15.12.2008

Nää on miun metsiä, nuo on miun puita

Pahoittelen blogihiljaisuutta. Koti-Suomi vie mukanaan. Ja Kultakin on niin huonossa kunnossa, että ei tässä oikein muuta ehdi tehdä kuin huolehtia.

Järjetön koti-ikävä on myös tietyllä tavalla lamauttanut miut. Rintaa puristaa ja lasken mielessäni hitaasti ja varmasti hupenevia Suomi-lomapäiviä. Tällä hetkellä tunnen olevani puun ja kuoren välissä, ja mietin mielessäni erilaisia mahdollisuuksia tulla edes hieman useammin Suomeen tai vielä parempaa yhdistää kaksi kotimaatani työelämässä.

Aina saa unelmoida, mutta varmaa on se, että Pohjois-Karjalan metsissä miun on hyvä.

5 kommenttia:

  1. Huokaus. Voi, tiedän niin hirveän hyvin tuon sun tunteen. Olen itsekin niin puun ja kuoren välissä, että sattuu. Miten sitä voi ollakin niin kahtia jakautuneita nämä tunteet ja ajatukset. Suomessa on minunkin parhainta olla, mutta sitten kun on tuo eri maasta oleva mies ja hän ja kaikki näihin olosuhteisiin liittyvät asiat on nekin otettava huomioon. Huh. Ei ole helppoa aina, ei.

    VastaaPoista
  2. Voi sinua!
    En vielä ole ehtinyt käymään siellä teillä. Mutta laitan tekstaria vaikka heti tänään :)

    VastaaPoista
  3. kuulostaa niin tutulta! ja sehän siinä kurjaa on, että ikävän iskiessä on vaikea nauttia täysillä lomasta, kun takaraivossa jyskyttää koko ajan pelko loman päättymisestä. toivottavasti joku ratkaisu löytyy tilanteeeseen!

    VastaaPoista
  4. Voi että, onpa ikävä tilanne - en ole moista vielä joutunut kokemaan (vastahan tänne tulin), mutta voin vain kuvitella kuinka vaikeaa tuo lähdön "odottaminen" on!

    Tsemppiä Pupuce!

    VastaaPoista
  5. Voi vitsit. Yrita nauttia kuitenkin.

    Ymmarran tuon - monen monen ulkkarin tunteet varmasti kiteytat tassa postauksessa. Eli kovasti ajatuksia sinne :)

    VastaaPoista