19.11.2009

"Pysy aina pikkuveljenä ja lintuna, älä koskaan miehisty..."

Miun rakas, ainut veli ja ainut sisarus täyttää tänään 29 vuotta. Tirautin aamupalalla onnittelupuheluni jälkeen pari kyyneltä (ja tunsin itseni omaksi äidikseni ;) ), koska ajankulun huomaa varsinkin toisten ihmisten täyttäessä lisää vuosia. (Itsehän olen aina parikymppinen.)

Velipoika ei välttämättä tykkää tästä postauksesta, mutta mie haluan tyhjentää sydäntäni koko maailmalle tai ainakin niille muutamille ihmisille, jotka tätä blogia seuraa. Miun veli on miulle niin rakas ettei se itekään sitä tiiä. Se on aina ollut, mutta mie en ole aina ollut sille kovin hyvä isosisko ja miulla on siitä aivan järkyttävän huono omatunto. Sanotaanko näin, että mie olin silloin nuorempana niin välinpitämätön ja niin hemmetin itsekäs, että en välittänyt viettää aikaa sen yhden ja ainoan veljeni kanssa. Ja miun pikkuveli oli niin ihana ja huipputyyppi jo silloin! Harmi, ettei miulla oo yhtään kuvaa siitä pienenä, mutta silloin ei eletty digiaikaa ja paperikuvat on miun vanhempien luona.

Onneksi myö tullaan edelleen tosi hyvin toimeen ja kaikesta huolimatta Velipoika ei ole miulle katkera ja tykkää siskostaan edelleen. :) Miusta on kuitenkin aika traagista, että nyt kun miunkin silmät on auenneet ja arvojärjestys on niin kuin pitää, niin täällä mie oon tuhansien kilometrien päässä vanhemmistani ja veljestäni - niistä kaikkein tärkeimmistä ja rakkaimmista. Ne muutamat kerrat vuodessa, kun tavataan on miulle elintärkeitä ja joka kerta, kun pikkuveljeä pitää halata erotessa, meinaa sydän haljeta. Se on jättiläinen miun rinnalla, mutta mie tekisin mitä vaan sen puolesta ja puolustaisin sitä aina henkeen ja vereen - ihan kuin joku puutarhatonttu. =D Ja mie oon niin ylpea siitä! Se on niin lahjakas niin monessa asiassa, älykäs ja hyvä ihminen.

Vielä kerran, Miksu, paljon onnea ja enkelinsiipiä siun elämään. Mie rakastan sinnuu.

6 kommenttia:

  1. näin se on raastava ristiriita meillä kaikilla ulkosuomalaisilla, joilla on perhettä ja rakkaita ystäviä Suomessa. onnea velipojallesi ja yritä kestää vielä hetki, Pupuce, kohtahan olet Suomessa!

    VastaaPoista
  2. Täällä joku toinenkin nyt tirauttelee kyyneliä... Kaunis kirjoitus.

    VastaaPoista
  3. Voi, Pupuce! Ihanaa, että sulla on ylipäätään suhde ja tunteet pikkuveljeen, ei matka ja etäisyys niitä hävitä, vaikkei yhdessäoloa usein olisikaan.

    Minulla on kaksi pikkuveljeä(jotka ovat tietysti keski-ikäisiä jo). Toisen kanssa ei olla tavattu vuosiin, en vain ole hyväksynyt hänen tapojaan ja tekemisiään, joten parempi olla näin kuin järjestää riitaa ja turhaa sanomista. Toinen, se pikkuveli, jota hoidin pienenä(ikäeroa 11 v.) ja joka on ollut minulle erittäin rakas, asuu Turussa, mutta vuosien kiireet ja intressien erilaisuudet ovat aiheuttaneet piiiiitkän matkan välillemme. Nyt parisen kuukautta sitten alkoi tapahtua ikäviä asioita, joiden takia veljeni otti yhteyttä ja pyysi apuani. Ilman mitään psykologian vähäisintäkään knowhowta onnistuin olemaan apuna ja turvana ja ikävät asiat saatiin selvitettyä ja tämä tapahtuma oli alyttömän positiivinen siinä suhteessa, että "löysimme" toisemme uudelleen ja yllättäen huomasin, kuinka tärkeä olen hänelle, vaikka olen vuosia kuvitellut hänen pitävän minua tyhmänä kotitonttuna. Ja kuinka rakas tuo minua 30cm.pitempi mies olikaan, kun halasimme ja muistui mieleen se pieni Pumsi vuosikymmenten takaa.

    Meillä Fifin ja pikkuveljensä suhde on herttainen ja olenkin pyytänyt heitä sen säilyttämään ajasta ja matkasta huolimatta.
    Muista, että kauniit muistot eivät koskaan häviä eivätkä milloinkaan jätä yksin.
    Onnittelut pikkuveljellesi!

    VastaaPoista
  4. Rakas siskoni!

    En suinkaan pahastu tuosta kirjoituksestasi. Miten voi pahastua kun noin kauniisti puhut miusta. Työkaverit ehkä ihmettelee miksi itken työpaikalla, mut hitot siitä.

    Tiedät miten tärkeä oot miulle ja vaikka nuoruudessa ei ehkä oltu niin läheisiä, niin tärkeämpää on tämä hetki. On tietysti hetkiä jolloin olisin kaivannut sinua nuoruudessani, mutta se on tehnyt miusta vaan vahvemman ihmisen ja en oo millään tavalla siitä katkera siulle. Ja niinkun sanoin, tärkeempää on että oot nyt miun tukena.

    En voi muuta kuin kiittää noista kauniista sanoista ja tiedät että ajattelen samoin siusta!

    Oot miulle erittäin tärkeä ja rakas.

    Rakastan sinuu!

    PS. Meistähän on molemmista vuosien saatossa kouliutunut vallan mallikkaita valioyksilöitä ;9

    VastaaPoista
  5. ja nyt mie oon "kade", ainokaisen kohtalo - sisaruksiani ovat olleet karvaiset nelijalkaiset pienestä pitäen...

    VastaaPoista
  6. Airelle - Oui, on ne peut pas avoir le beurre et l'argent du beurre...!

    Krii - Kiitos. :)

    Fifin maman - On ehkä erilaista sisarussuhteiden ylläpito suureperheessä, mutta jos on vain yksi tai kaksi sisarusta, niin ainakin miusta olisi sääli jos ne suhteet katoaisi. Mie tiiän, että vaikka mikä ja kuka muu maailmassa katoais, niin veljeeni voin aina luottaa.

    Ihana kuulla, että sieki olet saanut yhteyden ainakin toiseen veljistä. Eihän sisaruksistaan välttämättä tarvitse pitää ja erilaisuus voi olla joskus todellakin erottava tekijä. Paljon terkkuja teille kaikille! :)

    Tuikku - Elä oo kade, nelijalkaisten kanssa ei ainakaan tartte riidellä...;)

    Miksu - <3

    VastaaPoista