14.10.2008

Ulkosuomalaisen onni ja ilo on pienestä kiinni

Sain eilen postia. Ihanan (!) ison kortin ystävältä, jonka olen tuntenut 9-vuotiaasta asti. Kortissa kerrottiin aikuisten ja lasten kuulumisia ja kyseltiin, milloin myö tullaan Suomeen. Enpä ole pitkään aikaan ollut yhtä otettu. Sydän pyörähti ympäri varmaan kolme kertaa ja kyynel jos toinenkin tuli silmään. Kiitos siulle, rakas ystäväni, joka jaksat muistaa ja ilahduttaa. Olet tärkeä ja niin rakas!

Niin, ulkosuomalaisuus ei ole helppoa. Ei ulkosuomalaiselle itselleen eikä "sisäsuomalaisille" ystäville ja sukulaisille. Kontakteja kun pitää vaalia ja se on jostain kumman syystä tänä päivänä niin vaikeaa vaikka on tekstarit, meilit, messengerit, skypet ja pelit. Toista se oli aatamin aikana, kun kirjoiteltiin kirjeitä! Mie tunnustan ihan suosiolla inhoavani meilien kirjoittamista enkä todellakaan tiedä miksi. Tämä blogien kirjoittaminen kun ei ole ollenkaan tervan juontia, mutta auta armias, kun pitäisi alkaa meiliä naputtelemaan...Silloin menee kaikki suonet tukkoon.

Ulkosuomalaisena on yksinäistä. Ainakin miulla. Toista varmaankin olisi asua jossain suurkaupungissa, jossa olisi enemmän mahdollisuuksia tavata useammin muita ulkosuomalaisia. Ja muita ihmisiä ylipäänsä. Tuppukylässä miulla on tuttuja, mutta en ole heidän kanssaan vielä esim. millään kahvittelu- saati sitten shoppailuasteella. Hyvät ystävät asuvat kaukana ja heitä tulee nähtyä aika harvoin, mutta onneksi kuitenkin joskus.

7 kommenttia:

  1. Täällä toinen yksinäinen ulkosuomalainen:( Ne parhaat ja rakkaimmat ystävät ovat todella kaukana ja heitä näkee LIIAN harvoin!! Täällä on pääasiassa niitä "hyvän päivän tuttuja":/

    VastaaPoista
  2. Tiedän tuon tunteen todella hyvin. Itselläni oli vähän samoja fiiliksiä aussiaikoina ja se oli varmaan yksi syy, miksi aloin kaivata takaisin Suomeen ja miksi sitten muutimmekin. Kaipasin tuttuja, minut perin pohjin tuntevia läheisiä ihmisiä ympärilleni. Onneksi kuitenkin Ranska on suht lähellä eli sieltä pääsee vierailuille tänne kotimaahan useammin :) Ausseista kun sitä välimatkaakin on niin hirvittävästi, ettei voinut kovin usein Suomessa käydä ;) Tsemppiä! Mukavaa loman odotusta sinulle :)

    VastaaPoista
  3. Anna - Onneks meillä ulkosuomalaisilla on hyvät virtuaaliverkostot! :) Lämmin virtuaaliystävänhalaus!

    Katariina - Kiitos. Kyllä se tästä. Välillä vain iskee blues...Lämmin halaus siulle!

    VastaaPoista
  4. Moikka! Nyt vasta kävin lukemassa tän siun postauksen ja ihan tippa linssissä oon täällä miekii. Kiitos kauniista sanoista!!!

    Mieki vierastan meilien lähettämistä jotenki nykysin ja blogissakin on ollu nyt aika hiljaiseloa, mut kyllä se tästä taas...

    Sie tulit jotenki heti mieleen ku postissa näin sen kortin! :) En tiiä miks...mut onks piikit hyvin? ;)

    VastaaPoista
  5. Ei se suurkaupungissakaan helppoa ole. Yksinäistä on välillä, vaikka ihmisiä olisikin ympärillä. Onneksi on kuitenkin netti olemassa! (yhtenä päivänä yhteys katkesi ja aloin itkeä... :)

    VastaaPoista
  6. Mulla sujuu sekä meilin, että blogin kirjoitus. Joskus on yksinäistä, mutta kumminkin nykyään aika harvoin. Viihdyn kyllä hyvin yksin, toisaalta on aina niin pirunmoinen lista tehtävää, ettei siinä seurustelemaan ehtisikään, toisaalta on neljä lasta. Kyllä virtuaaliverkostosta on valtavasti iloa ja apua ja vaikka mitä, ihania yllätyksiä...

    VastaaPoista
  7. Minttu - Piikit on välillä vähän lintassa, mutta sitkeästi niitä oi'on. :) Äiti kerto tavanneensa teijät - oli A:lla ollu hyvät jutut! =D

    Terkkuja ja haleja teille kaikille ja pian nähhään!

    Vendaval - Hei! :) En vois kuvitellakaan enää elämää ilman nettiä, blogeja ja virtuaaliystäviä! Terkkuja sinne naapuriin! :)

    Sari - Lapsista on varmasti paljon iloa ja seuraa. Ja virtuaaliverkosto on korvaamaton! Lämpimiä terveisiä! :)

    VastaaPoista