9.2.2013

"Life is like a box of chocolates.

You never know what you're gonna get."

Niinpä niin. Hyvinpä vähän Kulta ja mie osattiin aavistaa, millä tavalla meijän marraskuinen Tobagon matka olisi mullistava muutenkin kuin vain uusien kokemusten ja ihmissuhteiden tasolla! Palasimme paratiisisaareltamme kotiin levänneinä ja rentoutuneina, ruskettuina, muutaman lisäkilon sekä...


...uuden ihmisenalun kanssa! :)

7 avioliittovuoden ja enemmän ja vähemmän vakavan yrittämisen jälkeen meistä tulee vihdoin äiti ja isä - maman et papa! :)  Olimme jo melkein varmoja, että joudumme turvautumaan vähintään hormonihoitoihin, mutta yllättäen kyse taisikin olla vain sopivasta ajoituksesta ja rennosta, stressittömästä asenteesta ja hetkestä. Voitte siis uskoa, kuinka onnellisia myö ollaan! :)

Mie tunsin heti olevani raskaana. :)

Torstaina eli toissapäivänä meillä oli ensimmäinen virallinen ultra. Itkuhan siinä tuli, mutta koska Kulta ei saanut olla mukana (joo, kerron tästä lisää), niin yritin olla mahdollisimman cool. Yritin siis. :) Vauvalla oli kaikki raajat, aivot näkyi, vatsa toimi ja virtsarakkokin täyttyi siinä ultran aikana. Niskan paksuuskin oli ihan normaali. Kaikki hyvin siis - huh! :) Ensi viikolla saan tarkemmat tulokset down syndrooma -verikokeesta, joka täällä on pakollinen.

Mie olen voinut yllättävän hyvin. Mitään pahoinvointia miulla ei ole ollut onneksi. Mutta olo on kuin jonkun toisen kropassa olisi! En hallitse mitään. Pari viikkoa sitten miulla oli koko ajan nälkä ja olisin voinut syödä kaikki meijän elukat! Normaalitilassa en tykkää ruoanlaitosta yhtään, mutta tammikuun alussa venyin mitä ihmeellisimpiin kulinaarisiin suorituksiin ja ennätysajassa. Tein mm. pizzaa, lettuja ja tartiflettea ihan käden käänteessä ja kaikki mahdolliset mielihalut - omat ja Kullan - oli pakko toteuttaa. Pöytään istuttaessa jouduin varoittamaan Kultaa miun tavasta syödä, sillä se muistutti nälkää nähneen sian ahmimista...o_0

Nyt jatkuva nälkä on laantunut, mutta tilalle on tullut kaamea väsymys ja hengästyminen. Gynekologi sanoi sen johtuvan raudanpuutteesta (vaikka olenkin syönyt rautatabletteja ihan alusta asti) ja siltä se miusta itestäkin vaikutti. Miulla on taipumusta anemiaan, joten rautatabletteja saan nyt sitten syödä ihan loppuun asti ja senkin jälkeen. Odotusaika ei ole kyllä elämäni ihaninta aikaa - tulkoon se nyt samantien selväksi. Mutta onneksi kaikki tämä kärsimys (nykyinen ja tuleva!) on vain ihanan asian vuoksi!

Tästä blogista ei ole tarkoitus tulla mikään mammablogi, mutta nyt miulla on taas pitkästä aikaa jotain kirjoittamisen ja jakamisen arvoista. :)

27 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos Terhi! :) Mie en muuten jostain syystä pysty lukemaan siun blogia...:/

      Poista
  2. Jee! Onnittelut uudestaan ;)
    Ja kyllä - rennon onnellista mielialaa se täälläkin näköjään odotteli :D
    Mie kyllä mielelläni lueskelen mamma-juttuja!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eve! :) Jee siullekin vielä! :)
      Kyllä niitä mamma-juttuja tulee vielä, mut itseni tuntien ei mitään ota kiinni, harlekiini -tyyppisiä...;)

      Poista
  3. Hei hurjasti onnea! mie osasin jotenkin aavista kun teijän äipän fb päivityksen luin ;) tuli vaan joku etiäinen :) terevetuloa kerhoon ;) meillä lisäännytään kesäkuun alussa, joten vertaistukea täältä löytyy kyllä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saara ja paljon onnea siis teillekin! :) Mie en oo tilani takia kyenny tekemään siulle vielä sitä kasityötä, mut nytpähän taidan vaihtaa idean...;)

      Poista
    2. ;) eipähän sillä niin kiire oo ;)

      Poista
  4. Onnea, todella t6äydestä sydämestä! Annoit kuin annoitkin pikkusia vinkkejä (vaikka ne taisit kieltääkin), joten odotin vaan, että milloin kerrot uutisen. Kaikkea hyvää teille molemmille ja onnellista odotusaikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Fifin maman! :) Mitään en kieltänyt enkä myöntänyt. ;) Haluttiin odottaa ekaan ultraan asti ennen kuin aletaan kertoa asiasta enemmälti.

      Poista
  5. Voi Pupuce, aivan ihana uutinen! Onnea tuhannesti ja hyvää vointia, halirutistus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Duussi-pupunen! <3 Iso hali takasin!

      Poista
  6. Oih, ihania uutisia! Onnea kamalan paljon! Ja ihanaa, että nyt sitten tulee varmaan päivityksiä blogiinkin enemmän tämän myötä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kaarina! :) Odottaminen on avannut ihan uuden maailman ja yhteentörmäyksiä ransklaisen ja suomalaisen äitiyden kanssa on varmasti odotettavissa! :)

      Poista
  7. Ui miten ihana uutinen! Onnea, onnea!

    VastaaPoista
  8. Ihana uutinen, onnea raskautumisesta! Ja jaksamista! Vaikka ois kuinka toivottu raskaus, niin ei se 9kk:tta monilla todellakaan oo kauhean helppoa aikaa. Minulle ainakin raskausaika oli sekä henkisestä että fyysisesti tosi rankkaa, mutta on se silti sen arvoista. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Jos joku tulee miulle selittämään, kuinka ihanaa on olla raskaana, niin ssatan vetää nenuun. Ihanaa on saada lapsi, mutta ei tää odotusaika herkkua ole. Ja mie oon vasta alussa...

      Poista
  9. Hienoa, E. ja minä onnittelemme! Kisut ja koiruus saavat sisaruksen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos teille! :) Kissat tuskin on kovin innoissaan, mutta Nessi on oikea assistante maternelle jo luonnostaan, joten se on varamasti onnessaan "omasta" vauvasta! :)

      Poista
  10. Minä naamakirjasta vähän arvailinkin :)
    Hirmuisesti onnea!

    VastaaPoista
  11. Onpa mukavia uutisia! Onneksi olkoon ja hyvää vointia! :)

    Ja mielelläni luen vaikka mammablogia (btw, mulla on n. vuoden ikäinen taapero kotona, joten omakin raskaus on vielä suht tuoreessa muistissa;)!

    Kiva, kun olet jälleen linjoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Siulta voi siis kysellä neuvoja...! :)

      Poista
  12. Oi, ihania uutisia täällä!

    VastaaPoista
  13. Oikein paljon onnea :)

    -cerisier

    VastaaPoista