28.11.2008

Äitin rakkaat




Lauma on hajalla. :( On outoa olla koirattomassa ja kissattomassa talossa. Olo on meillä molemmilla ihan luonnoton ja ikävä on mieletön. Meijän perheessä on viisi jäsentä, vaikka kolme niistä ei olekaan ihmisiä, ja vaikka tässä nyt lisäännyttäisiinkin tulevaisuudessa, niin karvajalkojen asema pysyy silti samana. Piste.

Mama et Papa pensent à vous, les trois boules de poils. <3

8 kommenttia:

  1. Kyllä ne kotieläimet ovat ihan samalla tavalla perheenjäseniä kuin ihmisetkin :-)

    VastaaPoista
  2. Qu'ils sont craquants les p'tits coeurs ! <3

    Ikävä on varmasti hirmuinen. Mulla on sama ongelma, vaikka olenkin vain viidenkymmenen kilometrin päässä mopseista. Mirkku ja Guru saattoivat mut keskiviikkona bussipysäkille ja Mirkku oli kuulemma jäänyt pitkäksi ajaksi katselemaan bussin perään. Aamuyöstä hän oli hipsinyt itsekseen yläkertaan katsomaan, nukkuisinko sittenkin omassa huoneessani. Miten mä maltan lähteä kuukaudeksi Aixiin ilman koiruuksia?!

    On se kumma, miten eläimiin voi kiintyä niin suunnattomasti. Ilman muuta he ovat täysivaltaisia perheenjäseniä ihan samalla tavalla kuin ihmisetkin.

    VastaaPoista
  3. Voi teitä. Ymmärrän ikävän sataprosenttisesti. Kauhulla jo odotan ensi kesää jos lomalla lähetään jonnekin ulkomaille. Pitää jättää kisut siksi aikaa hoitoon. Onneksi nyt jouluna otetaan murut mukaan niin ei tartte ikävöidä. Pitää vaan vahtia etteivä pääse tekemään uusissa paikoissa tuhojaan; äiti pelkää jo itämaisen mattonsa kohtaloa...

    VastaaPoista
  4. Ota kuvia kaupungiltakin. Olisi kiva nahda milta siella nayttaa talvella... Kayn vain kesaisin itse.

    Tuula

    VastaaPoista
  5. Onpa tosi terhakannäköinen basenji! :)

    VastaaPoista
  6. Nina - Aivan, mutta näin eivät yleensä ajattele kuin ihmiset, joilla on itsellään eläimiä. :)

    Fifi - Toissayönä heräsin aamuyöstä hädissäni, koska luulin, että Nessi ei ollut päässyt ulos ollenkaan. Vähän ajan kuluttua muistin, etä eihän meillä ole koko koiraa ees mukana ja tuli suru puseroon.... :( On vaikea elää ilman noita karvakorvia.

    Monsteri - Ei siinä mitään, jos saa hyvän hoitopaikan niinku meijän elukoilla on. Mut itellä on vain vaikeeta olla ilman niitten seuraa ja läheisyyttä.

    Tuula - Otan kunhan sinne asti pääsn. Ei ole vielä ollut oikein asiaa keskustaan ja nyt oon vielä kipeäkin...

    Karkumatka - Sitä se on ja välillä vähän turhankin terhakka! :)

    VastaaPoista
  7. Pupuce: ymmärrän tuon tunteen ihan täysillä! Itselle nuo kaksi vanhusta ovat niiii-in rakkaita, myönnän olevani ihan ylikiintynyt niihin molempiin.

    Oletteko kauankin aikaa erossa? Itselle aikoinaan kahden viikon reissut tänne Valtoihin olivat vaikeita juuri sen vuoksi, että kaksi viikkoa tuntui hyvin pitkältä ajalta olla erossa omista mussukoista.

    Tsemppiä, onhan jälleennäkeminen taas mielettömän riemuisa kokemus!

    VastaaPoista
  8. Ihana kuva pikkukoirasta :) Taran kommentti: "Eikö meilläkin voitaisi pahoinpidellä koiria pakottamalla loikomaan selällään sängyssä? Ettekö te voisi antaa minua adoptioon??! Pleaaaz!!"

    Irlannissa/Britanniassa 10- ja 5-ryhmien koiriin suhtaudutaan tuotantoeläiminä. Kuulemma isäntä ottaa mieluummin saappaat pois sisällä kuin tuo vinttikoiran tai muun metsästäjän sisään ihmistiloihin. Tällaiset kuvat saisivat isännät pyörtymään kauhusta... :D

    VastaaPoista