Recto-verso

On taas hieman vierähtänyt aikaa edellisestä blogipostauksesta! Viimeiset 5 viikkoa vietin perheeni kanssa. Ensimmäiset kaksi rakkaan veljeni ja ihanan tulevan kälyni seurassa ja heidän jälkeensä talon ottivat huolehtivaan haltuunsa Äiti ja Iskä. Meillä kaikilla oli niin mukavaa! :)

Miulla on nyt sitten uutisia. Vajaan kahden viikon päästä, 26. heinäkuuta, alkaa meijän talon rakennus. Wuhuu!!! Eilen tuli tontin vanhan kiviaita alas ja tontti alkaa nyt olla valmis meijän kodin perustuksia varten. Mutkia on edelleen ollut matkassa, mutta ei kai minkään talon rakentaminen vihellellen suju.

Kaiken tämän onnen keskellä on elämän tasapainottamiseksi jälleen kerran huolta ja murhetta. Appiukko lähtee tänään kiireellä sairaalaan tutkimuksiin. Röntgenissä ja magneettikuvissa löydettiin keuhkoista 5 cm:n kokoinen tummentuma, joka pitää välittömästi tutkia. Kyse voi olla pahasta tulehduksesta tai pahimmassa mahdollisessa tapauksessa keuhkosyövästä. Appiukkoni on vanhentunut silmissä ja hänen olemuksestaan huokuu pelko ja ahdistus.

Tunnen itseni kieltämättä erittäin yksinäiseksi tällä hetkellä, mutta se on toisarvoista.

Kyllä kesä kastelemansa kuivaa

Terve vaan täältä lämpimän kesäsateen keskeltä! Puutarhakalusteet turpoaa sateessa ja grillikin ruostuu, mutta ei se haittaa, kun on Velipoika ja ihana Käly kylässä. Meillä on niin mukavaa.

Taloprojekti junnaa paikallaan. Rakennuslupaa odotellaan edelleen. Kiitos kaikille kommenteista värejä ja rakennusmateriaaleja koskien. Valmistelen postausta aiheesta kuvien kera.

Talveni on pelastettu. Appivanhemmat vievät meidät ja Langon risteilylle Arabiemiraatteihin joulun ja uudenvuoden välipäivinä. Tämä uutinen tuli juuri hyvään paikkaan! Alkoi jo masentaa jatkuva sade.

Kun sanat eivät riitä kertomaan

Armoton hehkutuspostaus

Ennen kuin vastailen edellisen postauksen kommentteihin (joista olen hyvin kiitollinen!), niin miun on pakko hehkuttaa! Siis ihan pakko, sillä muuten repeän! Tämä blondi lähtee maanantaina Suomeen!!! Reiluksi viikoksi ja se on niin ihanaa! Viimeksi olen ollut Suomessa keväällä vuonna 2004 ja sen jälkeen vain aina talvella. Suomen kesää en ole nähnyt vuoden 2001 jälkeen.

Ja mikä ihaninta - ja kerrankin miulla on hyvä onni - siellä on ihan kesäsää ja hellelukemat tällä hetkellä! Mikä tsäkä! Olen saanut parin päivän aikana järkyttäviä riemuntanssikohtauksia ajatellessani koko asiaa! JEEEEEESSSSSS!!!!!!

Luulenpa vetäväni koko viikon nukkumatta Presidentin ja UpCiderin (!) voimin, sillä en halua menettää hetkeäkään.Aion lenkkeillä Pielisjoen rantaa pitkin ja Rantakylä-Mutala-Utra-sektorilla, juoda siideriä porukoitten terassilla ja Joensuun ihanilla kaupunki-ja jokiterasseilla, uida, pyöräillä, tavata perhettä ja kavereita, syödä jäätelöä ja irtsareita, käydä mummilassa Saarijärvellä fiilistelemässä ja uimassa ja tervehtimässä mummia tietty, mutta ennen kaikkea istua lapsuuden kotini pihanurmikolla iltahämärässä ja kuunnella kaikkia niitä ihania tuttuja ääniä ja haistella niitä keväisen metsän tuoksuja, joita miulla on ollut niin pitkään ikävä.

Rakennuslupaa odotellessa (Mielipidetiedustelu!)

Voisin kertoa välillä taloprojektistakin. Syy miksi en ole siitä kirjoittanut on se, että tässä on ollut vähän liikaa skismaa ja ongelmia eikä ole tehnyt mieli paljon ajatella koko asiaa sen enempää. Muuta en sano kuin, että alussa sympatiseeraamamme rakennuttaja on ihan samanlainen kus'pää kuin kaikki muutkin (täkäläiset) rakennuttajat. Luottamus on lähes mennyt, mutta jatkamme hänen kanssaan, sillä - kuten sanoin - kaikki ne on samanlaisia enkä jaksa etsiä säännön vahvistavaa poikkeusta. Haluan vain oman kotini ja nopsaan. Piste.

Maanantaina saimme kuitenkin rakennuslupahakemuksen jätettyä mairie'hen. Sen käsittelyyn menee kuukaudesta kahteen ja sinä aikana olisi saatava sisätilat siihen malliin, että kun rakennuslupa tulee aloitetaan rakennus samantien. Materiaalit ja värit tuottaa miulle nyt suurta päänvaivaa. Siksipä pyydän Blogistanian väeltä apua ja mielipiteitä ja perusteluja. Kaikki kommentit ja omat kokemukset ovat enemmän kuin tervetulleita!

Valkoinen vai puunvärinen keittiö?

Parketti vai laminaatti koiratalouteen?

Tummat vai vaaleat lattiat?

Noihin asioihin etsin vastausta näin ensi alkuun. Kulta on päässyt suurimmasta taloahdistuksestaan eroon, sillä se pystyy nyt jo ajattelemaan, että joku päivä ihan aikuisen oikeesti asutaan siinä talossa. Tänään se nimittäin tilaa itselleen uuden plasmatelkkarin. Niin, annoin periksi...Kuuden vuoden rankuttamisen jälkeen ja - kröhöm - kun näin kaverin luona National Geographic -kanavaa Full HD lcd-ruudulta. Oli pakko myöntää, että ero oli suuri.

Mitäs mie nyt sitten ite haikailen sinne kotiin? Kaikki "herkuthan" on miun valitsemia ja kipeästi tarvitsemia. Sillä kuten eräs viisas mies sanoi:"Miehet asuvat taloissa, mutta naiset niitä käyttävät." Mutta se, mistä mie unelmoin on...*rummun pärinää* Enpä kerrokaan vielä! :) Vinkkinä voin sanoa, että taloon tulee kaikkiaan neljä makuuhuonetta. ;)

Vanhuus ei tule yksin eikä selkävaivat

Viidettä päivää kierona kuin s-kirjain ja selkä ihan pirun kipeenä. Ja jos näillä lääkemäärillä ei jää johonkin koukkuun, niin se on ihme se. Maanantaina menen röntgeniin ja se pelottaa jo valmiiksi. Kahden kuluneen välilevyn sijasta niitä taitaa olla nyt muutama lisää. Minkäs teet, kun on syntymässä paskat rustot annettu.

Olin todella onnellinen, sillä uuden ystäväni kanssa olimme aloittaneet lenkkeilyn ja yltäneet suorastaan huimiin suorituksiin. Odotin jokaista lenkkipäivää ihan innoissani. Endorfiinihumala vissiin. Nyt on kai sitten viimeinkin tunnustettava, että kroppa on vanhentunut eikä enää kestä mitään repivää ja rajua. Tänä kesänä on siis korkattava se vesijuoksuvyö, jonka viime vuonna jo hankin. Samoin ajattelin ruveta joogaamaan. En nimittäin kestä olla tekemättä mitään eikä se hyväksi olisikaan. Siksi toisekseen ihana omalääkärini [jota myös Dr Rhumeksi kutsutaan ('rhume' = 'flunssa')] vihjasi hienovaraisesti, että painoa voisin pudottaa. Joo, ihan kuin en tietäisi ja ihan kuin en olisi yrittänyt päästä eroon noin 10 kilosta viimeiset 5 vuotta...

Tällä hetkellä kaikki menee päin pebaa. Viime päivät on satanut ja ollut todella kylmä. Islannin tulivuori uhkaa miun vuosia odottamaa reissua keväiseen Suomeen ja isäni 60-vuotissynttäreille. Ainoa valonpilkahdus on maanantaina tapahtuva rakennuslupahakemuksen jättö mairie'en.

Tää lähtee nyt konkkaamaan asiakkaitaan tervehtimään ja tekemään selkävaivaisen tulivuorentuhkapilvenpoistotanssia.

Kevättä rinnassa

Aurinko paistaa jo töihin mennessäni klo 7.30.

Sisäpihalla yrtit odottavat ruukuttamista.

Monivuotinen pippuriminttu rehottaa kukkalaatikossa ja kurkottelee taivaita kohti.

Pyykki kuivuu päivän aikana.

Kaikkialla on vihreää.

Kissat istuvat sisäpihalla haistelemassa keväisten tuoksujen täyttämää ilmaa.

Itsellä on mieli iloinen ja positiivinen.