Kevät toi, kevät toi muurarin...Prkl.

Muistelen päivittäin Mauritiuksen ihania maisemia ja ihmisiä, hiekkarantoja kookospalmuineen ja luksushotellimme iltadrinkkejä. Mieli tekee kovasti takaisin, mutta tuskinpa sinne päästään ennen eläkeikää, jos silloinkaan. Täytyy alkaa Eurolottoamaan.

Pessimismini johtuu tulevasta rakennusprojektistamme, joka on siinä vaiheessa, että pitäisi alkaa vähitellen hahmottelemaan, minkälaista taloa alamme pykäämään. Mairie on epävirallisesti hyväksynyt rakennusluvan, vaikka mitään papereita eikä piirustuksia ei ole vielä olemassakaan. Pankissa kävimme viime torstaina ja oman pankkimme conseiller uskoi lainapyyntömme menevän läpi, jos talon rakennus vain ei tule maksamaan liikaa. Loogista. :) Lainasimulaatio laskettiin 30:lle vuodelle ja se kuulostaa niin kamalalta, mutta minkäs teet - ei tämän ikäisenä ja näillä tuloilla taloa 20 vuodessa takaisin makseta.

Myö halutaan rakennuttaa mahdollisimman ekologinen ja ekonominen talo. Kompromisseja kuitenkin joudutaan kuitenkin tekemään juuri budjetin rajallisuuden takia eli kaikkia mahdollisia luontoa säästäviä virityksiä emme voi taloomme saada. Joka tapauksessa aurinkopaneelit veden lämmitykseen on ihan must samoin lämpopumput. Ilmastoinnista ja ilmanvaihdosta huolehtisi luonnonmukainen vaihtoehto puits canadien, jonka idea perustuu ilman luonnolliseen kiertoon. Ilma johdetaan sisälle maahan kaivettujen putkien kautta ja maan lämpötila vuodenajan mukaan sitten joko viilentää tai lämmittää ilman. Fiksua ja niin ekologista! Miun haaveissa on myös vuolukiviuuni tai -takka keskelle taloa lämpöä tuomaan. Nîmesissä on yksi Vuolukiven edustaja, joten ei tarvitsisi niitä kiviä lähteä Juuasta asti rahtaamaan. :)

Valitettavasti meijän kylä ei hyväksy mitään "kokeilevia" puutaloja, joten se idea piti sitten hylätä. Samoin ajatus extreme-ekorakentamisesta olkiseinäisine taloineen (joka on täällä muuten aika suosittua) oli meille hieman liian monimutkainen ja työläs. Jos meillä olisikin aikaa ja kykyjä tehdä se talo itse, niin saattaisimme hyvinkin pykätä oikein hippipunkkari-ekotalon, jossa olisi kaikki mahdolliset viritykset. Halvemmaksikinhan se tulisi.

Tällä hetkellä projekti seisoo, sillä odotamme maanmittaajaa mittaamaan lopullisen tonttimme koon. Tontin suhteen piti tehdä hieman kikkailuja, mutta Ranskassahan sitä ollaan ja kikkailut kuuluu asiaan. Maanmittaajan käynnin jälkeen pitää tehdä mairien suomalaista teknistä lautakuntaa vastaavalle pastiksenjuojaporukalle jonkinlainen piirrustushahmotelma, jonka perusteella he sitten myöntävät tai eivät rakennuslupamme. (Taidan mennä itse kaatamaan keltaista ilolientä niihin sessioihin, jos se vaikka auttaisi!) Sitten pitäisi saada joku arkkitehti piirtämään meille talo, saada kustannusarvio ja sitten pankkiin.

Voisin kyllä skipata tuosta muutaman vaiheen ja mennä suoraan asumaan omaan kotiin. *huoh*