26.11.2009

Lomailua ja yllättävää seesteisyyttä (kuvia!)



Ikuinen lomalainen ja Lozèrin lehmiä

Olen unohtanut hehkuttaa täällä blogissa, että meijän kauan odotettu ja hyvin ansaittu loma on alkanut. Se alkoi itse asiassa jo kaksi ja puoli viikkoa sitten. On muuten aika namia olla vaan. :)



Lozérilainen unelma. Tällä hetkellä autiotalo, mutta meijän unelmissa tuleva eläkeparatiisimme. :)




Nessistä Lozère on paljon parempi paikka kuin koti-tuppukylä.

Loman ensimmäisellä viikolla olimme koko Kullan perheen voimin Lozèrissa maalaiselämää viettämässä. Kävimme myös syömässä Troisgros'n kolmen Michelin-tähden ravintolassa Appiukon synttäreiden kunniaksi. Ravintola on Bocusen jälkeen yksi ranskalaisen ruokamaailman instituutioita, jolla on ollut jo yli 40 vuoden ajan 3 Michelin-tähteä. Valitettavasti meistä kukaan ei ollut erityisen ihastunut ravintolan ruoista, jotka olivat kyllä erittäin kauniisti laitetut, mutta kokeilevan keittiön maut eivät voi miellyttää kaikkia.



Aperitiivillä.




Kahvin kanssa nautittavat mignardise-herkut tarjoiltiin pienissä Aalto-vaaseissa. Arvatkaa, kuka muuttui sinivalkoiseksi! (Ulkomailla miusta on tullut pieni nationalisti. ;))

Viime viikolla emme tehneet Kullan kanssa yhtään mitään. Olimme vain kotona, kävimme muutaman kerran todella pitkällä sauvakävelyllä Nessin kanssa ja tutustuimme omaa tuppukyläämme ympäröivään garriguesiin eli pusikkoon. :) (Aina ei tarvitse lähteä kauas löytääkseen mielenkiintoisia ja kauniita paikkoja.)

Viime viikonloppuna miulla paloi käämit ja päätin aktivoitua tällä viikolla. Olenkin siis hellästi ottanut itseäni niskasta kiinni ja alkanut tehdä erästä nimeltä mainitsematonta projektia loppuun. Kutsun sitä nimellä Kirjoitusprojekti. :) Tiistaina kävimme Kullan kanssa myös yhden rakennusfirman toimistossa keskustelemassa tulevasta kodistamme ja miulla on nyt sellainen kutina, että meijän rakennusfirma on löytynyt. Tapaamamme henkilö oli todella miellyttävä, asiantunteva ja luottamusta herättävä sekä hinnat ja muut ehdot sopivat meille kuin nenä päähän. Arvatkaa vaan, lähtikö joku sieltä toimistosta tanssien ja hihkuen pois! :) Toinen ihana asia omaan kotiin liittyen on, että Kulta haluaa ehdottomasti meille Tulikiven leivinuunitakan. Nehän maksaa todella paljon ja varsinkin täällä, mutta Kulta haluaa sellaisen ja koska miekin haluan, niin ainakaan siitä ei tarvitse kiistellä. Käytiin sitten samantien katsomassa Tulikiven takkoja Nîmesissä olevan Tulikiven edustajan luona. Ja koska miulla on tällä hetkellä herkkä kausi päällä, niin palahan miulla tuli kurkkuun niitä ihania vuolukivisiä takkoja silitellessä. (Mie oon kyllä ihan hullu, mutta meijän yhdessä hotellihuoneessa on suomalaisesta puusta tehdyt rappuset. Silloin kun niitä ei ollut vielä petsattu, niin kävin aika usein silittelemässä niitä. Ja tietty itku silmässä. Mutku jotenkin mie saan voimaa suomalaisesta puusta, kivestä...)

Kun myö tultiin takaisin kotiin tiistai-iltana ja aloin laittamaan ruokaa, niin miulle tuli yhtäkkiä älyttömän rauhallinen olo. Ensimmäistä kertaa täällä ollessa. Sellainen olo, että kaikki asiat kyllä selviää ja elämä sujuu ihan hyvin omalla painollaan ilman, että miun tarttee kamalasti huolehtia kuten tähän asti. Mie oon aika varma, että myö saadaan tosi kiva koti, jossa miulla on vihdoinkin samanlainen olo kuin koti-kotona Joensuussa eikä raha-asiatkaan meitä kaada. Miulla on seesteinen, hyvä olo ja mie nautin nyt siitä. :)

Ai niin, kohta päästään Suomeenkin joten mikäs tässä on ollessa! Olo on kuin lottovoittajalla! :D

8 kommenttia:

  1. Löysin jotenkin tähän blogiisi ja heti osui silmään Troisgros. Me oltiin siellä kerran ja se oli meidän mielestä kyllä huonoin kolmen tähden ravintola, mitä ikinä ollaan nähty, ei edes yhden tähden arvoinen ja paljon kalliimpi kuin monet muut kolmen tähden paikat. Oli mielenkiintoista kuulla, että tekään ette pitäneet.

    VastaaPoista
  2. Ihana, positiivinen fiilis sun postauksessa! Kunpa itsekin löytäisi tuon saman olotilan joku päivä :)

    VastaaPoista
  3. Tiiätkö,

    Miulle tuli tippa linssiin lukiessa noita siun fiiliksiä mitä erilaiset Suomi Desing -tuotteet herättää.

    Aina ulkomailla asuessa on oikeasti maailman isoin juttu jos törmää Iittala Shopiin tai jos jossain kaupassa myydään Marimekkoa tai Pandan lakritsia tai glögiä tai jotain muuta. Itku siinä tulee kun saa muistutuksen siitä, mistä sitä oikein on tulossa!

    <3 Joensuu <3 Joulu

    -Partyflickan

    VastaaPoista
  4. Aivan ihana postaus ja positiivisia tunnelmia! Välitti itsellekin mukavaa oloa ja seesteisyyttä eikä sen saavuttaminen aina ole helppoa. Jaan tuntemuksesi ulkosuomalaisnationalismista täysin!

    VastaaPoista
  5. Ihana tunne kun tajuaa että tämä on se paikka missä kuuluu ja haluaa olla! Eikä ole ikuinen jalat kahdessa eri maassa fiilis.

    Kummallista on myös siirtyä siihen vaiheeseen, kun tajuaa ettei oikeasti halua takaisin Suomeen. Ainakaan just nyt, ja ehkä ei ikinä. Eikä siitä tule edes mitään huonoa omatuntoa :) Ja samalla sitten tajuaa myös miten on jo ihan pihalla Suomen asioista (politiikka, juorut jne), eikä Suomen kielikään valitettavasti suju yhtä helposti kuin ennen vanhaan. Vaatii enemmän harjoitusta :)

    Oman paikan löytäminen, sekä sen faktan hyväksyminen on joskus vaikeaa.

    Mervi

    VastaaPoista
  6. Olen lukenut blogiasi jonkin aikaa ja postauksista huomannut muutosta seesteisempään suuntaan, mikä on hienoa. Minusta olisi kiva kuulla, miten olet alunperin Ranskaan päätynyt - missä ja miten tavannut Kullan ja asettunut sinne tuppukylään (? :) asumaan?

    Elina

    VastaaPoista
  7. Partyflickan - Heissan! :) Juuret on tärkeät ja miulle ainakin kaikki tuttu ja turvallinen vaikkakin materian muodossa on auttanut sopeutumisessa uuteen kotimaahan. Terkkuja! eikö siulla muuten oo enää blogia?

    Monsteri - Mutta siehän oot niin positiivinen! :)

    Allu - Lohduttavaa kuulla, että on muitakin, jotka ei oo tykänny paikasta. Harmittaa vaan Appiukon puolesta, mutta eihän sekään voinu tietää etukäteen.

    Calendula - Kiitos ja kiva, että onnistuin välittämään hyvää oloa muillekin. :)

    Mervi - Siepä sen sanoit. :)

    Elina - Mielenkiintoista kuulla lukijan kommentteja omasta "kehityksestäni", joka onneksi alkaa vähitellen menemään positiivisempaan suuntaan. :) Valitattvasti en aio julkisesti kertoa meijän tarinaa, koska siihen liittyä muitakin henkilöitä, joita en halua loukata vaikka eivät lukisikaan tätä blogia. Sen voin kuitenkin kertoa, että tulin tänne samaiseen tuppukylään ja hotelliin kesätöihin ja tutustuimme Kullan kanssa oikeastaan sattumalta. Kaksi vuotta myöhemmin muutin sitten tänne lopullisesti ja siitä on nyt pian kuusi vuotta aikaa. :)

    VastaaPoista
  8. Olen itse ollut kauan sitten samantyyppisessä tilanteessa. Minulla ei kuitenkaan ollut rohkeutta jäädä, vaan valitsin tutun ja turvallisen ja palasin Suomeen. Ehkä tästä taustasta johtuen luen ja fiilistelen kirjoituksiasi koko sydämestäni. Kiitos hienosta blogista. Elina

    VastaaPoista