Lomailua ja yllättävää seesteisyyttä (kuvia!)

Ikuinen lomalainen ja Lozèrin lehmiä

Olen unohtanut hehkuttaa täällä blogissa, että meijän kauan odotettu ja hyvin ansaittu loma on alkanut. Se alkoi itse asiassa jo kaksi ja puoli viikkoa sitten. On muuten aika namia olla vaan. :)



Lozérilainen unelma. Tällä hetkellä autiotalo, mutta meijän unelmissa tuleva eläkeparatiisimme. :)




Nessistä Lozère on paljon parempi paikka kuin koti-tuppukylä.

Loman ensimmäisellä viikolla olimme koko Kullan perheen voimin Lozèrissa maalaiselämää viettämässä. Kävimme myös syömässä Troisgros'n kolmen Michelin-tähden ravintolassa Appiukon synttäreiden kunniaksi. Ravintola on Bocusen jälkeen yksi ranskalaisen ruokamaailman instituutioita, jolla on ollut jo yli 40 vuoden ajan 3 Michelin-tähteä. Valitettavasti meistä kukaan ei ollut erityisen ihastunut ravintolan ruoista, jotka olivat kyllä erittäin kauniisti laitetut, mutta kokeilevan keittiön maut eivät voi miellyttää kaikkia.



Aperitiivillä.




Kahvin kanssa nautittavat mignardise-herkut tarjoiltiin pienissä Aalto-vaaseissa. Arvatkaa, kuka muuttui sinivalkoiseksi! (Ulkomailla miusta on tullut pieni nationalisti. ;))

Viime viikolla emme tehneet Kullan kanssa yhtään mitään. Olimme vain kotona, kävimme muutaman kerran todella pitkällä sauvakävelyllä Nessin kanssa ja tutustuimme omaa tuppukyläämme ympäröivään garriguesiin eli pusikkoon. :) (Aina ei tarvitse lähteä kauas löytääkseen mielenkiintoisia ja kauniita paikkoja.)

Viime viikonloppuna miulla paloi käämit ja päätin aktivoitua tällä viikolla. Olenkin siis hellästi ottanut itseäni niskasta kiinni ja alkanut tehdä erästä nimeltä mainitsematonta projektia loppuun. Kutsun sitä nimellä Kirjoitusprojekti. :) Tiistaina kävimme Kullan kanssa myös yhden rakennusfirman toimistossa keskustelemassa tulevasta kodistamme ja miulla on nyt sellainen kutina, että meijän rakennusfirma on löytynyt. Tapaamamme henkilö oli todella miellyttävä, asiantunteva ja luottamusta herättävä sekä hinnat ja muut ehdot sopivat meille kuin nenä päähän. Arvatkaa vaan, lähtikö joku sieltä toimistosta tanssien ja hihkuen pois! :) Toinen ihana asia omaan kotiin liittyen on, että Kulta haluaa ehdottomasti meille Tulikiven leivinuunitakan. Nehän maksaa todella paljon ja varsinkin täällä, mutta Kulta haluaa sellaisen ja koska miekin haluan, niin ainakaan siitä ei tarvitse kiistellä. Käytiin sitten samantien katsomassa Tulikiven takkoja Nîmesissä olevan Tulikiven edustajan luona. Ja koska miulla on tällä hetkellä herkkä kausi päällä, niin palahan miulla tuli kurkkuun niitä ihania vuolukivisiä takkoja silitellessä. (Mie oon kyllä ihan hullu, mutta meijän yhdessä hotellihuoneessa on suomalaisesta puusta tehdyt rappuset. Silloin kun niitä ei ollut vielä petsattu, niin kävin aika usein silittelemässä niitä. Ja tietty itku silmässä. Mutku jotenkin mie saan voimaa suomalaisesta puusta, kivestä...)

Kun myö tultiin takaisin kotiin tiistai-iltana ja aloin laittamaan ruokaa, niin miulle tuli yhtäkkiä älyttömän rauhallinen olo. Ensimmäistä kertaa täällä ollessa. Sellainen olo, että kaikki asiat kyllä selviää ja elämä sujuu ihan hyvin omalla painollaan ilman, että miun tarttee kamalasti huolehtia kuten tähän asti. Mie oon aika varma, että myö saadaan tosi kiva koti, jossa miulla on vihdoinkin samanlainen olo kuin koti-kotona Joensuussa eikä raha-asiatkaan meitä kaada. Miulla on seesteinen, hyvä olo ja mie nautin nyt siitä. :)

Ai niin, kohta päästään Suomeenkin joten mikäs tässä on ollessa! Olo on kuin lottovoittajalla! :D