25.5.2012

Suhteellisuusteoriaa ja ehjääntymistä

Ihan vain näin välipostauksena (ennen kuin saan jotain informatiivisempaa ja mielenkiintoisempaa kehiin): Arska ystävämme on täällä ja toi mukanaan lämmön! Jei! :) Istun sortsiloissa ja topissa ja odottelen kaveria kylään pälättämään ja juomaan PepsiMaxia. :) Ja ihan ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni talo on kuin pommin jäljiltä enkä aio yhtään yrittää piilotella likaa ja epäjärjestystä. Enkä myöskään hävetä omaa laiskuutta ja huonoa talonemännyyttä. Näin on ja se on vapauttavaa! :)

Olen lukenut pari päivää ihan ahmien yhtä ihanaa blogia. Tai saman ihmisen kahta. Tiedän henkilön lapsuudestani ja ihailin suuresti. Hän oli (ja on edelleen!) niin kaunis ja aina kauniissa vaatteissa. Varakkaasta perheestä. Nyt sain taas pläjäyksen naamaan, sillä totuus on toisenlainen. Ihana ihminen, mutta jota elämä on niin kovin kohdellut huonosti. Halaisin jos voisin. Samalla mietin itteäni ja omaa elämää. Ja tunnen armollisuuden ottavan voiton. Miusta ja muita kohtaan.

Nessi tänä aamuna ennen rusketussessiotaan terassilla.


Leväytin kotiin tultuani ruokapöydälle purkin, johon kerään yhdelle keräilijäpikkutytölle samppanjapullon korkin sinettejä. Lisäsin joukkoon kaksi keskiviikolta. Tuli taas hyvä mieli. On meillä onneks muutakin elämää kuin ainainen raataminen! Ja että miten ihania hyviä ystäviä meillä! Niitten kanssa juodaan vain samppanjaa - juomista jalointa sanon mie. :)

Aurinkoa, iloa ja armoa päiväänne, rakkaat lukijani! :)

21.5.2012

Sadepäivän viettoa ja aurinkoisten päivien odotusta

Tuppukylässä vietellään sadepäivää. Jo toista päivää on satanut, mikä on toisaalta hyvä asia, sillä muutamaa pikkuripsuttelusadepäivää lukuunottamatta edellisen kerran täällä on satanut kunnolla viimeksi marraskuussa. Kuivaa on. Meidänkin kylässä on jo ajat sitten ruvettu säännöstelemään vedenkäyttöä kieltämällä turha puutarhan kastelu, autojen pesu jne. Toisaalta sade on täällä todella ankea ilmiö. Kukaan ei sitä kestä ja paikalliset alkavat heti valittamaan ja rähisemään. Eräät muualta tuleetkin kyllä.

Mutta mikäs meillä on ollessa Nessin, Chokon ja Lilyn kanssa. Blogataan, kuunnellaan YleX:ää netistä ja makoillaan. Siivotakin voisi, mutta toisaalta se on ihan turhaa - nuo kolme tuo kuitenkin heti rapaa ja hiekkaa sisälle. Odotan siis parempaa säätä.

Meijän huushollissa pitää varoa petaamattomia sänkyjä ja päiväpeittoihin muodostuneita möykkyjä:






Tämä päiväpeitto näyttää olevan vain viattomasti, huolettomasti mytyssä...Mutta sen alla on jotain...



Sängyn peittojen möykyistä löytyy yleensä aina meijän Lily. :)

Posti toi miulle tänään uudet kesäsandaalit. Olen jo pari vuotta himoinnut Les Tropeziennesin sandaaleita, mutta en ole halunnut ostaa niitä samoja yksinkertaisia gladiaattorisandaaleita, joita kaikki täällä tuntuvat pitävän. Viime viikolla sain sähköpostiini brandalley.com-nettikaupan erikoistarjouksen kyseisen merkin sandaaleista ja löysin nämä:









































































































Sandaaleitten hinta oli vain 22 euroa 45 euron sijasta. Ei ole kyllä mikään hinta, kun ovat ihan ylt'ympäriinsä nahkaa. Miulla on jo niin monet mustat ja ruskeat sandaalit, joten tuo beigeharmaa tuo vaihtelua. Nyt odotellaan vain, että se kesä tulisi...

17.5.2012

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää

Mie oon tehokas ihminen, mutta saamaton. Monta asiaa on tälläkin hetkellä to do -listalla ja liian monta asiaa kesken. Ja aivan liian monta asiaa on ollut kesken jo monta vuotta. Kaiken lisäksi olen ikuinen vanhojen asioiden märehtijä. Siis niinku ihan pahoinvointiin asti. Nyt tällaisia asioita on kertynyt liikaa. Tämä ihmiskone lähestyy pian error-tilaa.

Tilannetta ei helpota yhtään jatkuva työnteko. Tuntuu, että koskaan ei oikein pääse lataamaan akkuja. Kullan kanssa ainoa yhteinen aika on klo 22 jälkeen. Siinä ei paljon pusutella, kun meikäläinen sammuu kuin saunalyhty, jo noin klo 23 joko sohvalle tai ihan omaan sänkyyn. Ei pitäisi valittaa, kun ajat ovat mitkä ovat ja niin monilla on vielä vaikeampaa. Jokaisella meillä kuitenkin on ristimme kannettavana.

Kylmäkin täällä on. Tälläkin hetkellä istun työkoneella fleecehuppari niskassa.

Valivali. Palaan asiaan, kun jotain positiivisempaa sanottavaa. Nyt ei ole.

Iloa teille, rakkaat ihmissielut. :)