7.10.2008

Perhe on paras?

Jos puhuisin omasta biologisesta perheestäni eli vanhemmistani ja veljestäni, otsikossa ei olisi kysymysmerkkiä. Tämä kirjoitus koskee kuitenkin myös uutta perhettäni, Kullan perhettä - la belle famille ranskaksi eli kaunis perhe. :)

Vaikka minulla on erittäin läheiset välit vanhempiini ja veljeeni, olen kuitenkin aina ollut hyvin itsenäinen. Jos elämäni olisi mennyt toisin, tuskinpa olisin muuttanut koskaan takaisin kotikaupunkiini vanhempien lähelle vaikka nyt voisin niin tehdäkin. Olosuhteiden pakosta olen joka päivä tekemisissä appivanhempieni sekä lankoni kanssa. Se on aika rasittavaa välillä vaikka he ovat kaikkea muuta kuin uteliaita ja tungettelevia.

Me kaikki olemme siis töissä samassa yrityksessä. Lanko on hotellimme virallinen johtaja, Kulta vastaa varauksista, nettisivuista ja hoitaa päivisin kaikki vastaanoton asiat. Virallisesti eläkkeellä olevat appivanhempani ovat molemmat edelleen aktiivisesti töissä: anoppi valmistaa joka aamu buffet-aamiaisen ja appi hoitaa kirjanpidon. Mie hoidan aamuisin check-outit ja kaikki respan juoksevat asiat. Tulen Kullan perheen kanssa hyvin toimeen, ei siinä mitään, mutta se mikä minua useinkin ahdistaa on työasioiden ja perhesuhteiden sekoittuminen. Kahdeksan kuukautta kestävän sesongin aikana teemme töitä yhdessä perheenä, mutta emme oikeastaan koskaan kohtaa muissa kuin työasioissa. Kulta on tähän jo tottunut, mutta minua se häiritsee. Olisi niin mukava joskus keskustella rauhassa anopin kanssa ihan vain miniänä ja anoppina, mutta aina on joku työasia siinä välissä härväämässä. Toisaalta taas jos joku työasia ottaa päähän, niin siitä ei voi sanoa samalla tavalla kuin jollekin työkaverille sanoisi. Hotellin mentyä kiinni meillä on onneksi paremmin mahdollisuuksia tavata toisiamme perheenä, mutta niitäkin tilanteita on loppujen lopuksi aika harvassa. Mie menisin heitä kyllä katsomaan useammin hotellin ollessa kiinni talvella, mutta koska he asuvat hotellin päärakennuksessa, mieleni ei tee mennä työpaikalle lomani aikana. Se jo riittää, että asumme hotellialueella ympäri vuoden.

Miksi kirjoitin tästä tänään? Siksi, että heräsin erityisen huonolla tuulella ja joka paikkaan särki. Anoppi oli puheliaalla päällä ja mie myrtsi. Jos olisin ollut ns. normaalissa työpaikassa, olisin varmasti selvinnyt vain hyvien huomenien sanomisella ja tekohymyllä ennen töihin uppoutumista (työstä riippuen tietysti...), mutta tänä aamuna tuli huono omatunto. Yritin olla parempi ihminen, mutta aina ei vain pysty.

8 kommenttia:

  1. On jo niin vaikea työskennellä "en couple", saati sitten koko "belle famille", vaikka mulla on maailman ihanimmat appivanhemmat.....

    VastaaPoista
  2. uuh.. minä en varmaan kykenisi, kun olen kanssa ollut niin itsenäinen koko elämäni ja vaikka oman kullan perhekin on mitä ihanin. tosin pisin aika, jonka olen asunut appivanhempien luona, kesti yhdeksän päivää. mutta toisaalta mitäpä sitä ei joskus tekisi parisuhteen eteen? :) en olisi itse joskus uskonut kykeneväni vuoden ja puoltoista kuukautta kestävään etäsuhteeseen, mutta kyllä sitä sitten hyvien asioiden vuoksi on näköjään valmis venymäänkin..

    VastaaPoista
  3. Tilanne on varmasti raskas, voin vain kuvitella. En voisi kuvitellakaan, että oman anoppini kanssa tekisin mitään töitä yhdessä. Toimeen tullaan, kun harvoin nähdään. :D

    Sinänsä välit ovat appiperheeseen (vai mikä tuohon nyt olisi oikea sana) kyllä tärkeä asia. Sinulla ne ovat kuitenkin ilmeisen hyvät, kun kuitenkin pystytte noinkin läheiseen kanssakäymiseen jatkuvasti.

    Jos tuo tilanne alkaa käydä ihan kestämättömäksi joskus, niin olisiko mahdollista ehkä hakeutua johonkin vieraalle töihin?

    VastaaPoista
  4. Asiasta toiseen : olipa kiva avata tänään Ranskansuomalainen - välillä hiukan tylsänpuoleinenkin lehti ! Nyt, kun on osoite, voin panna sulle vaikka joulukortin tulemaan ...

    VastaaPoista
  5. Du recpect! Tuntuisi, etta Ranskassa perhesuhteet on jotenkin erilaisia kuin Suomessa. Toisaalta ollaan niin anteliaita ja kaikki kay, voi tulla kylaan niin kauaksi aikaa kuin vain haluaa, tehda mita ja koska haluaa... ja toisaalta lasna tuntuu olevan jonkinlainen etaisyys, ainakin uusia perheenjasenia kohtaan. Mutta tilanteissa on mentava eteenpain, ja sun tilanne on mika on. Onhan se toisaalta turvallinen tyopymparisto. Ehka voisit kutsua anopin jonnekin kanssasi, aivan pois tyomaisemista, menna yhdessa torille, ravintolaan tai...? Bises!

    VastaaPoista
  6. Voin vain kuvitella ! =)

    Maailmanloppua lykätäksemme minulla on haaste tarjolla, alkujaan Hullujen Päivien innoittama "harkitse joka ostosta" -bänneri kiertää... tule hakemaan jos haluat, se käy yleismaailmalliseksi ohjenuoraksi.

    =)

    VastaaPoista
  7. Voi tuo kaikki kuulostaa niin kovin mielenkiintoiselta ja haastavalta!

    Maailmanloppua ei sentään varmasti ole tulossa ja anopeistakin ain jotenkin selviää;)

    VastaaPoista
  8. Tiina - Miehen kanssa työskentely ei minuu haittaa, mutta me ei oikeastaan ollakaan kovin usein samaan aikaan töissä.

    Juanita - Niin, niitä hyviä puolia on niin paljon enemmän tässä järjestelyssä - en mie kyllä muuten...

    Chi - Ihan omasta tahdosta täällä raadan ja voisin tehdä töitä muuallakin, jos vain haluaisin. Näin vain on kaikista loppujen lopuksi helpointa ja taloudellisesti kannattavinta.

    Susu - Turvallinen työympäristö tää todellakin on. Mutta kuten sanoit niin tuo ns. läheinen läheisyydettömyys tai miksi sitä voisikaan kutsua on hieman outoa välillä.

    Mie oon sunnitellut kyllä vieväni anopin tänä talvena jonnekin hieman tuulettumaan. Sitä on vain aika vaikea saada minnekään...

    Maurelita - Kaikki mikä ei tapa vahvistaa! :)

    Nia - Ei, maailmanlopusta ei todellakaan ole kysymys. Kunhan taas purkauduin ja anoppi on oikeesti herttainen ihminen! :)

    VastaaPoista