30.10.2008

Täydellisen talvitakin metsästys

Nyt on ongelma. Pitäisi löytää uusi talvitakki. Entinen ehdoton suosikki, Naf Nafin superihana musta, polvipituinen karvakauluksinen parka (ei siis parka niinku reppana, vaan parka niinku takki :)) on niin kauhtunut, että se lähtee Emmauksen kirpparille. (Terkkuja Airellelle ja hänen kumppanilleen! ;) ) Kaapissani kyllä roikkuu useampikin talvitakki, mutta niistä yksi on liian juhlava ja musta, toinen liian valkoinen, kolmas puolestaan hieman liian reilu nykyisille makkaroilleni, neljäs hieman liian lyhyt ja pissis ja viides hieman liian sporttinen ja kuuma näihin olosuhteisiin.

Kävin jo täydellisen iltapäiväni aikana hypistelemässä Zaran talvitakkeja, mutta en osannut oikein päättää, millaisen haluaisin. Vastustan nimittäin suuresti trendipukeutumista ja yhden kauden hankintoja ja Zarassa tuntui olevan aika paljon tämän hetken trenditakkivirityksiä: lyhyttä A-linjaa, pussihihoja jne. Klassisen tyylikästä, mutta silti hieman originellimpaa takkia en havainnut. Ja entäs ne hinnat! Silmät vaan pyöri päässä.

Jotta tämä metsästys ei vain olisi mitenkään liian helppoa, niin ottakaamme mukaan vielä maantieteellinen aspekti: Talvi, yksi ihminen, kaksi maata, kaksi ilmastoa. Ei oo helppoo, ei. Nykyisin olen jo onnistunut iskostamaan pieniin blondin aivoihini sen tosiasian, että asun suurimman osan talvesta maassa, jossa talvella EI ole kylmä. Suomalaisessa mittapuussa siis. Miusta on kyllä ihan tarpeeksi kylmä, mutta se on ihan eria asia. Täällä ei kuitenkaan tarvita mitään toppatakkeja, vaan ihan höpöhöpövuorisella villakangastakilla pärjää. Paitsi jos mistraali puhaltaa - silloin helvettikin jäätyy, mutta silloin ei mennäkään ulos ja jos mennään, niin ainakin tämä pohjoisen vihannes pukeutuu sään mukaan eikä nappaskenkiin ja hienostelutakkeihin. Miulla on siis viime vuosina ollut (ainakin omasta mielestäni) ihan ok-look täällä Ranskassa talvisaikaan, mutta kun menen Suomeen jouluksi, niin olen kuin joku rytövälimallinaikkonen. Kun eihän sellasella ohutvuorisella villakangastakilla Susirajalla pärjää! Miulla on vanhempien luona yksi ikivanha 90-luvun lopun muotia oleva pitkä, musta toppatakki jemmassa ja sitä mie pidän Joensuun lumisilla teillä kävellessä ja pyöräillessä. Viimekin vuonna muistutin lähinnä Kassi-Almaa: se kulahtanut toppis, farkut (ne oli ookoo), Goretex-vaelluskengät ja Metsähallituksen (!) reppu (Iskältä lainassa - arvostan ja kiitän, suurta rakkautta <3! - ja siinä taisi olla jotain notskilla kuksasta läikähtäneen kahvin tahroja...=D) Tuollainenhan oli miun look joskus lukio-aikoina tosin, että ei siinä mitään, mutta jotenkin ahdistaa olla Kassi-Alma edes muutaman viikon ajan. Ajattelin tänä vuonna lähettää sen viidennen kaapissa roikkuvan eli sporttisen ja näihin olosuhteisiin liian kuuman (toppa)takin edeltäni Susirajalle. Voin sitten heittää vanhemman version pois ja olla vähemmän rytö.

Yritin etsiä tähän sopivia takkiehdokkaita netistä, mutta en löytänyt tai sitten en osannut etsiä.
Jos en löydä "täydellistä", järkevänhintaista takkia täältä, katselen sitä Suomesta tai sitten odotan tammikuun alennusmyyntejä. Tai sitten odotan, että tulisi kesä...

27.10.2008

Happy, happy, joy, joy!


Vietin tänään oikein mukavan iltapäivän. Oman itseni seurassa. Miulla oli asiaa Nîmesiin pitkästä aikaa ja kun sinne kerta lähtee, niin ei kannata heti tulla pois. :)

Ensimmäinen ilonasia oli gynekologiaika, joka oli päiväretkeni varsinainen syy. Voin nyt vihdoinkin sanoa löytäneeni täältä hyvän gynen, *waves*, ja sitä kannattaa juhlia! Vaikka se onkin mies, niin se oli todella miellyttävä ja asiallinen eikä yhtää pervo kuten jotkut tuppaa (ainakin joittenkin mielessä) olemaan. Juteltiin paljon ja miulla oli alusta asti todella rento olo eikä edes se, että täällä ollaan gynen vastaanotolla ihan alasti, ahdistanut tällä kertaa ollenkaan. Lähdin sieltä hymy huulilla ja melkein meinasin laulaa luikahuttaa. :)

Matkalla ydinkeskustaan poikkesin Nîmesin suurimmassa puistossa, Jardin de la Fontainessa. Ostin suklaa-pistaasi-jäätelötötterön ja limpparia ja istahdin yhdelle penkille katselemaan ihmisiä. Ja syömään sitä jätskiä tietty.

Puistossa oli niin kaunista ja jotenkin normaalia. Puut olivat aivan ihanan kelta-punaisia, laskeva iltapäivän aurinko paistoi ja oli juuri sopivan lämmin istua siinä. Siellä oli lapsia, nuoria, ystäväporukoita ja pariskuntia, koiria. Aivan ihanan eläväistä! Tuli ikävä kaupunkiin. Pitää alkaa käymään Nîmesissä useammin.

kuva

21.10.2008

Life is a bitch

Uusi tuliterä blogini on ollut viime aikoina hieman huonolla hoidolla. Syynä tähän on viime viikkojen aikana tapahtuneet ikävät asiat. Hotellin täyttää itku, epätoivo ja hiljaiset rukoukset. Tuleva loma ei ilahduta ketään.

Toivottavasti pääsemme Kullan kanssa levollisin mielin yhdessä Suomeen.

14.10.2008

Ulkosuomalaisen onni ja ilo on pienestä kiinni

Sain eilen postia. Ihanan (!) ison kortin ystävältä, jonka olen tuntenut 9-vuotiaasta asti. Kortissa kerrottiin aikuisten ja lasten kuulumisia ja kyseltiin, milloin myö tullaan Suomeen. Enpä ole pitkään aikaan ollut yhtä otettu. Sydän pyörähti ympäri varmaan kolme kertaa ja kyynel jos toinenkin tuli silmään. Kiitos siulle, rakas ystäväni, joka jaksat muistaa ja ilahduttaa. Olet tärkeä ja niin rakas!

Niin, ulkosuomalaisuus ei ole helppoa. Ei ulkosuomalaiselle itselleen eikä "sisäsuomalaisille" ystäville ja sukulaisille. Kontakteja kun pitää vaalia ja se on jostain kumman syystä tänä päivänä niin vaikeaa vaikka on tekstarit, meilit, messengerit, skypet ja pelit. Toista se oli aatamin aikana, kun kirjoiteltiin kirjeitä! Mie tunnustan ihan suosiolla inhoavani meilien kirjoittamista enkä todellakaan tiedä miksi. Tämä blogien kirjoittaminen kun ei ole ollenkaan tervan juontia, mutta auta armias, kun pitäisi alkaa meiliä naputtelemaan...Silloin menee kaikki suonet tukkoon.

Ulkosuomalaisena on yksinäistä. Ainakin miulla. Toista varmaankin olisi asua jossain suurkaupungissa, jossa olisi enemmän mahdollisuuksia tavata useammin muita ulkosuomalaisia. Ja muita ihmisiä ylipäänsä. Tuppukylässä miulla on tuttuja, mutta en ole heidän kanssaan vielä esim. millään kahvittelu- saati sitten shoppailuasteella. Hyvät ystävät asuvat kaukana ja heitä tulee nähtyä aika harvoin, mutta onneksi kuitenkin joskus.

13.10.2008

Liikenneturvallisuuden minimointia ranskalaisittain

Erityisesti sadesäällä autoilu tässä maassa on ihan hullun hommaa. Viime viikolla jouduin jälleen käymään laboratoriossa ja ajanvaraukseni sattui päivälle, jolloin sataa tihuutti koko päivän. (Mielestäni) normaalilogiikalla varustettuna plus suomalaisella tottumuksella laitoin tietysti ajovalot päälle. Liikenneturvallisuus ennen kaikkea! Arvatkaapa vain, kuinka moni suomalainen tai normaalilogiikkainen tuli vastaan? Needless to say...No, oli siellä muutama, joilla oli seisontavalot päällä, mutta sehän on nyt on sama kuin pieru Saharassa tai jotain sinnepäin.

Eipä siinä mitään, sadepäivinä pitää vain katsoa kaksi tai kolme kertaa tai viisikin ennen kuin kääntyy tai tekee jonkun muun liikkeen, sillä on hyvin vaikea erottaa sateisessa maisemassa valottomia harmaita, valkoisia ja mustia autoja, joita enemmistö ranskalaisista autoista on.

Pääsin hengissä lähikylän labraan. Sieltä miun piti mennä toimittamaan muutamia asioita kylän keskustaan, joka on luonnollisesti täynnä stop-merkkejä jne. Siinä sitten paluumatkalle lähtiessä, yhden stop-merkin takana töröttämässä mietin seuraavaa:

Miten kääntyä turvallisesti stop-merkin takaa vasemmalle kaksisuuntaiselle pääväylälle, kun näkyvyyden estää molempiin suuntiin jalkakäytävälle parkkeeratut autot?

Mie venasin vähän aikaa ja kääntelin päätä, ei tullut autoja, käännyin, ei kuulunut kräsh, selvisin hengissä.

7.10.2008

Perhe on paras?

Jos puhuisin omasta biologisesta perheestäni eli vanhemmistani ja veljestäni, otsikossa ei olisi kysymysmerkkiä. Tämä kirjoitus koskee kuitenkin myös uutta perhettäni, Kullan perhettä - la belle famille ranskaksi eli kaunis perhe. :)

Vaikka minulla on erittäin läheiset välit vanhempiini ja veljeeni, olen kuitenkin aina ollut hyvin itsenäinen. Jos elämäni olisi mennyt toisin, tuskinpa olisin muuttanut koskaan takaisin kotikaupunkiini vanhempien lähelle vaikka nyt voisin niin tehdäkin. Olosuhteiden pakosta olen joka päivä tekemisissä appivanhempieni sekä lankoni kanssa. Se on aika rasittavaa välillä vaikka he ovat kaikkea muuta kuin uteliaita ja tungettelevia.

Me kaikki olemme siis töissä samassa yrityksessä. Lanko on hotellimme virallinen johtaja, Kulta vastaa varauksista, nettisivuista ja hoitaa päivisin kaikki vastaanoton asiat. Virallisesti eläkkeellä olevat appivanhempani ovat molemmat edelleen aktiivisesti töissä: anoppi valmistaa joka aamu buffet-aamiaisen ja appi hoitaa kirjanpidon. Mie hoidan aamuisin check-outit ja kaikki respan juoksevat asiat. Tulen Kullan perheen kanssa hyvin toimeen, ei siinä mitään, mutta se mikä minua useinkin ahdistaa on työasioiden ja perhesuhteiden sekoittuminen. Kahdeksan kuukautta kestävän sesongin aikana teemme töitä yhdessä perheenä, mutta emme oikeastaan koskaan kohtaa muissa kuin työasioissa. Kulta on tähän jo tottunut, mutta minua se häiritsee. Olisi niin mukava joskus keskustella rauhassa anopin kanssa ihan vain miniänä ja anoppina, mutta aina on joku työasia siinä välissä härväämässä. Toisaalta taas jos joku työasia ottaa päähän, niin siitä ei voi sanoa samalla tavalla kuin jollekin työkaverille sanoisi. Hotellin mentyä kiinni meillä on onneksi paremmin mahdollisuuksia tavata toisiamme perheenä, mutta niitäkin tilanteita on loppujen lopuksi aika harvassa. Mie menisin heitä kyllä katsomaan useammin hotellin ollessa kiinni talvella, mutta koska he asuvat hotellin päärakennuksessa, mieleni ei tee mennä työpaikalle lomani aikana. Se jo riittää, että asumme hotellialueella ympäri vuoden.

Miksi kirjoitin tästä tänään? Siksi, että heräsin erityisen huonolla tuulella ja joka paikkaan särki. Anoppi oli puheliaalla päällä ja mie myrtsi. Jos olisin ollut ns. normaalissa työpaikassa, olisin varmasti selvinnyt vain hyvien huomenien sanomisella ja tekohymyllä ennen töihin uppoutumista (työstä riippuen tietysti...), mutta tänä aamuna tuli huono omatunto. Yritin olla parempi ihminen, mutta aina ei vain pysty.

4.10.2008

Kielisekoiluista

Vastaan nyt vihdoinkin Juanitalta samaani haasteeseen, joka koskee kielisekoiluja.

Millä kielellä/kielillä kielisekoilu käytiin? Mistä sekoiltiin? Miten tilanne ratkesi? Vai ratkesiko mitenkään? Haasta joku!

Mie puhun ranskaa nykyisin kuin toista äidinkieltäni - en tietenkään samalla sanavarastolla, mutta niin ettei todellakaan tarvitse enää joka lausetta miettiä etukäteen. Enkä siis osaa enää sanoa, millä kielellä ajattelen tai muista millä kielellä joku asia miulle on kerrottu. Sanojen suvuissa mie teen kuitenkin koko ajan virheitä samoin kuin verbien taivutuksissa ja aina ei todellakaan ole oikea aikamuoto käytössä, mutta mitä väliä - tärkeintähän on, että tulee ymmärretyksi.

Kun olin ihan ensimmäistä kertaa Ranskassa, 9 vuotta sitten Bordeaux'ssa eräässä hotellissa kieliharjoittelussa, puhuin ranskaa vielä kahden yliopistovuoden jälkeen todella heikosti. Tuolta ajalta miulla onkin muistissa muutama hassu sekoilu. Bordeaux'ssa siivosin ensimmäiset kolme kuukautta huoneita aamupalatarjoilun jälkeen ja ekojen päivien jälkeen hotellin johtajatar kysyi miulta, kuinka se sujuu. Valitin siinä sitten kai jotain siivousvälineiden alkeellisuudesta ja tokaisin mm. : "Et mon aspirateur ne suce pas bien !" Johtajatarta se nauratti ihan kamalasti ja mie pyörittelin vain silmiäni, koska en ymmärtänyt ollenkaan, mitä hauskaa kyseisessä lauseessa oikein oli. Myöhemmin opittuani hieman lisää kieltä tajusin, että imurin imemisestä puhuttaessa käytetään verbiä aspirer ja sucer on sitten jotain ihan muunlaista imemistä. Toinen tapaus oli myös vähän samantyylinen. Tapasin tuon samaisen johtajattaren ensimmäistä kertaa vasta pari päivää saapumiseni jälkeen ja lounastimme hänen kanssaan kahdestaan. Miulla ei ollut tuolloin vielä oikein mitään käsitystä ranskan kielen eri rekistereistä ja puhuin sekaisin yleis- ja puhekieltä. Johtajatar kysyi kuinka harjoitteluni sujui ja tykkäsinkö työstäni. Työpaikka ja työkaverit olivat mukavia, mutta työtehtävät mielestäni huonosti organisoitu ja vastasinkin rehelliseen tyyliini:"Oui, ça va, mais c'est le bordel ici !" Johtajatar kauhistui ja pyysi minua kiinnittämään parempaa huomiota puhetyyliini. Sitten hän kysyi, tiedänkö mitä bordel tarkoittaa. Ja mie siihen, että joo, suomenkielessä on sama sana: "C'est une maison où il y a des putes." (=talo, jossa on huoria...) Huh huh! Nyt hävettää, kun noita suusta päässeitä sammakoita muistelee, mutta olenpahan tuon jälkeen aina miettinyt sanavalintojani kaksi kertaa.

Meijän ystäväporukka on aika hillitöntä ja jutut ovat usein aika painokelvottomia. Olin meijän seurustelun alussa ihan kauhuissani kuinka suoraan kaikki Kullan ystävät tuntuivat puhuvan seksistä ja jotkut todella intiimeistäkin asioista. En ollut omassa suomalaisessa kaveripiiriissäni tottunut moiseen. Ensimmäiset ravintolaillalliset ja illanvietot jonkun luona menivät miulla punastellessa ja pelätessä, milloin miulta aletaan kysyä jotain yksityisasioita. Myöhemmin, kun tunsin jo kaikki paremmin eikä enää pelottanut aukaista suuta joka tilanteessa, oltiin kerran porukalla ravintolassa syömässä ja joku kysyi miulta, mikä oli ollut miulle kaikista vaikeinta tänne sopeutumisessa. Kerroin sitten mm. tästä edellä mainitusta hankaluudesta eli kuinka kaikki tuntuivat puhuvan navanalusjuttuja, parler de cul, mutta mie sanoin"tout le monde parlait DU cul" jolloin Johannes Kastaja vastasi: "Je ne sais pas comment vous faites en Finlande mais nous, on parle de la bouche !" Olin siis sanonut kauhistelleeni, kuinka kaikki puhuivat perseellä, johon JK vastasi, että ainakin Ranskassa on tapana puhua suulla. Että näin. :)

Haastan ystäväni Rinan Amsterdamista kertomaan omista kielisekoiluistaan hollanniksi ja englanniksikin! :)





3.10.2008

Iskälle

Hyvää nimipäivää miun rakkaalle Iskälle! Meinasi taaskin unohtua, mutta onneksi on Karjalaisen kalenteri seinällä. :) Ja onhan ne Äitin synttäritkin hyvä muistikeino...Olet ajatuksissani. Pusuja!





kuva täältä

1.10.2008

Technological Overload

Sarin blogista löysin tämän ja koska rakastan kaikkia listoja ja kyselyitä, niin tein sen tietty. Meijän kodista löytyy siis:

[ ] akvaario
[x] arabian astioita ja harvinaisia sellaisia, varsinkin kahvikuppeja. Kiitos edesmenneelle, rakkaalle Mummulleni.
[ ] arkkupakastin
[x] astianpesukone
[x] autotalli, mutta siellä pidetään kaikkea muuta paitsi autoa.
[x] digiboxi, jos Canal+:n nauhoittavaa boksia voi siksi kutsua.
[x] digikamera
[ ] digitaalivaaka
[x] dvd-soitin
[x] epilaattori
[ ] farmariauto
[x] henkilöauto
[x] hiirimatto
[x] hiustenkuivain
[ ] höyrysauna
[x] iittalan astioita
[x] ilmakiharrin
[x] ilmakitara - riippuu muzasta! :)
[ ] ilmankostutin
[ ] jenkkisänky
[x] kahvinkeitin
[x] kahvipannu (espresso)
[ ] kannettava dvd
[x] kannettava tietokone
[ ] keittiövaaka
[x] kenkäteline
[ ] kerrossänky
[ ] keskuspölynimuri
[ ] kirkasvalolaite
[ ] kopiokone
[ ] kotiparturi
[x] kotiteatteri
[ ] kottikärryt
[x] kuisti - lasiveranta ja terassi käy.
[ ] kuivausrumpu
[x] kultaisia koruja
[x] kuntolaitteita
[x] kylpytakki
[x] laajakaista
[x] lankapuhelin
[x] langaton hiiri
[ ] leipäkone
[x] leivänpaahdin
[ ] litteä tietokonenäyttö
[ ] luistimet
[ ] maasturi
[x] matkapuhelin
[x] mikroaaltouuni
[ ] moottorikelkka
[ ] moottoripyörä
[x] mp3-soitin
[x] musiikkisoitin - sähköpiano ja pari syntsaa.
[x] navigaattori - My Best Friend :)
[ ] oma ranta
[x] omakotitalo, mutta ei ole oma.
[ ] ompelukone
[ ] pakettiauto
[x] partakone
[x] parisänky
[ ] parveke
[x] pelikone - siis jos tarkoittaa pelikonsolia esim. Playstation.
[x] polkupyörä - Tunturi, tottakai!
[x] polttava cd-asema
[x] porakone - ja se on miun, Black&Decker. :)
[ ] poreallas
[x] pyykinpesukone
[x] pölynimuri
[x] pöytätietokone
[x] rappuset - ulko-sellaiset
[ ] rikkaimuri
[x] rullaluistimet, joita en vaan voi käyttää täällä pyöräilytiettömässä tuppulassa. :(
[ ] salarakas
[ ] sauna
[x] sauvasekoitin
[x] silitysrauta
[ ] skanneri
[ ] suihkulähde
[x] sukset - laskettelusukset kyllä.
[ ] suoristusrauta hiuksille
[x] sykemittari
[ ] sähköhammasharja
[x] sähkövatkain
[ ] sälekaihtimet
[x] takka, jolla ei ole mitään lämmityksellista arvoa ja siksi sitä ei käytetä.
[x] taulutelevisio
[x] tauti - montakin tilanteesta riippuen. :)
[x] teepannu
[ ] tekohampaat
[x] tietokonepöytä
[ ] traktori
[ ] tulostin
[ ] uima-allas
[ ] ulkorakennus
[ ] ulkosauna
[ ] useampi televisio käytössä
[ ] vapaa-ajan asunto
[x] vedenkeitin
[ ] vene
[ ] verenpainemittari
[x] vhs-videonauhuri - ei käytetä, koska Canal-boksi nauhoittaa.
[x] videokamera
[x] viinaa - suomalaista, ranskalaista ja venäläistä.
[x] villamatto
[ ] vohvelirauta
[ ] voileipägrilli
[x] vuodesohva
[x] web-kamera
[x] wokki-pannu
[x] yleiskone
[ ] yläkerta

"Je suis mala-de..."

En olisi halunnut tässä uuden uutukaisessa blogissa jatkaa sairauskertomuksia, mutta minkäs teet, kun ei miun elämässä näköjään muuta tapahdu tällä hetkellä.

Eilen illalla alkoi kutittamaan joka puolelta. Ajattelin sen johtuvan kuivasta ihostani, joka näin syksyn tullen aina kuivuu vielä enemmän ja vaatii uskomattomia määriä rasvaa. Nukkumaan mennessä olo oli jo tukala. Tutkailin kutiavia kohtia ja nepä olivat punaisten pilkkujen ja laikkujen peitossa. Käsivarret, jalat, selkä, lantio, rintakehä. Vitsailtiin ennen nukahtamista Kullan kanssa, että miulla on varmaankin syyhy, jonka yksi meijän sesonkityöläinen sai loppukesästä. Luulin oloni olevan aamulla parempi, mutta toisin kävi.

Herätessäni iho oli kuin tulessa ja koko vartalo yltä päaltä punaisten laikkujan peitossa. Naama oli kuitenkin kalpean valkoinen, joten nou hätä, töihin ilkesin lähteä. Olo oli muuten hyvä ja siksi ajattelin odottaa omalääkärini jälleennäkemistä iltapäivään. Sivelin kutiaviin kyynärtaipeisiin Biafine-nimistä ihosalvaa ja naureskelin puolalaiselle työntekijällemme kuinka olen täysin kierrätyskamaa, kunnes...Kurkkua alkoi kiristää ja tunsin suuren palan muodostuvan nieluun. Paniikki ja hyperventilaatiot eivät olleet kaukana. Appiukko soitti omalääkärin paikalle (siinä odotellessa olisin ehtinyt kyllä tukehtua kuoliaaksi, mutta onneksi näin ei käynyt), joka omaan varsin vakuuttavaan tyyliinsä mumisi tennareihinsa, kuinka se on "joku allerginen reaktio" ja häviää 48 tunnin aikana. Sain reseptin - jotain tabuja ja antiseptista saippuaa - ja 32 euroa kolahti taas lääkärin laukun pohjalle. Merci beaucoup.

Toisaalta kyllä on todella loistava asia, että omassa kylässä on lääkäri, jonka voi soittaa kotikäynnille melkein mihin vuorokauden aikaan tahansa. Ei tarvitse jonottaa missään terveyskeskuksissa tai odottaa viikkoja päästäkseen lääkärin vastaanotolle. Ironinen sävyni vain johtuu siitä, että omalääkärimme on vain vähän erikoinen tapaus, joka ei aina vakuuta diagnooseillaan.

Tällainen tapaus tällä kertaa. Seuraavaa odotellessa.