Oi, autuutta! En oikein osaa edes kuvailla tätä tunnetta. Täällä ollaan, miulle maailman tutuimmassa ja turvallisimmassa paikassa. Ja täällä on lunta kuten kuvasta näkyy ja sitä sataa hiljalleen koko ajan.
Eilinen päivä ja matkanteko alkoi klo 5.30 herätyksellä vain kolmen tunnin yöunien jälkeen. Juna Nîmesistä lähti klo 7.18, klo 11 maissa saavuttiin Roissyn lentokentälle. Odotusaikaa oli nelisen tuntia ennen Helsingin lentoa. Valitettavasti emme päässeet matkatavaroista eroon kuin vasta hieman yhden jälkeen, sillä Ranskassa ei matkatavaroita rekisteröidä lennoille yhtä helposti kuin Suomessa - ja ihan hyvä niin. ;) Kävimme Kullan kanssa
Hippopotamuksessa jo perinteeksi muodostuneella lounaalla, jonka jälkeen piti kiirehtiä koneeseen. (Ranskansuomalaisille tiedoksi: TV:stä tuttu Stéphane Bern tuli samalla lennolla, bisnes-luokassa tietty ja jonkun toisen miehen seurassa - tietty. Mitähän lie tullut tekemään Helsinkiin, tuskinpa tapaamaan kuninkaallisia! =D)
Helsingin lentokentälle saavuimme seitsemän jälkeen illalla ja puolisen tuntia myöhemmin nousimme Joensuuhun lentävään pieneen FinnComin potkurikoneeseen. Onttolan lentokentällä meitä oli vastassa Iskä ja kotona meitä odotti Äiti, syntymäpäiväsankari Velipoika ja hänen avovaimonsa. Syötiin hyvin ja juteltiin pikaisesti vähän kaikesta ja kaikki oli hyvin. :)
Seuraavaksi ensihuomioita kotimaasta.
+
Helsinki-Vantaan superpuhtaat ja hyvälle tuoksuvat vessat! Miten ihana onkaan voida istua pöntönrenkaalle toisin kuin Ranskassa, jossa KAIKKI yleisövessat ovat pahanhajuisia ja törkyisiä eikä puhettakaan pöntölle istumisesta, sillä jopa naiset pissivät renkaalle - ilmapissatessa on hankala sihdata...! Roissyn lentokentällä haisee aina p*ska.
+
Kaikkialla sisätiloissa on lämmintä, jopa lentokenttäbusseissa. Ulkona on nytkin hieman pakkasta, mutta sisällä talossa sitä ei huomaa eikä mistään vedä.
-
Helsinki-Vantaan typerryttävä hiljaisuus. Kotimaanterminaali oli täynnä ihmisiä, mutta hiljaisuus iski vasten kasvoja. Meidän portilla oli noin 70 henkeä ja vieressä oli Oulun lennon portti, jossa oli sielläkin yhtä paljon porukkaa, mutta kaikki istuivat hiljaa ja vain katsoivat eteensä. Oli joukossa toki muutama rohkea metsänomistaja, jotka keskustelivat ilmeisesti viimeisestä Helsingin kokouksesta ja yksi nainen, joka jakoi kännykkäkeskustelunsa koko odotushallin kanssa. Miun teki mieli ruveta huutamaan keskellä tuota hiljaista laumaa, koska se oli ahdistavaa.
-
Ihmisten kärsimättömyys ja huonot tavat. Lentokenttäbussiin, bussista ulos ja koneeseen tungettiin kuin hengen hädässä. Koneessa kukaan ei jaksanut odottaa, että edessä oleva laittaa tavaransa rauhassa tavarahyllylle ja ottaa sitten paikkansa, vaan ihmiset vain tunkivat ja melkein kävelivät toistensa päältä sanomatta mitään. Tämä toi mieleen mullilauman.
