5.9.2011

Hui hai kesä män'!

Syyskuun alkua eletään, kertovat. Viimeinen blogikirjoitukseni on kesäkuun alusta. Oho! En ole ehtinyt huomatakaan täta ajankulua. Toisaalta ihanaa, toisaalta pelottavaa.


Karvakorvat eivät suinkaan ole olleet väsyneitä muutosta ja muutoksesta vaan nauttivat täysin kuvuin! Tämä kuva on ihan ensimmäisiltä päiviltä uudesta kodista, jolloin kukin hakin paikkaansa ja kissat nauttivat uudelleen löytyneestä sohvasta.

Olen kiitollinen kuluneesta kesästä. Paljon on tapahtunut vaikka tuntuu ettei niin mitään. Ehkä suurin ja ihanin asia on, että miusta tulee tänä talvena täti! Voi sitä lasta - se tulee olemaan niin rakastettu ja rakas!

Koti on nyt terassilla ja saunalla varustettu. Iskä ja Velipoika tekivät tänä kesänä suuren työn. Meidän suomalaisesta, Ranskasta hankitusta lämpöpuusta tehty terassi on ihan luksus ja sauna mustine seinineen vielä luksuksempi! Unelmista on tullut totta ja on vaikea uskoa, että vielä viime talvena vain haaveilin joogan jälkeisestä saunasta. Nyt napsautan vain kiukaan päälle ja venyttelyjen jälkeen nousen saunan lauteille. Que du bonheur !



Olen löytänyt itsestäni nikkarin. Olen porannyt, sahannut, ruuvannut, mitannut, suunnitellut, pähkäillyt, hikoillut ja kironnut, juonut litroittain kaljaa ja välillä naiseuteni säilyttääkseni litroittain greippiroséta. Sisustus alkaa olla vähittelen mallillaan, mutta vielä puuttuu hyllyä, kaappia, valokuvia, tauluja, lamppuja ja mitävielä! Ensi vuoden suuri projekti on pihamaa, mutta ennen sitä asennutetaan takka. Ja mie jatkan maalaamista, ruuvaamista, sahaamista ...Ja teen sitä innolla ja antaumuksella! :)