Hiljaa hyvä tulee

Taloprojektissa on paästy siihen vaiheeseen, jossa voi jo hiukan alkaa kuvittelemaan, miltä se oma koti voisikaan näyttää. Keskiviikkona tapasin nimittäin ensimmäistä kertaa meijän arkkitehdin. Suomesta en tiedä, mutta Ranskassa arkkitehti on pakollinen rakennettaessa vähintään 170-neliöinen talo. Meillä on lupa rakentaa vain 150-neliöinen, joten arkkitehti ei ole siis välttämätön, mutta koska emme halua avaimet käteen -periatteella rakennettua taloa, niin jonkun on pakko piirtää haluamamme koti. Jo eläkkeellä oleva arkkitehtimme, Monsieur T., on kyläläisiä ja hän on piirtänyt suurimman osan kylän taloista. Hän tekee piirrustuksia nykyisin lähinnä omaksi huvikseen eikä näin ollen laskuta kuin murto-osan siitä, mitä ihan leipätyötä tekevä arkkitehti laskuttaisi.

Keskustelimme kolmisen tuntia ja esitin kaikki tiukat vaatimukseni ja hartaimmat toiveeni. Alustavan suunnitelman saamme ensi viikolla ja sitä voimme sitten vielä muokata Kullan kanssa. Tärkeintä on tässä vaiheessa kuitenkin, että saamme piirustukset siihen malliin valmiiksi, jotta voimme hakea rakennuslupaa. Rakennusluvan myöntämiseen menee kuulemma 2 kuukautta ja se on siinä ja siinä, että ehdimme ostaa tontin ennen vuoden loppua kuten on tarkoitus. Vuoden loppu on deadline verotuksellisista syistä. Rakennuslupaa varten piirustuksissa on tärkeintä ovien ja ikkunoiden paikat ja talon sijainti tontilla, muoto ym. Kaikki muu on kuulemma mahdollista muokata vielä jälkeenpäin.

Seuraava vaihe on lainan ruinaaminen. Kahdessa pankissa ollaan jo käyty ja täytyy sanoa, että ei kovin kaksiselta näytä, mutta onneksi noita pankkeja ei tästä maasta puutu.