Argh, lupasin päivityksiä useammin, mutta enhän mie ole kerinnyt kirjoittamaan mitään viime aikoina. Koko helmikuu meni remontin keskellä (parvi on valmis ja ihana!), siivotessa (ikkunat pesemättä - ylläri...) ja valmistellessa kotia vastaanottamaan koko perheeni maaliskuun ekalla viikolla. Perhe tuli, oli ja lähti ja ihanaa oli! Veljentytär S. valloitti meijät täysin ja jopa Kulta-kummisetänsä oli aivan hurmaantunut. :) Asiaan ehkä vaikutti sellainen yksityiskohta, että samalla viikolla saimme tietää odottavamme tyttölasta...!
Olin aivan varma (älkää kysykö miksi), että pikkuinen olisi poika ja kieltämättä yllätys oli suuri! Miulla ei ollut mitään preferenssejä, sillä lapsen terveys on kuitenkin se kaikista tärkein asia, mutta tiesin, että Kulta toivoi tyttöä! Papa saa siis prinsessansa! :)
Olen tähän asti ollut yllättävän rauhallinen raskaudesta, vaikka luonteelleni on tyypillistä tietty hysteria ja draama. Miulla on vain ihan alusta asti ollut sellainen olo, että tämä on liian hyvää ollakseen totta enkä voi sille mitään, että pelkään jotain ikävää sattuvan. Toisaalta miulla on kuitenkin hyvin vahva luottamus elämään ja kuten tähänkin asti uskon, että olemme Kullan kanssa Luojan kämmenellä.
Tiistai-iltana juuri ennen nukahtamista tunsin ensimmäisen kerran tytön liikkuvan. Voi apua, mikä tunne! Aivan uskomatonta eikä sitä voi mitenkään sanoin kuvailla. :) Seuraavana päivänä sallin itselleni pienen höyrähdyksen ja piipahdin vasta-avatussa Kiabissa Nîmesin uusimmassa ostoskeskuskompleksissa. Olin vannonut itselleni, että en ala ostelemaan mitään vaaleanpunaista ja horhelöä, mutta mukaan meinasi lähteä kaikki söpöt vaaleanpunaiset mekot! Sain kuitenkin hillittyä itseni ja ostin vain 8 (vaaleanpunertavaa...) bodya.
Tiistai-illasta asti tyttö on siis terhakkaasti potkinut ja nyrkkeillyt ja vaikka se välillä tuntuukin epämukavalta, olen niin onnellinen. Jotenkin koko raskaus ja syntyvä lapsi on tullut todeksi nyt, kun tietää sukupuolen ja tuntee vauvan liikkuvan. Reilun kahden viikon päästä on taas ultra ja tällä kertaa se on 5. kuukauden "rakenneultra", jossa gynekologini katsoo tarkemmin vauvan kaikki toiminnot. Tuskinpa se vastaa suomalaista rakenneultraa, mutta tulenpahan ainakin taas ultratuksi kuten joka kuukausi tähän mennessä.
Onnea tytöstä!
VastaaPoista"Kyl piäne poja mukavi ova, mut kyl flikk ai flikk o." (Erään edesmenneen satakuntalaisen kommentti tyttövauvan syntymään.)
Odottele rauhassa ja mieti positiivisia asioita, kaikki kunnossa ja boditkin valmiina, tilava koti ja sukulaisia, ei mitään hätää!
Kun odotin nuorimmaistani ei ultroja ollut yleisesti, mutta halusin sellaisen ja maksoin itse. Kaikki oli kunnossa paitsi että lääkärin mukaan vesipää ei vielä näkyisi, jos vauvalla sellainen olisi. Jäin murehtimaan tätä, mutta kun en koskaan ollut vesipäätä nähnyt eikä suvuissa kellään, niin annoin ajatuksenkin maatua. Muutama päivä ultrasta olin Espoossa ostoskeskuksessa, kun näin erään äidin työntävän rattaissa parivuotiasta, jolla oli valtavan suuri pää. Arvaat, että sydän hakkasi ja vaikka mitä, kun mielin sen enteeksi. Pelotti se vesipää pitkään, kunnes tulin neuvolassa vakuuttuneeksi, ettei minun vauvallani sellaista ole. No ei, sievä pieni pää sekä pikkuveljellä että isosiskolla.
Nauti vauvan potkuista ja kaikista vaaleanpunaisista hörhöistä! Hali ja terkkuja!
Kiitos, Fifin maman! :) Ou nou, vesipää!!! En ole tullut ajatelleeksikaan. Ja juuri eilen luin synnytyslaitokseni asikaskommenteista, että tuntuvat käyttävän liian usein pihtejä...! :/
Poistailoa kevääseen! :)
Iih, tyttö, ihanaa! Meillä oli ihan samoin, minä oletin että poika tulee, Carlos toivoi tyttöä... ja poikahan sieltä tulee. Loppujen lopuksi molemmat on ihan yhtä onnellisia, olisi se kumpi tahansa :D.
VastaaPoistaAika rauhallisin mielin ollaan täälläkin, toivon etten saa mitään hysteerisiä kohtauksia loppuvaiheessakaan, sellaisesta meiningistä kun olen vähän lueskellut joistain mammablogeista. Parastahan se on vauvallekin kun on luottavaisin mielin...
Onnea pojasta! :) Prinssi meijän prinsessalle? ;)
PoistaMie oon aika varma, että saan vielä hysteerisiä kohtauksia! Rauhallisuus ei ole luonteenpiirteeni...
Ennen vanhaan ilman ultaäänitutkimusta olin alusta asti ihan varma, että saan tytön. Sitten aikanaan sunnuntaiaamuna nousin klo 5 aamulla ja laitoin saunan jäljiltä hapsottavan tukkani ja lakkasin kynteni, koska tykkäsin että tytön olisi aika syntyä ja nätillä tytöllä pitää olla nätti äiti.4t:n päästä sitten näkivät pikkunätti ja isonätti toisensa. (Kynsilakka kylläkin pitää poistaa ennen kuin menee laitokselle. Kätilö selittäköön syyn.)Sinullakin on hyvä positiivinen asenne, äläkä välitä mistään kauhukertomuksista.
VastaaPoistaIhana pieni tarina, Anna! :) Toivon itsekin voivani lähteä rauhassa synnyttämän ja nättinä! :)
PoistaOnko siellä millainen julkisen puolen raskauden seuranta? Tehäänkö niitä ultria ihan vakiosti joka kuukausi? Olen ymmärtänyt, että esim. toksoplasmoosi testataan joka kuukausi niiltä, joilla ei ole ennestään vasta-aineita. Suomessahan täällä on vaan kaks ultraa. Itte olen käynyt lisäksi yksityisellä myös alkuraskauden ja loppuraskauden ultrassa ja noita toksotestejäkin oon välillä otattanut.
VastaaPoistaMie aion kirjoittaa tästä eri postauksen. Ranskan systeemi tuntuu olevan aika erilainen. Tokso testataan joka kuukausi (miulla ei ole immuniteettia) ja jos käy yksityisellä synnyttävällä gynellä, niin niitä ultria tehdään sitten useampia.
PoistaOikein paljon onnea tytöstä!! :) Ihanan liikkistä oli lukea tämä tieto, vaikka ei olla koskaan tavattukaan! :) Ja pyri olemaan (enimmäkseen) positiivinen ja onnellinen, se on varmasti niin sinulle kuin vauvallekin parasta! Hymyile aina kun pelottaa, katso hassuja eläinvideoita, nauti auringonpaisteesta, hemmottele itseäsi, kirjoita itsellesi positiivisia affirmaatioita (Kaikki menee hyvin, vauvamme on terve ja onnellinen, tms.), kuuntele ilahduttavaa musiikkia... Ja ota iisisti, olet just hyvä just noin. :)
VastaaPoistaKiitos, Mademoiselle Fromage! <3 Sie oot ihana! :)
Poista