3.10.2010

Kolme väriä

Ajatus on hiljalleen kypsynyt toteuttamisasteelle. Aion hakea Ranskan kansalaisuutta. Saisin kuitenkin pitää Suomen kansalaisuuden ja muuten en tuohon hommaan ryhtyisikään. Syy on yksinkertainen: haluan äänestää siinä maassa, johon maksan veroni. Tottakai kotimaan asiat kiinnostaa, mutta arjessa niillä ei ole miulle mitään merkitystä. Miusta on turha marmattaa veroista yms., jos ei äänestä. Toisaalta on aivan älytöntä, että äänestysoikeus menee kansalaisuuden mukaan, kun mielestäni se voisi mennä yksinkertaisesti asuinmaan (ja "verotusmaan") mukaan.

Kaksoiskansalaisuuden ansiosta voisin sitten edelleen sanoa olevani suomalainen. Ranskalaisuudesta ei tarvitsisi sanoa halaistua sanaakaan. Enhän oikeasti edes sitä olisi.

Viimeinen niitti päätökselleni tuli, kun Ranskan presidentti hoveineen alkoi pakkokarkottamaan Ranskaan eri keinoin tulleita romaneja. Samalla hän laittoi samaan säkkiin kaikki Ranskan maaperällä elävät ja asuvat kiertolaiset kansalaisuudesta riippumatta. Tämä porukka sai yhtäkkiä tiedotusvälineissä yläkäsitteen gens du voyage, joka aikaisemmin oli ollut poliittisesti korrektimpi nimitys Ranskan omille mustalaisille. Nimityksiä käytetään sekaisin ja vaihtelevasti, mutta tällä hetkellä yleisnimitys kaikille kiertolaisille on siis gens du voyage, tsigane on Ranskan mustalainen(romani) ja rom on Romaniasta tullut romani. Varsinainen sekametelisoppa tästä kaikesta saadaan, kun samaan porukkaan lisätään forainit eli tivolinpitäjät, joilla ei tietääkseni ole romanialkuperän kanssa (välttämättä) mitään tekemistä. Heidän elinkeinonsa vain edellyttää kiertolaisuutta.

Tilanne on kieltämättä monimutkainen, sillä siihen liittyy hyvin paljon halveksimaani vapaamatkustajuutta. Ratkaisu ei ole kuitenkaan se, että aletaan diskriminoida ja karkottaa köyhiä Euroopan kansalaisia, joilla on kuitenkin ihan samanlainen oikeus etsiä parempaa elämää kuin esimerkiksi minulla. Olen suomalainen, en romani. Miksi minulla on suurempi oikeus olla täällä Ranskassa ihan vain alkuperäni takia? Minulla oli mahdollisuus ja vapaus muuttaa elämäni rakkauden perässä Suomesta Ranskaan. Tasan ei käy onnen lahjat, häh?

8 kommenttia:

  1. Fifin maman3.10.2010 9.51

    Tasan ei käy mikään oikein. Mainio ajatus sinulla, tuo tuplakansalaisuus, toteuta ihmeessä.
    Yksi Fifin tädeistä on asunut Saksassa kymmeniä vuosia ollen kuitenkin Suomen kansalainen ja hän saa äänestyoikeuden esim.kunnallisvaaleissa Suomessa. Hän ei tiedä maamme ja vaalipiirinsä ehdokkaista mitään eikä näin ollen käytä äänioikeuttaan.

    Loistavaa, jos pääsisit ranskalaiseksi/ranskalaisena äänestämään ei ainakaan Sarkoa uudelleen.

    Teidän maisonista saunoineen tulee takuulla hieno ja sanotaan, että hiljaa hyvä tulee eli koeta kestää vaan!

    Syksyä ja uutta intoa kaikkeen!

    VastaaPoista
  2. Moikka Jenni! :)

    Kivaa, että olet hankkimassa Ranskan kansalaisuutta.

    Minun Suomessa asuvalle ranskalaiselle miehelle on ainakin kunnallisvaaleissa tullut äänioikeuslappu, vaikka hänellä ei olekaan Suomen kansalaisuutta. Mietittiin juuri tässä, että Suomen kansalaisuuden hankkiminen ei taitaisi tuoda juuri mitään muita etuja kun oikeiden äänestää presidentin vaaleissa, kun EU-kansalaisilla on Suomessa niin hyvät oikeudet. Toisaalta sitten kansalaisuuden myötä tulisi armeijavelvollisuus, joten "no thanks"! :)

    VastaaPoista
  3. jos olen miettinyt 25 vuotta Ranskan kansalaisuuden hankkimista, johtuu se ensiksi siitä, ettei Suomi suvainnut kaksoiskansalaisuutta ja toiseksi siksi, ettei siitä EU-ajalla enää ollut muuta hyötyä kuin äänioikeus. kunnallisvaaleissakin ja, jos niin haluaa, eurovaaleissa saa tosiaan äänestää asuinmaassaan.

    mutta olen tuntenut myös ajan, jolloin sain jonottaa prefektyyrissä papereitani ihan niin kuin kuka tahansa ulkomaalainen. ja opiskelijana en saanut työlupaa, joten olen tehnyt töitä vuosia pimeänä. kaiken huipuksi tyttäreni, vaikka on syntynyt Ranskassa, ei saanut Ranskan kansalaisuutta, enkä minä siis hänen varjollaan työlupaa.

    mutta nyt olen minäkin tullut mietiskelyssäni siihen asti, että olen jo käynyt sous-prefectyyrissä katsomassa, mihin aikaan kansalaisuusasioita hoitava henkilö on paikalla (ilmeisesti sama henkilö kiertää useammassa ali-prefektyyrissä). sinun esimerkkisi lisäksi tämä on oikeastaan perheprojekti, koska tyttäreni, jonka toisien tekstien mukaan pitäisi olla ehta ranskalainen, yrittää ottaa selvää, saisiko paperit noin vain vai pitääkö pyytää kansalaisuutta. onko siitä hänelle hyötyä, koska tällä hetkellä asuu Suomessa, jää nähtäväksi. toisaalta pelkään, että hänkin joutuu kutsuntoihin...

    olen aina sanonut ihmisille, ettei saa valittaa, jos ei edes äänestä, joten pitää kai tehdä, niin kuin saarnaa... itse en oikein ole varma olevani sen enempää suomalainen kuin ranskalainenkaan, mutta olen silti aina ylpeästi ilmoittanut OLEVANI suomalainen, kun kysytään, mistä olen kotoisin. ja niin jatkossakin.

    VastaaPoista
  4. Heippa! Vastaan teille kollektiivisesti, kun melkein samoista asioista olette kommentoineet. Kunnallisvaaleissa saisin todellakin äänestää jo nyt (lappusia ei ole kyllä tullut, kun kai pitää käydä rekisteröitymässä jossakin), mutta sehän on ihan palikkaa. Ei, miulla on suuret linjat ja haluan antaa ääneni suurille asioille. :)

    Airelle - Miten Anna ei ole saanut jo synnyttyään Ranskan kansalaisuutta? Vai syntyikö hän Suomessa?

    VastaaPoista
  5. onhan tuo syntynyt Ranskassa. eli ei ole totta, että riittää syntyä täällä saadakseen kansalaisuuden, ei ainakaan silloin 20 vuotta sitten. mutta löysin netistä tekstin, jonka mukaan hänen isänsä siivellä pitäisi oikeastaan olla ranskalainen, ei tarvitsisi pyytää erikseen kansalaisuutta.

    kaikkea äänestystä varten täytyy käydä rekistöitymässä kaupungintalolla. eli kun saat kansalaisuuden, käyt siellä saadaksesi äänestyskortin ja sitten voit äänestää kaikissa vaaleissa. mulla on kortti, joka oikeuttaa äänestämään kunnallis- ja eurovaaleissa. odotellessa täyttä äänestysoikeutta.

    VastaaPoista
  6. luulen, että edellinen viesti hukkui cyberavaruuteen... niin on hän syntynyt Ranskassa, vaan se ei taannut kansalaisuutta, ei ainakaan 20 vuotta sitten.

    kaikkia äänestyksiä varten tarttee tosiaan käydä kaupungintalolla rekisteröitymässä. kun saat kansalaisuuden, käyt rekisteröitymässä, saat äänestyskortin ja sillä äänestät. mulla on sellainen, joka oikeuttaa kunnallis- ja eurovaaleissa. toistaiseksi...

    VastaaPoista
  7. Suosittelen lämpimästi! Kävin prosessin täällä läpi eikä se tehnyt minusta vähempää suomalaista, mutta toisaalta minusta tuli enemmän tämän maan kansalainen.

    Sinulla on muuten mahdottoman kiva blogi! Tätä on kiva selailla.

    VastaaPoista
  8. Johanna, kiitos! :) Niin siullakin.

    VastaaPoista