Onnen kyyneleet pakkasessa jäätyy

Sain juuri naapurin tädiltä uunituoreita karjalanpiirakoita. Ihan lämpimiä siis vielä. Tulipa hyvä mieli!

Tämänvuotinenn Suomen vierailu on ollut taas oikea tunteiden tsunami. Vain muutama päivä saapumisemme jälkeen rakas veljeni meni naimisiin pitkäaikaisen tyttöystävänsä kanssa. Häät olivat erilaiset - merirosvohäät - ja kaiken lisäksi vihkiminen tapahtui Joensuun kauniissa ortodoksikirkossa. Heti alusta alkaen hääpäivä lähti todella tunnelmallisesti käyntiin.



Oli ihana tavata pitkästä aikaa sukulaisia. Samoin juhliminen kunnon suomalaiseen tyyliin tuntui taas pitkästä aikaa mukavalle. Tosin tällä kertaa nakit silmillä oli Kulta enkä mie! :) Kulta tutustui lankonsa kavereihin ja myös suomalaiseen häätraditioon nimeltä "tiukkaa viinaa parkkipaikalla".

Pohjois-Karjalassa on ollut koko meijän täällä oloajan (1,5 viikkoa) kova pakkanen. Ulkona ei paljon tee mieli olla - sen verran eteläranskalainen miusta on tullu. Olen mie kuitenkin pari kertaa käynyt sauvakävelyllä ja pakkasesta huolimatta en ole katunut. Pakkashuurteinen luonto on niin kaunis!

Musta aukko

Tunnen täällä hetkellä lapioivani rahaa suureen mustaan aukkoon nimeltä TALO. Budjetti oli olevinaan hallinnassa, mutta kappas vain - kaikkien artisaanien kustannusarvioihin tulee aina jotain lisää, koska x ja y. Samoin Ranskan valtion hyvin hallitsemat verot ja muut maksut ovat jo löytäneet meijät.

En jaksa nyt iloita oikein mistään.

Muista joka päivä

Kauniina nauhana vuosien päivät
helmenä jokainen muistoksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis,
niistä ei yhden ees kadota sallis.

Perjantaina nukahti ikiuneen pikkuvarpunen, oma rakas mummini.
Samalla taivaalle syttyi uusi, lämpimästi hehkuva tähti kolmen muun samanlaisen viereen.

Isovanhempiaan ikuisesti kaivaten,

Jenni

Mme Eko

Meijän huushollissa mennään hitaasti mutta varmasti entistä ekologisempaan suuntaan. Onneksi ollaan molemmat tässä asiassa samalla aaaltopituudella, tosin Kullan lähtökohdat perustuvat pikemminkin taloudellisuuteen toisin kuin miun. Mutta enihuu, yhdessä yritetään pienentää kuormitustamme. Kerron teille meijän viimeisimmät viritykset. :)

Dukanin dieetin takia jogurtin kulutus nousi huomattavasti ja koska Ranskassa maustamatonta jogurttia myydään vain pikkupurkeissa, niin jätettähän alkoi sitten kertyä ihan liikaa. Löysin rasvattoman maitojauhepaketin kyljestä jogurtin valmistusohjeen ja jaan sen nyt teille, armaat lukijani:

Jogurtti (ilman jogurttikonetta)

9,3 dl kuumaa vettä + 110 g rasvatonta maitojauhetta
(TAI 9,3 dl rasvatonta maitoa)
1 prk (rasvatonta) maustamatonta jogurttia (n. 125 g)
3 tl vanilja aromia (TAI vaniljasokeria)
steviaa tai canderelia maun mukaan (TAI 50 g sokeria)
8-9 keraamista tai lasista jogurttipurkkia (kierrätettynä paras!)

1. Lämmitä vesi (tai maito) mikrossa kuumaksi mutta ei kiehuvaksi. Lisää maitojauhe.
2. Sekoita erillisessä kulhossa maustamaton jogurtti, vanilja-aromi ja makeutusaine/sokeri. Lisää seos kuumaan maitoon ja sekoita.
3. Kaada seos keraamisiin tai lasisiin jogurttipurkkeihin, jotka olet ottanut talteen kaupasta ostamistasi jogurteista. :)
4. Kaada suuren kattilan tai muun suuren astian pohjalle kiehuvaa vettä ja laita purkit veteen. Peitä kannella tai pyyhkeellä ja anna hautua yön yli.
5. Peitä seuraavana päivänä kelmulla tai purkkien kansilla (jos on)ja laita jääkaappiin. Syö viikon aikana.

Reseptiä voi soveltaa oman mauan mukaan esim. eri makautusaineilla, marjoilla, karkeilla tms. Ylläoleva resepti on meille laihduttajille soveltuva enkä ole vielä voinut testata ns. normaaleja reseptejä. Kokeilkaa te muut ja kertokaa kommenttilaatikossani, kuinka erilaiset jogurtit ovat onnistuneet! Resepti on helppo ja valmistamiseen menee vain n. 10 minuuttia. Säästöä tulee taatusti usea euroa ja ainakin tietää, mitä syö, kun itse tekee!

Jaan teille toisenkin ekologisen ja kukkaroystävällisen reseptin, mutta se ei ole ruokaresepti. En ole nimittäin moneen kuukauteen enää ostanut pyykinpesuainetta vaan teen sitä itse. Tällä tavalla:

150 g marseillen saippuaa
1 maitolasillinen kidesoodaa
3 l kiehuvaa vettä
n. 25 tippaa eteeristä öljyä esim. laventeli, eukalyptys

Raasta marseillen saippua ihan normijuustoraastimella, jolloin se liukenee helpommin. Kaada päälle kiehuva vesi ja sekaan kidesooda ja eteerinen öljy. Paras tapa sekoittaa ainekset on tehosekoittimella (pienellä teholla!), jolloin seoksen saa helposti tasaiseksi. Kaada valmis pyykinpesuaine huuhdeltuun 5 l:n pesuainepulloon ja laita se jäähtymään kylmään veteen. Annostelu noin 100 ml/koneellinen eli enemmän kuin teollisten tiivistelmäpesuaineiden, mutta ainekset ovat luonnonmukaisia. Jos käyttää biopesupalloa, niin 50 ml riittää. Sama pesuaine soveltuu sekä valko- että väripyykille ja myöskin herkille kuiduille marseillen saippuan ansiosta.

Jotta ympäristöystävällisyys varmasti on taattu, kannattaa ostaa ei-teollisesti valmistettua marseillen saippuaa eli siis ei mitään ruokakaupan muovikääreessä olevia saippuan palasia. Täällä Etelä-Ranskassa oikean savon de Marseillen löytäminen on helppoa - sitä voi ostaa isoina 700 g:n kuutioina kaikilta paikallisilta markkinoilta, mutta Suomessakin varmasti esim. luomukaupoissa ja kaikissa ranskalaistyyppisissa pikkuputiikeissa luulisi niitä jo myytävän. Yksi marseillen saippua -kuutio maksaa täällä 4 euroa, kilon kidesooda paketti alle euron ja laventeliöljyputeli n. 7 euroa. Noilla investoinneilla saa monta litraa pyykinpesuainetta!

Aika kultaa muistot

Milanon ihana tyttö Karkki haastoi miut kertomaan lapsuusmuistoja.

1.Mitä vastasit pienenä kysymykseen "Mikä sinusta tulee isona"?

Olen tätä kovasti yrittänyt muistella viime aikoina enkä rehellisesti sanottuna muista. Yksi vaihtoehto, johon olen loogisen päättelyn avulla päätynyt, on eläinlääkäri. Olisikohan tässä yksi syy, miksi elämäni on ollut päämäärätontä haahuilua lukion jälkeen? En vieläkään tiedä, mikä miusta tulee isona, mutta toivottavasti ainakin parempi ja kypsempi ihminen. :)

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?

Ensimmäiset telkkarinkatselumuistikuvat liittyvät Pätkikseen. Siihen liittyy myös sellainen hauska muisto, että miun iskä kävi usein ostamassa miulle kioskilta Pätkiksen Pätkiksen katsomista varten. :) Pikkuveljen ja serkkujen kanssa seurattiin silmä kovana kaikki piirretyt sarjat esim. TaoTao, Maija Mehiläinen ja Peukaloisen reteket. Kaikista paras oli kuitenkin Jaki ja Nuka, joka oli niin surullinen, että kun se loppui niin pikkuveljen kanssa itkettiin pitkään ja vuolaasti karhusisarusten kohtaloa! Jaki ja Nuka olivat sen jälkeen pitkään meijän piirustusten aiheina. Sarjiksista mie luin Akua (toisten kotona, koska meille sitä ei tullut) ja äiti ja iskä osti joskus Nakke Nakuttajan tai Peukaloisen retket irtonumerona.

3. Lempileikkejäsi?

Ennen omakotitaloon muuttoa myö asuttiin rivitaloyhtiössä, jossa oli paljon lapsia. Muistan, että sisällä saatiin olla vain sadesäällä, joten kaikki aika vietettiin ulkona. Pihapiirisssä olikin tekemistä! Meillä oli todella paljon leikkejä, joista monet vaihtelivat vuodenaikojen mukaan, mutta ikuisia suosikkeja olivat kirkkis eli kirkonrotta ja kymmenen tikkua laudalla. Tervapataa pelattiin myös aika paljon. Parhaan kaverini Armin kanssa olimme hevoshulluja ja luimme kasapäin hevoskirjoja. Näihin kirjoihin perustui meijän mielikuvitustallileikit, joissa joka kerta uudelleen piirrettiin upeat tallit kengänkärjellä hiekkaan meijän talojen takana olleelle pellolle. Niitten piirrostallien ssiällä sitten harjattiin, suitsittiin ja ruokittiin meijän upeita heppoja ja käytiin pitkillä ratsastuslenkeillä asuinalueemme hiekkateillä. Barbeilla myö leikittiin myös Armin ja muitten pihan tyttöjen kanssa. Miulla oli aikamoinen Barbie-kokoelma ja runsaasti kaikenlaista härpäkettä niille, mutta ei mitään oikeita Barbie-juttuja esim. autoja tai hevosia.

4. Mistä urheilusta pidit/harrastit?

Olin lapsena aika anti-urheilullinen. En harrastanut mitään liikuntaa, mitä nyt tykkäsin hypätä pituutta ja ala-asteella osallistuinkin joihinkin koulujenvälisiin kisoihin menestymättä sen erikoisemmin. Luulin olevani kömpelö ja jopa lihava, vaikka olinkin vain suurikokoinen. :) Ala-asteella sain kaiken lisäksi liikunnan opettajaksi aivan kamalan tyrannin, joka vain pahensi liikuntakammoani. Kaikesta huolimatta pelasin muutaman vuoden pesäpalloa joensuulaisessa seurassa, koska kaikki muutkin kaverini pelasivat. Itse olin kyllä todella surkea ja koitin kaikin mahdollisin tavoin vältellä kesäisin pelattuja läänin seurojen välisiä pelejä...

5. Ensimmäinen musiikki-idolisi ?

Dingo ja Herrey's. Taisin olla 6-vuotias, kun kuulin kyseisistä bändeistä Armilta ja pihan muilta "isoilta tytöiltä". Siihen loppui viattomuus ja lasten levyt! (Tosin kyllä Mikko Alatalon Artturi Robotti oli pop vielä monta vuotta myöhemmin...:)) Äiti ja iskä ei tykänneet, kun ensimmäisillä säästöilläni ostin Dingon Kerjäläisten valtakunta-LP:n.

6. Parhaat synttärisi ja miksi?

En muista mitään erityisiä synttäreitä. Eiköhän ne kaikki olleet aina jännittäviä päiviä aamuherätyksineen laululla, lahjoineen ja synttärikutsuineen. :)

7. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?

Kaikki vanhempieni ostamat ratsastusvarusteet saivat aina miut ekstaasiin, sillä tiesin niiden olevan kalliita ja vanhempien taloudellisen tilanteen tiukan. Myös kirjalahjoista olin aina innoissani. Yhtenä jouluna sain myös ensimmäisen päiväkirjani ja se oli juhlaa! Siinä oli lukko ja sydänpäinen kynä, ja koska olin juuri oppinut kirjoittamaan, niin sen täyttäminenhän alkoi heti! Tunsin yhtäkkiä itseni isoksi tytöksi. :) Näin aikuisena ja varsinkin Ranskaan muuton jälkeen paras joululahja on joulunvietto Suomessa vanhempieni, pikkuveljen ja Kullan kanssa.

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?

Matkustaa, matkustaa ja matkustaa! Olen kyllä paljon matkustellutkin, mutta monta paikkaa on vielä listalla: Japani, USA, Libanon, Afrikka, kaikki loputkin Euroopan kääpiövaltiot, Aasia, Etelä-Amerikka...Suurin unelmani on - ihan oikeasti - asettua asumaan varsin yksinkertaisesti jonnekin kauas, pois sivistyksestä. Olen jo ajatellut Alaskaa ja Ranskan Lozèria, mutta häämatka Mauritiukselle toissatalvena mullisti elämäni ja siitä lähtien olen unelmoinut pienestä talomurjusta Mauritiuksen rannoilla...Ainut ongelma on se, että Kulta ei jaa tätä unelmaa ollenkaan. :( Joten myö joko elettäis eri maissa tai sitten myö jouduttais jossain (vanhuuden vaiheessa) eroamaan. Pitää siis vielä miettiä, mutta onhan tässä onneksi vielä aikaa...

Moni on tämän kyllä jo tehnyt, mutta haastan silti Rinan, Mintun, Marinan, Duussin, Monsterin, Bahrainin Mirkan, Pariisin Susun ja Mademoiselle Fromagen.

Monosta päähän ja päätä seinään

Hiljaista on ollut blogissa ja muutenkin. Pientä syysalakuloa on ollut ilmassa. Tiedä mistä sekin taas tuli. Mieltä on painanut pienet sattumukset ja vanhat demonit. Onneksi Kulta on niin ihana kuuntelija ja analysoija, että se saa aina näihin ahdistaviin blues-periodeihin valoa.

Olin jo ehtinyt hehkuttaa erinäisissä iloisissa tilanteissa, kuinka olen sopeutunut tänne ja kuinka nyt tuntuu kaikin puolin hyvälle. Mutta kuten sanontakin kuuluu, niin ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Opinkohan koskaan pitämään suuren suuni kiinni ja mölyt mahassa? Tuskinpa, mutta yritys on kova. Kovempi.

Ongelma on suomalainen suoruuteni ja kun siihen vielä lisätään aimo annos tiukkaa temperamenttia, niin a'vot! Voi toimia Suomessa (eikä sielläkään aina...Nimim. Kokemusta on), mutta ei täällä. Eteläeurooppalaisia pidetään impulsiivisina ja ärhäkkinä kimpaantumaan, mutta tosiasia on, että ainakin eteläranskalaiset ovat yllättävän diplomaattisia ja sanoisimpa jopa lauhkeita. Siksipä miulla ei ole helppoa. Päätä tulee lyötyä seinään yllättävän usein ja välillä tunnen olevani aivan ulapalla, sillä väärinymmärryksiä tulee ihan pienestä. Syynä ei ole enää keskinkertainen ranskankielentaitoni (voi, kunpa voisinkin laittaa jotain sen piikkiin!), vaan yksinkertaisesti erilainen kommunikaatiokulttuuri. Luulisi, että 6 vuoden Ranskassa asumisen jälkeen sitä alkaa jo oppia, mutta ei.

Yritän oppia olemaan armollinen sekä itselleni että läheisilleni. Mutta iänikuinen miellyttäminen on loppunut - jos en kelpaa tällaisena kuin olen, niin ei sitten. Monesti on parempi olla yksin kuin huonossa seurassa kuten suora käännös ranskalaisesta sanonnasta kuuluu.

Kansainvälinen eläintenpäivä

Se oli eilen. Meillä eläimiä juhlitaan ja palvotaan kyllä joka päivä. Kuten tästäkin kuvasta huomaa:



Pöydälle kiipeäminen on Nessin uusin tapa herättää huomiota. Se kuuluu kylläkin basenjien tapavalikoimaan, mutta meijän Neppu on ruvennut harrastamaan tuota vasta keski-iässä. Joka ilta, ruokailun ja sohvalle asettumisen välissä on olohuoneessa Nessin pieni hepulihetki, jonka aikana pitää kokeilla kaikki mahdollinen pahuus ja lopuksi basenji kampeaa tuolien kautta pöydälle.



Eilen kansainvälisen eläintenpäivän kunniaksi meijän kolmella karvakorvalla oli kaikilla jotain pientä häikkää. Päättivat sitten juhlistaa sitä oikein kunnolla tai kerätä säälipisteitä. Nessillä oli "jotain" vasemmassa silmässä ja se siristeli sitä koko päivän ja erityisesti silloin, kun silmästä puhuttin tai sitä yritettiin katsoa. Meijän illallisen aikana se kerjäsi kuitenkin jotenkin kummasti molemmat silmät auki kuin suuret lautaset. Lilystä tuli myös yhtäkkiä taas "one-eyed" (se tekee tuota aika usein ja ilman näkyvää syytä, mutta epäilen, että se protestoi aina emännän siivoamattomuutta - "one-eyed"-ilmiö osuu aina talon suuren pöly- ja sekasotkuvaiheen kanssa yhteen) ja sekin maukui ja hieroi itseään silmäpuolena joka paikkaan. Maailman tervein kissa, Chokokin päätti kantaa kortensa kekoon ja oksenteli ympäri taloa ihan kunnolla koko päivän. Se oli vain sellasta harmitonta limaa ja nappuloita. Ei edes karvapalloja. Kukaan ei lähtenyt eläinlääkäriin, sillä ilmassa oli todella suuren filmauksen makua. :)



Tässä ei filmata vaan ihan oikeasti ollaan kauhuissaan ja paossa imuria. :)

Illalla filmaus jatkui ruokanirsoilun muodossa. Basenji sai raakoja lampaanlihanpaloja ja verta (!) nappuloittensa joukossa. Normaali koira olisi syönyt lihanpalat alta aikayksikön, mutta Nessi kantoi lihapalan kerrallaan olohuoneen villamatolle (!), hieman nykersi sitä ja jätti lopulta siihen. Ei voi tajuta...Yön aikana kuitenkin oli kuppi tyhjennetty, myös niistä sinne takaisin heivaamistani lihapaloista. Kissamaailman edustajat eivät puolestaan suostuneet syömään Sheban lohipateeta! Yleensä ne saa vain nappuloita, mutta miulla on naapureitten nirsokisujen jäljiltä muutama paketti Shebaa ja kun niistä yhdenkin kulmaa hiukan aukaisee menee Lily ja Choko ihan sekopäiseksi. Eilen ei. Myönnettäköön tosin, että seassa oli murskattu matolääke, mutta ei ne sitä normaalisti ahneuksissaan haista. Menee siis kansainvälisen eläintenpäivän piikkiin tämäkin.