sekä samalla päästä eroon noista kahdeksasta lisäkilosta, jotka ovat viimeisten viiden vuoden aikana salakavalasti kerääntyneet kroppaani. Hylkäsin vihdoinkin kaikki "ihmeitä tekevät" dieetit ja menin reilu kuukausi sitten ravintoterapeutille. Onpahan nyt joku, jolle pitää raportoida säännöllisesti ja fuskauksesta tulee nuhteluja. Ou nou, kerran lapsi, aina lapsi...

Mieli on myös ollut maassa eräästä suuresta menetyksestä, mutta sekin on vain opittava hyväksymään. Katkeruudella ei voita mitään, se on selvä.

Taloprojekti jumii, sillä ranskalaiseen tyyliin odotellaan papereita. Maanmittaaja kävi jo ajat sitten, mutta sitä lopullista tonttikaavaa ei vain näy ei kuulu. Uskon kuitenkin vakaasti, että kunhan kaikki paperit on kasassa ja rakennuslupa hanskassa, niin pyörät alkaa pyörimään vähän rivakammin. Ihan jo senkin takia, että myö taidetaan sittenkin rakentaa puusta! Jihuu! Mutta siitä lisää myöhemmin, kun alkaa suunnitteluvaihe.

Ai niin, ennen Blogiasunnon vaihtoa (Vuodatuksesta Bloggeriin :) ) miulla oli Blogilistalla tilaajia noin 120. Nyt ei ole kuin joku 40. Byäää! No, se kyllä kertoo aika paljon... :)

Iloista keskiviikkoa kaikille ympäri maailman! Provencessa puolipilvistä, mutta lämmin. :)

7.5.2009

Pardon my French?

Moneen asiaan olen jo tottunut täällä etanansyöjien maassa, mutta yksi asia jaksaa hätkähdyttää ja jopa ärsyttääkin aina vaan. Ranskalaiset radioasemat soittavat Whamin Last Christmasia ihan mihin aikaan vuodesta tahansa!!! Kuulin sen viimeksi juuri äsken ja oi - tänään on toukokuun 7. päivä!!!

Miksi?!?