Provencen auringon alla

C'est une fille !

2012-01-11T19:54:00.001+01:00

Olen täti. Ja kummitäti.

Ihana pieni nöpönenäinen tyttövauva syntyi tänä aamuna.

Paljon rakkautta!

Iloista vuotta 2012!

2012-01-11T10:23:00.008+01:00

Olipas taas pitkä bloggaustauko! Kaikki "kuulumiset" tulee pikapikaa kerrottua facebookissa eikä sitten enää jotenkin jaksa blogata. Ajattelin kyllä uuden vuoden kunniaksi poistua koko kyseisestä sosiaalisesta verkostosta, mutta mukavuudenhaluni takia en uskalla. "Kaikki" on siellä eikä miulla ole enää kenenkään sähköpostiosoitteita ja serkkuihin ei varmaan tulisi pidettyä tätääkään vähää yhteyttä. Joka tapauksessa bloggausta aion jatkaa vaikka se onkin niin nihkeetä ollut viime aikoina. Kynnys kertoa omista vähäpätöisistä asioista on kasvanut kovin korkeaksi. Mutta hyvää se tekee ja ne monet upeat ihmissuhteet, jotka olen tätä kautta saanut, ovat miulle todella tärkeitä ja toivon saavani lisää uusia. :)

Tällä hetkellä olemme Kullan kanssa Joensuussa. Ajankohta on meille totutusta poikkeava, sillä nyt on tammikuu jo pitkällä. Tulimme tänne juuri ennen joulua ja ensi sunnuntaina lähdemme kotimatkalle. Syynä tähän on veljeni ja kälyni onnellinen perhetapahtuma. He odottavat lasta, jonka on tarkoitus syntyä hetkenä minä hyvänsä. Toivottavasti ehdimme lapsen nähdä ennen paluumatkaa.

Huomenna vietän 35-vuotissyntymäpäivääni. En muista milloin olen viimeksi voinut juhlia synttäreitä koko perheeni kanssa. Siitä on varmasti toistakymmentä vuotta aikaa. Olen onnellinen, että saan olla perheeni ympäröimänä huomenna, sillä ahdistus tuosta suuresta luvusta iskisi varmasti pahasti päin kasvoja Ranskassa.

Mutta ei vaivuta epätoivoon ja ahdistukseen! Miun ja Kullan elämässä suuri ilon asia on meijän ihana koti, josta ollaan päästy nyt loman aikana nauttimaan oikein kunnolla. Talon isoista etelään päin olevista ikkunoista taloon virtaa paljon lämmittävää ja ilahduttavaa auringonvaloa, josta saamme nauttia koko pitkän päivän.

Jo joulukuun alussa tilasimme netistä joulukuusen ja terassille jouluvalot, ja niiden laittaminen sai miulla ihan kyyneleet silmiin. Miulla on koko ajan ollut niin turvallinen olo tuossa kodissa ja joulukoristeista se turvallisuus ja kodintuntu vain lisääntyi. Hullu mikä hullu! :)

Ensimmäistä kertaa miusta on mukava palata Suomesta Ranskaan. Siellä odottaa koti, jossa on lämmintä, kaunista, puhdas sisäilma ja mukava tunnelma. Kaiken lisäksi miulla on kaikenlaista rästissä olevaa puuhaa siellä ja monet kutsut järjestettävänä. :) Odotan tältä vuodelta paljon kaikenlaista mukavaa ja iloista ja toivon teille samaa, rakkaat lukijani ja läheiseni.

Hui hai kesä män'!

2011-09-05T08:22:00.007+02:00

Syyskuun alkua eletään, kertovat. Viimeinen blogikirjoitukseni on kesäkuun alusta. Oho! En ole ehtinyt huomatakaan täta ajankulua. Toisaalta ihanaa, toisaalta pelottavaa.

Karvakorvat eivät suinkaan ole olleet väsyneitä muutosta ja muutoksesta vaan nauttivat täysin kuvuin! Tämä kuva on ihan ensimmäisiltä päiviltä uudesta kodista, jolloin kukin hakin paikkaansa ja kissat nauttivat uudelleen löytyneestä sohvasta.

Olen kiitollinen kuluneesta kesästä. Paljon on tapahtunut vaikka tuntuu ettei niin mitään. Ehkä suurin ja ihanin asia on, että miusta tulee tänä talvena täti! Voi sitä lasta - se tulee olemaan niin rakastettu ja rakas!

Koti on nyt terassilla ja saunalla varustettu. Iskä ja Velipoika tekivät tänä kesänä suuren työn. Meidän suomalaisesta, Ranskasta hankitusta lämpöpuusta tehty terassi on ihan luksus ja sauna mustine seinineen vielä luksuksempi! Unelmista on tullut totta ja on vaikea uskoa, että vielä viime talvena vain haaveilin joogan jälkeisestä saunasta. Nyt napsautan vain kiukaan päälle ja venyttelyjen jälkeen nousen saunan lauteille. Que du bonheur !

Olen löytänyt itsestäni nikkarin. Olen porannyt, sahannut, ruuvannut, mitannut, suunnitellut, pähkäillyt, hikoillut ja kironnut, juonut litroittain kaljaa ja välillä naiseuteni säilyttääkseni litroittain greippiroséta. Sisustus alkaa olla vähittelen mallillaan, mutta vielä puuttuu hyllyä, kaappia, valokuvia, tauluja, lamppuja ja mitävielä! Ensi vuoden suuri projekti on pihamaa, mutta ennen sitä asennutetaan takka. Ja mie jatkan maalaamista, ruuvaamista, sahaamista ...Ja teen sitä innolla ja antaumuksella! :)

Hauska tutustua, kattoparruasukki!

2011-06-05T10:00:00.006+02:00

Voitteko uskoa - ihan uusi talo ja heti on loisia!

kuva täältä

Meijän ihanan 6 metriä korkean olohuoneen kattoparruissa on noita eli jättipuupistiäisiä (Urocerus Gigas)! Lämpimällä säällä ne poraa tuolla hemmetin pitkällä piikillään rei'än parruun ja tulevat sieltä ulos aurinkoon ja lämpöön. Niitä on nyt sitten maannut meijän olohuoneen lattialla 1 - 3 kpl kerrallaan ja yhteensä noin 10 yksilöä ennen kuin aloimme huolestua. Ne eivät onneksi ole vaarallisia eivätkä pistä ihmisiä eivätkä eläimiä. (Huh, sillä tartteeko sanoa, ketkä kolme ovat olleet ihan intona noitten kimpussa?!? Ja mie paniikissa kiljumassa vieressä...)

Kulta lähetti kuvan yhdestä kuolleesta yksilöstä paikalliseen tuholaistorjuntafirmaan ja sieltä saimme nimen noille pelottavan näköisille ötököille. Ranskaksi niitä kutsutaan sirex géant. Aika scifiä! Tuholaistentorjuja ei ehdottanut mitään toimenpiteitä, vaan totesi niiden tulevan aikanaan parruista ulos. Hmmm...Kysymys kuuluukin nyt, että kuinka monta niitä siellä nyt oikein on - kasvamassa toukasta hurjannäköiseksi aikuiseksi sirexiksi?!? Kuulemma parrujen kestävyydestä ei kannata huolehtia - ne kyllä pysyvät katossa vaikka sirexejä olisikin siellä vielä monta kappaletta uinumassa. Hmmm...Toivottavasti ei ole kyse kuuluisasta ranskalaisesta leväperäisyydestä!

Kenen joukoissa seisot?

2011-06-03T08:20:00.004+02:00

Tuppukylä on jaettu kahteen leiriin: sekatavarakaupan ja leipomon leiriin. Ne sijaitsevat tuppukylän keskellä, kirkkoaukiolla ja sen halkovan tien molemmin puolin. Sekatavarakauppaa tukee myos sen viereisellä kujalla sijaitseva baari-tupakkakauppa, jonka punoittavaposkiset vakioasiakkaat polttavat tupakkansa sekatavarakaupan edessä.

Leipomon ja sekatavarakaupan välillä on tällä hetkellä sotatila. Kumpikin nimittäin myy samoja tuotteita: sekatavarakauppa leipää ja leivonnaisia sekatavaran ja elintarvikkeiden lisäksi, leipomo sekatavaa ja elintarvikkeita leivän ja leivonnaisten lisäksi. Kyläläiset ovat jakautuneet kahtia. Osa käy leipomossa, osa sekatavarakaupassa. Pitkin päivää kummankin putiikin omistajat ja kannattajat vahtaavat, kummasta ovesta kukakin leipänsä ulos kantaa. Jos erehtyy jostain syystä menemään "väärään" putiikkiin, niin sen kyllä tuntee selkäpiissä! Hotelli kuuluu leipomon leiriin. Toisaalta haluaisimme vaihtaa leiriä ihan siitä syystä, että sekatavarakaupassa on parempi leipä, mutta se on nyt parinkymmenen vuoden jälkeen myöhäistä. Leiri on valittu aikoinaan eikä sitä voi noin vain vaihtaa. Ainoastaan leipomon omistajanvaihdos olisi hyvä tekosyy alkaa ostaa hotellin patongit muualta - joko sekatavarakaupasta tai ihan eri kylästä.

Jotkut kyläläiset ovat kaukaaviisaita ja ovat valinneet neutraalin linjan. He ostavat leipänsä toisesta ja muut tarvitsemansa asiat toisesta putiikista. Näin he eivät suututa ketään ja voivat helposti sukkuloida molempien liikeiden välillä ja jopa toimia tiedonvälittäjinä. Sillä ei pidä unohtaa tuppukylien kauppojen ja palveluiden sekundääristä funktiota, joka on - tietenkin - tuikitärkeä tiedonvälitys (ja juorujen levitys). Jos jonkun asian haluaa tulevan kaikkien kyläläisten yleiseen tietoon, asiasta kannattaa mainita jommassa kummassa liikkeessä ja jo saman päivän iltana suurin osa kylästä on asiasta tietoinen. Informaation oikeellisuudesta ei sitten koskaan voi mennä takuuseen.

Ranskassa pidetään seuraavat kunnallisvaalit vuonna 2014. Meijän suvusta on Kullan pikkuserkun vaimo keräämässä listaa taakseen tavoitteenaan syöstä vallasta monien halveksima nykyinen määri eli kylän pormestari. Asia on vielä suuri salaisuus täällä ja siitä tietävät vain harvat ja valitut, sillä pikkuserkun vaimo haluaa asian tulevan yllätyksenä ja niin, että vastapuoli ei ehdi valmistautua hajottamalla äänimääriä hyväkseen muodostamalla kolmannen listan. Pikkuserkun vaimo on jo pitemmän aikaa valmistellut strategiaansa ja siihen kuuluu myös soluttautuminen tuppukylän eri leireihin. Hän kuuluu siis neutraalin linjan kyläläisiin leipomon ja sekatavarakaupn sodassa. Minua on pyydetty pikkuserkun vaimon listalle mukaan. En ole tehnyt vielä päätöstä, sillä mie en ole neutraali. Pyyntö toisaalta imartelee, toisaalta kovasti arveluttaa. Onneksi miulla on vielä aikaa.

Muutettu on, tyhjällä takilla

2011-06-01T08:15:00.002+02:00

Onkohan tällä blogilla enää lukijoita ollenkaan? No, jos joku tätä vielä seuraa, niin kerrottakoon seuraavaa: Talo on viimeisiä hifistelyjä vaille valmis ja olemme nyt asuneet siinä reilun kuukauden.

Rakastan kotiani. Se on aivan ihana, vaikka onkin vielä aika mullin mallin. Miulla on nyt vihdoin hyvä ja turvallinen olo. Olen omassa kodissani, jossa saan itse päättää kaikesta (Kullan kanssa tietty...Tai niin se luulee...) Piha on aidattu, portit lukittu eikä enää yksikään hotellin asiakas tai työntekijä voi tulla miun pihalle haahuilemaan. Ihanaa!

Olo on toisaalta hieman tyhjä. Mitä sitä nyt tekisi? No,töitähän voisi tehdä hotellissa kellon ympäri, mutta se ei todellakaan ole tarkoitukseni. Viime talvi oli todella raskas, sillä Kullan kanssa jouduimme tahtomattamme valvomaan koko rakennusprojektia. Meitä nimittäin - ja anteeksi seuraava ilmaisuni - kustiin silmään. Rakennuksen viimeistelyvaiheessa hotelli oli jo auki ja mie olin aamut töissä ja koko loppupäivän raksalla milloin maalaamassa, milloin viimeistelemässä mitäkin nurkkaa. Olihan se toisaalta ihan meijän oma valinta säästösyistäkin, mutta tehdä nyt jotain tuollaista ilman mitään asiantuntija-apua ja sen maksetun rakennusfirman tukea, niin monta kertaa tuli isiä ikävä ja kaikkia sukuni ihania miehiä!!! Kullan perheen puolelta ei tullut mitään apuja missään vaiheessa saati henkistä tukea.

Psykologisesti tämä muutto on monin tavoin tehnyt hyvää. Aikaisemmin olimme todella riippuvaisia hotellista, sillä entinen talomme oli ns. luontaisetuvuokratalo, josta olimme tavallaan koko ajan kiitollisuudenvelassa. Nyt miun on helpompi kuvitella tulevaisuudessa tekeväni muutakin kuin hotellin eteen raatamista, sillä elämiskuluni maksan itse. Sain suuren osan itsenäisyyttäni takaisin ja se tuntuu pirun hyvälle. Vaikka meijän oma koti onkin hotellin vieressä, niin meillä on nyt ihan oma portti suoraan kadulle eikä kukaan hotellin työntekijä tai asiakas enää tule tietämän meijän tulemisista ja menemisistä kuten aikaisemmin. Yksityisyyskin on nyt turvattu.

Karvajalat ovat onnellisia. Lily, Choko ja Nessi ovat kuin uudestisyntyneitä ja nauttivat valoisasta ja lämpimästä olohuoneesta, jossa on paljon erilaisia paikkoja makoilla aurinkoläikissä. Kaikki kolme jakavat koko talon eikä lapsiportteja ole enää missään. (Vielä...) Nessi ulkoilee monta kertaa päivässä pihalla ja vahtii sitä kuin kunnon vahtikoira. Kissat joutuvat vielä odottamaan ulkoilemista, sillä aita ei ole täysin "chokovarma". Kulta ja mie nautitaan tilasta, kauniista seinistä, puhtaasta ja kuivasta sisäilmasta ja unelmoidaan erilaisista sisustusratkaisuista.

Meijän on nyt hyvä. :)

Sadesunnuntai

2011-03-27T10:03:00.002+02:00

Provencen aurinko ja lämpö ehti helliä meitä jo parisen viikkoa, mutta tänään on satanut aamusta alkaen. Ja juurihan tässä on kesäaikaan siirrytty! Mutta luotan vanhaan sananlaskuun:"Kyllä kesä kastelemansa kuivaa."

Tänään on siis loistava syy pysytellä sisätiloissa ja kaivautua viltin alle sohvan nurkkaan hyvän kirjan kanssa. Miulla onkin monta monituista kirjaa lukematta kirjahyllyssä, mutta jos joku kaipaa hyviä lukuvinkkejä, niin entisen lukioluokkakaverini Karoliinan blogi

Kirjava kammari

on niitä pullollaan!

Nautinnollisia blogi- ja kirjalukuhetkiä! :)

Mars, mars, le mois de mars!

2011-03-20T09:43:00.005+01:00

Luulitteko jo, että Provencen auringon alla ollaan tuuperruttu rakennusroinan alle? Ehei, täällä ollaan ja paremmissa voimissa kuin koskaan! :) Valitettavasti en ole ehtinyt kirjoittaa blogia sitten Suomesta ja Dubaista paluun jälkeen, sillä koko alkuvuosi hujahti omaa kotipesää laittaessa. Hotellikin ehti jo aueta - viikko sitten perjantaina - ja meillä on ollut ihan mukavasti asiakkaitakin.
Nyt kun olen taas töissä päivittäin, niin ehdin päivittää blogiakin.

Talo alkaa olla viimeistelyä vaille valmis. Tai no, vettäja sähköjä ei ole vielä kytketty, mutta nekin saadaan varmasti muutaman viikon sisällä. Maalaamatta on enää kodinhoitohuone ja rappusten alla oleva vaatekomero/säilytystila. Torstaina aloimme kaverini Johannes Kastajan kanssa asentaa meijän keittiötä ja tänään meillä on tarkoituksena saada loputkin kaapit paikoilleen ja ehkäpä jopa työtasotkin. Keittiö on Ikeasta ja malli on Ikean uusi Ramsjö. Kaapinovet ovat koivua ja ne on maalattu valkealla kuultomaalilla. Vanhasta kodista meillä on astianpesukoneja uuni,jotka ovat valkoiset ja Ikeasta ostimme induktiolieden ja valkoisen liesituulettimen. (Laitan kuvia myöhemmin, kunhan keittiö on valmis.)

Jos kaikki menee hyvin, niin kolmen viikon päästä voimme muuttaa. Joka tapauksessa ennen pääsiäistä olisi hyvä saada muutto hiodettua, sillä silloin meillä on hotelli täynnä ja kaikki aika menee töissä. Ja vappuna on tarkoitus pitää suuret bileet uudessa kodissa! :)

Onnen kyyneleet pakkasessa jäätyy

2010-12-21T09:39:00.004+01:00

Sain juuri naapurin tädiltä uunituoreita karjalanpiirakoita. Ihan lämpimiä siis vielä. Tulipa hyvä mieli!

Tämänvuotinenn Suomen vierailu on ollut taas oikea tunteiden tsunami. Vain muutama päivä saapumisemme jälkeen rakas veljeni meni naimisiin pitkäaikaisen tyttöystävänsä kanssa. Häät olivat erilaiset - merirosvohäät - ja kaiken lisäksi vihkiminen tapahtui Joensuun kauniissa ortodoksikirkossa. Heti alusta alkaen hääpäivä lähti todella tunnelmallisesti käyntiin.

Oli ihana tavata pitkästä aikaa sukulaisia. Samoin juhliminen kunnon suomalaiseen tyyliin tuntui taas pitkästä aikaa mukavalle. Tosin tällä kertaa nakit silmillä oli Kulta enkä mie! :) Kulta tutustui lankonsa kavereihin ja myös suomalaiseen häätraditioon nimeltä "tiukkaa viinaa parkkipaikalla".

Pohjois-Karjalassa on ollut koko meijän täällä oloajan (1,5 viikkoa) kova pakkanen. Ulkona ei paljon tee mieli olla - sen verran eteläranskalainen miusta on tullu. Olen mie kuitenkin pari kertaa käynyt sauvakävelyllä ja pakkasesta huolimatta en ole katunut. Pakkashuurteinen luonto on niin kaunis!

Musta aukko

2010-11-16T17:19:00.002+01:00

Tunnen täällä hetkellä lapioivani rahaa suureen mustaan aukkoon nimeltä TALO. Budjetti oli olevinaan hallinnassa, mutta kappas vain - kaikkien artisaanien kustannusarvioihin tulee aina jotain lisää, koska x ja y. Samoin Ranskan valtion hyvin hallitsemat verot ja muut maksut ovat jo löytäneet meijät.

En jaksa nyt iloita oikein mistään.

Muista joka päivä

2010-11-14T15:32:00.003+01:00

Kauniina nauhana vuosien päivät
helmenä jokainen muistoksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis,
niistä ei yhden ees kadota sallis.

Perjantaina nukahti ikiuneen pikkuvarpunen, oma rakas mummini.
Samalla taivaalle syttyi uusi, lämpimästi hehkuva tähti kolmen muun samanlaisen viereen.

Isovanhempiaan ikuisesti kaivaten,

Jenni

Mme Eko

2010-11-06T12:13:00.000+01:00

Meijän huushollissa mennään hitaasti mutta varmasti entistä ekologisempaan suuntaan. Onneksi ollaan molemmat tässä asiassa samalla aaaltopituudella, tosin Kullan lähtökohdat perustuvat pikemminkin taloudellisuuteen toisin kuin miun. Mutta enihuu, yhdessä yritetään pienentää kuormitustamme. Kerron teille meijän viimeisimmät viritykset. :)

Dukanin dieetin takia jogurtin kulutus nousi huomattavasti ja koska Ranskassa maustamatonta jogurttia myydään vain pikkupurkeissa, niin jätettähän alkoi sitten kertyä ihan liikaa. Löysin rasvattoman maitojauhepaketin kyljestä jogurtin valmistusohjeen ja jaan sen nyt teille, armaat lukijani:

Jogurtti (ilman jogurttikonetta)

9,3 dl kuumaa vettä + 110 g rasvatonta maitojauhetta
(TAI 9,3 dl rasvatonta maitoa)
1 prk (rasvatonta) maustamatonta jogurttia (n. 125 g)
3 tl vanilja aromia (TAI vaniljasokeria)
steviaa tai canderelia maun mukaan (TAI 50 g sokeria)
8-9 keraamista tai lasista jogurttipurkkia (kierrätettynä paras!)

1. Lämmitä vesi (tai maito) mikrossa kuumaksi mutta ei kiehuvaksi. Lisää maitojauhe.
2. Sekoita erillisessä kulhossa maustamaton jogurtti, vanilja-aromi ja makeutusaine/sokeri. Lisää seos kuumaan maitoon ja sekoita.
3. Kaada seos keraamisiin tai lasisiin jogurttipurkkeihin, jotka olet ottanut talteen kaupasta ostamistasi jogurteista. :)
4. Kaada suuren kattilan tai muun suuren astian pohjalle kiehuvaa vettä ja laita purkit veteen. Peitä kannella tai pyyhkeellä ja anna hautua yön yli.
5. Peitä seuraavana päivänä kelmulla tai purkkien kansilla (jos on)ja laita jääkaappiin. Syö viikon aikana.

Reseptiä voi soveltaa oman mauan mukaan esim. eri makautusaineilla, marjoilla, karkeilla tms. Ylläoleva resepti on meille laihduttajille soveltuva enkä ole vielä voinut testata ns. normaaleja reseptejä. Kokeilkaa te muut ja kertokaa kommenttilaatikossani, kuinka erilaiset jogurtit ovat onnistuneet! Resepti on helppo ja valmistamiseen menee vain n. 10 minuuttia. Säästöä tulee taatusti usea euroa ja ainakin tietää, mitä syö, kun itse tekee!

Jaan teille toisenkin ekologisen ja kukkaroystävällisen reseptin, mutta se ei ole ruokaresepti. En ole nimittäin moneen kuukauteen enää ostanut pyykinpesuainetta vaan teen sitä itse. Tällä tavalla:

150 g marseillen saippuaa
1 maitolasillinen kidesoodaa
3 l kiehuvaa vettä
n. 25 tippaa eteeristä öljyä esim. laventeli, eukalyptys

Raasta marseillen saippua ihan normijuustoraastimella, jolloin se liukenee helpommin. Kaada päälle kiehuva vesi ja sekaan kidesooda ja eteerinen öljy. Paras tapa sekoittaa ainekset on tehosekoittimella (pienellä teholla!), jolloin seoksen saa helposti tasaiseksi. Kaada valmis pyykinpesuaine huuhdeltuun 5 l:n pesuainepulloon ja laita se jäähtymään kylmään veteen. Annostelu noin 100 ml/koneellinen eli enemmän kuin teollisten tiivistelmäpesuaineiden, mutta ainekset ovat luonnonmukaisia. Jos käyttää biopesupalloa, niin 50 ml riittää. Sama pesuaine soveltuu sekä valko- että väripyykille ja myöskin herkille kuiduille marseillen saippuan ansiosta.

Jotta ympäristöystävällisyys varmasti on taattu, kannattaa ostaa ei-teollisesti valmistettua marseillen saippuaa eli siis ei mitään ruokakaupan muovikääreessä olevia saippuan palasia. Täällä Etelä-Ranskassa oikean savon de Marseillen löytäminen on helppoa - sitä voi ostaa isoina 700 g:n kuutioina kaikilta paikallisilta markkinoilta, mutta Suomessakin varmasti esim. luomukaupoissa ja kaikissa ranskalaistyyppisissa pikkuputiikeissa luulisi niitä jo myytävän. Yksi marseillen saippua -kuutio maksaa täällä 4 euroa, kilon kidesooda paketti alle euron ja laventeliöljyputeli n. 7 euroa. Noilla investoinneilla saa monta litraa pyykinpesuainetta!

Aika kultaa muistot

2010-11-06T07:45:00.007+01:00

Milanon ihana tyttö Karkki haastoi miut kertomaan lapsuusmuistoja.

1.Mitä vastasit pienenä kysymykseen "Mikä sinusta tulee isona"?

Olen tätä kovasti yrittänyt muistella viime aikoina enkä rehellisesti sanottuna muista. Yksi vaihtoehto, johon olen loogisen päättelyn avulla päätynyt, on eläinlääkäri. Olisikohan tässä yksi syy, miksi elämäni on ollut päämäärätontä haahuilua lukion jälkeen? En vieläkään tiedä, mikä miusta tulee isona, mutta toivottavasti ainakin parempi ja kypsempi ihminen. :)

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?

Ensimmäiset telkkarinkatselumuistikuvat liittyvät Pätkikseen. Siihen liittyy myös sellainen hauska muisto, että miun iskä kävi usein ostamassa miulle kioskilta Pätkiksen Pätkiksen katsomista varten. :) Pikkuveljen ja serkkujen kanssa seurattiin silmä kovana kaikki piirretyt sarjat esim. TaoTao, Maija Mehiläinen ja Peukaloisen reteket. Kaikista paras oli kuitenkin Jaki ja Nuka, joka oli niin surullinen, että kun se loppui niin pikkuveljen kanssa itkettiin pitkään ja vuolaasti karhusisarusten kohtaloa! Jaki ja Nuka olivat sen jälkeen pitkään meijän piirustusten aiheina. Sarjiksista mie luin Akua (toisten kotona, koska meille sitä ei tullut) ja äiti ja iskä osti joskus Nakke Nakuttajan tai Peukaloisen retket irtonumerona.

3. Lempileikkejäsi?

Ennen omakotitaloon muuttoa myö asuttiin rivitaloyhtiössä, jossa oli paljon lapsia. Muistan, että sisällä saatiin olla vain sadesäällä, joten kaikki aika vietettiin ulkona. Pihapiirisssä olikin tekemistä! Meillä oli todella paljon leikkejä, joista monet vaihtelivat vuodenaikojen mukaan, mutta ikuisia suosikkeja olivat kirkkis eli kirkonrotta ja kymmenen tikkua laudalla. Tervapataa pelattiin myös aika paljon. Parhaan kaverini Armin kanssa olimme hevoshulluja ja luimme kasapäin hevoskirjoja. Näihin kirjoihin perustui meijän mielikuvitustallileikit, joissa joka kerta uudelleen piirrettiin upeat tallit kengänkärjellä hiekkaan meijän talojen takana olleelle pellolle. Niitten piirrostallien ssiällä sitten harjattiin, suitsittiin ja ruokittiin meijän upeita heppoja ja käytiin pitkillä ratsastuslenkeillä asuinalueemme hiekkateillä. Barbeilla myö leikittiin myös Armin ja muitten pihan tyttöjen kanssa. Miulla oli aikamoinen Barbie-kokoelma ja runsaasti kaikenlaista härpäkettä niille, mutta ei mitään oikeita Barbie-juttuja esim. autoja tai hevosia.

4. Mistä urheilusta pidit/harrastit?

Olin lapsena aika anti-urheilullinen. En harrastanut mitään liikuntaa, mitä nyt tykkäsin hypätä pituutta ja ala-asteella osallistuinkin joihinkin koulujenvälisiin kisoihin menestymättä sen erikoisemmin. Luulin olevani kömpelö ja jopa lihava, vaikka olinkin vain suurikokoinen. :) Ala-asteella sain kaiken lisäksi liikunnan opettajaksi aivan kamalan tyrannin, joka vain pahensi liikuntakammoani. Kaikesta huolimatta pelasin muutaman vuoden pesäpalloa joensuulaisessa seurassa, koska kaikki muutkin kaverini pelasivat. Itse olin kyllä todella surkea ja koitin kaikin mahdollisin tavoin vältellä kesäisin pelattuja läänin seurojen välisiä pelejä...

5. Ensimmäinen musiikki-idolisi ?

Dingo ja Herrey's. Taisin olla 6-vuotias, kun kuulin kyseisistä bändeistä Armilta ja pihan muilta "isoilta tytöiltä". Siihen loppui viattomuus ja lasten levyt! (Tosin kyllä Mikko Alatalon Artturi Robotti oli pop vielä monta vuotta myöhemmin...:)) Äiti ja iskä ei tykänneet, kun ensimmäisillä säästöilläni ostin Dingon Kerjäläisten valtakunta-LP:n.

6. Parhaat synttärisi ja miksi?

En muista mitään erityisiä synttäreitä. Eiköhän ne kaikki olleet aina jännittäviä päiviä aamuherätyksineen laululla, lahjoineen ja synttärikutsuineen. :)

7. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?

Kaikki vanhempieni ostamat ratsastusvarusteet saivat aina miut ekstaasiin, sillä tiesin niiden olevan kalliita ja vanhempien taloudellisen tilanteen tiukan. Myös kirjalahjoista olin aina innoissani. Yhtenä jouluna sain myös ensimmäisen päiväkirjani ja se oli juhlaa! Siinä oli lukko ja sydänpäinen kynä, ja koska olin juuri oppinut kirjoittamaan, niin sen täyttäminenhän alkoi heti! Tunsin yhtäkkiä itseni isoksi tytöksi. :) Näin aikuisena ja varsinkin Ranskaan muuton jälkeen paras joululahja on joulunvietto Suomessa vanhempieni, pikkuveljen ja Kullan kanssa.

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?

Matkustaa, matkustaa ja matkustaa! Olen kyllä paljon matkustellutkin, mutta monta paikkaa on vielä listalla: Japani, USA, Libanon, Afrikka, kaikki loputkin Euroopan kääpiövaltiot, Aasia, Etelä-Amerikka...Suurin unelmani on - ihan oikeasti - asettua asumaan varsin yksinkertaisesti jonnekin kauas, pois sivistyksestä. Olen jo ajatellut Alaskaa ja Ranskan Lozèria, mutta häämatka Mauritiukselle toissatalvena mullisti elämäni ja siitä lähtien olen unelmoinut pienestä talomurjusta Mauritiuksen rannoilla...Ainut ongelma on se, että Kulta ei jaa tätä unelmaa ollenkaan. :( Joten myö joko elettäis eri maissa tai sitten myö jouduttais jossain (vanhuuden vaiheessa) eroamaan. Pitää siis vielä miettiä, mutta onhan tässä onneksi vielä aikaa...

Moni on tämän kyllä jo tehnyt, mutta haastan silti Rinan, Mintun, Marinan, Duussin, Monsterin, Bahrainin Mirkan, Pariisin Susun ja Mademoiselle Fromagen.

Monosta päähän ja päätä seinään

2010-10-22T21:39:00.004+02:00

Hiljaista on ollut blogissa ja muutenkin. Pientä syysalakuloa on ollut ilmassa. Tiedä mistä sekin taas tuli. Mieltä on painanut pienet sattumukset ja vanhat demonit. Onneksi Kulta on niin ihana kuuntelija ja analysoija, että se saa aina näihin ahdistaviin blues-periodeihin valoa.

Olin jo ehtinyt hehkuttaa erinäisissä iloisissa tilanteissa, kuinka olen sopeutunut tänne ja kuinka nyt tuntuu kaikin puolin hyvälle. Mutta kuten sanontakin kuuluu, niin ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Opinkohan koskaan pitämään suuren suuni kiinni ja mölyt mahassa? Tuskinpa, mutta yritys on kova. Kovempi.

Ongelma on suomalainen suoruuteni ja kun siihen vielä lisätään aimo annos tiukkaa temperamenttia, niin a'vot! Voi toimia Suomessa (eikä sielläkään aina...Nimim. Kokemusta on), mutta ei täällä. Eteläeurooppalaisia pidetään impulsiivisina ja ärhäkkinä kimpaantumaan, mutta tosiasia on, että ainakin eteläranskalaiset ovat yllättävän diplomaattisia ja sanoisimpa jopa lauhkeita. Siksipä miulla ei ole helppoa. Päätä tulee lyötyä seinään yllättävän usein ja välillä tunnen olevani aivan ulapalla, sillä väärinymmärryksiä tulee ihan pienestä. Syynä ei ole enää keskinkertainen ranskankielentaitoni (voi, kunpa voisinkin laittaa jotain sen piikkiin!), vaan yksinkertaisesti erilainen kommunikaatiokulttuuri. Luulisi, että 6 vuoden Ranskassa asumisen jälkeen sitä alkaa jo oppia, mutta ei.

Yritän oppia olemaan armollinen sekä itselleni että läheisilleni. Mutta iänikuinen miellyttäminen on loppunut - jos en kelpaa tällaisena kuin olen, niin ei sitten. Monesti on parempi olla yksin kuin huonossa seurassa kuten suora käännös ranskalaisesta sanonnasta kuuluu.

Kansainvälinen eläintenpäivä

2010-10-05T09:14:00.007+02:00

Se oli eilen. Meillä eläimiä juhlitaan ja palvotaan kyllä joka päivä. Kuten tästäkin kuvasta huomaa:

Pöydälle kiipeäminen on Nessin uusin tapa herättää huomiota. Se kuuluu kylläkin basenjien tapavalikoimaan, mutta meijän Neppu on ruvennut harrastamaan tuota vasta keski-iässä. Joka ilta, ruokailun ja sohvalle asettumisen välissä on olohuoneessa Nessin pieni hepulihetki, jonka aikana pitää kokeilla kaikki mahdollinen pahuus ja lopuksi basenji kampeaa tuolien kautta pöydälle.

Eilen kansainvälisen eläintenpäivän kunniaksi meijän kolmella karvakorvalla oli kaikilla jotain pientä häikkää. Päättivat sitten juhlistaa sitä oikein kunnolla tai kerätä säälipisteitä. Nessillä oli "jotain" vasemmassa silmässä ja se siristeli sitä koko päivän ja erityisesti silloin, kun silmästä puhuttin tai sitä yritettiin katsoa. Meijän illallisen aikana se kerjäsi kuitenkin jotenkin kummasti molemmat silmät auki kuin suuret lautaset. Lilystä tuli myös yhtäkkiä taas "one-eyed" (se tekee tuota aika usein ja ilman näkyvää syytä, mutta epäilen, että se protestoi aina emännän siivoamattomuutta - "one-eyed"-ilmiö osuu aina talon suuren pöly- ja sekasotkuvaiheen kanssa yhteen) ja sekin maukui ja hieroi itseään silmäpuolena joka paikkaan. Maailman tervein kissa, Chokokin päätti kantaa kortensa kekoon ja oksenteli ympäri taloa ihan kunnolla koko päivän. Se oli vain sellasta harmitonta limaa ja nappuloita. Ei edes karvapalloja. Kukaan ei lähtenyt eläinlääkäriin, sillä ilmassa oli todella suuren filmauksen makua. :)

Tässä ei filmata vaan ihan oikeasti ollaan kauhuissaan ja paossa imuria. :)

Illalla filmaus jatkui ruokanirsoilun muodossa. Basenji sai raakoja lampaanlihanpaloja ja verta (!) nappuloittensa joukossa. Normaali koira olisi syönyt lihanpalat alta aikayksikön, mutta Nessi kantoi lihapalan kerrallaan olohuoneen villamatolle (!), hieman nykersi sitä ja jätti lopulta siihen. Ei voi tajuta...Yön aikana kuitenkin oli kuppi tyhjennetty, myös niistä sinne takaisin heivaamistani lihapaloista. Kissamaailman edustajat eivät puolestaan suostuneet syömään Sheban lohipateeta! Yleensä ne saa vain nappuloita, mutta miulla on naapureitten nirsokisujen jäljiltä muutama paketti Shebaa ja kun niistä yhdenkin kulmaa hiukan aukaisee menee Lily ja Choko ihan sekopäiseksi. Eilen ei. Myönnettäköön tosin, että seassa oli murskattu matolääke, mutta ei ne sitä normaalisti ahneuksissaan haista. Menee siis kansainvälisen eläintenpäivän piikkiin tämäkin.

Uudet raamit

2010-10-04T08:06:00.008+02:00

On hyvinsyönyt olo. Pitkästä aikaa. Dukanin dieetti on nyt kolmannessa vaiheessa ja kerran viikossa saadaan syödä ns. gaala-ateria eli ihan mitä halutaan (alkupala, pääruoka, juusto tai jälkkäri sekä aperitiivi ja yksi lasi viiniä tms.). Eilen illalla myö Kullan kanssa sitten suunnattiin Les 3 Brasseurs -nimiseen ketjuravintolaan (ihan vaan syömään, muuten olisimme mennyt jonnekin
muualle) ja syötiin Prof. Dukanin oppien mukaan juuri sitä, mitä mieli teki.

Aperitiiviksi valitsin tietty Kir Royalin (karhunvatukkalikööriä + samppanjaa) - lempiaperitiivini, jota olin jo ehtinyt kaivata.

Tarkoitus oli näyttää kir royal kädessä tosi onnelliselta, mutta Kulta ei osaa ottaa kuvia. :) Siispä onnellisen (ja suht' normaalin) ilmeen sijaan väännän taas naamaani ja ilmeisesti olin selittämässä jotain. (Ei silloin oteta kuvaa, kun toinen vielä puhuu...!)

Alkupalaksi lämmin vuohenjuustosalaatti. Nam!

Pääruoaksi amerikkalainen jokapäiväinen leipä. Ranskikset - good! Hampurilainen - good! :) Tämän huuhdoin alas 33 cl -lasillisella talon blanche-olutta. Olut - so good! Jälkiruoasta - brioche façon pain perdu eli iso köyhä ritari (?) vaniljakastikkeessa ja vaniljajätskipallolla - ei ole kuvaa, sillä se ehti hävitä miun vatsalaukkuun ennen kuin muistin koko kameraa...

Tänään palataan taas ruotuun ja syödään kiltisti proteiineja ja kasviksia. Onneksi ei vaaka näyttänyt tänä aamuna yhtään enempään kuin eilenkään, vaikka sitä pahoin pelkäsin.

Tadaa, 5 kiloa keveämpänä ja monta senttiä pienempänä vihdoin ja viimein! Muotiblogien (jota tämä blogi ei suinkaan ole) tyyliin:

Harmaa toppi NafNaf musta pitsitoppi Undiz housut Kookaï kengät Vagabond nahkaranneke La Halle hopeakaulakoru Kalevala Koru

Kolme väriä

2010-10-03T08:23:00.001+02:00

Ajatus on hiljalleen kypsynyt toteuttamisasteelle. Aion hakea Ranskan kansalaisuutta. Saisin kuitenkin pitää Suomen kansalaisuuden ja muuten en tuohon hommaan ryhtyisikään. Syy on yksinkertainen: haluan äänestää siinä maassa, johon maksan veroni. Tottakai kotimaan asiat kiinnostaa, mutta arjessa niillä ei ole miulle mitään merkitystä. Miusta on turha marmattaa veroista yms., jos ei äänestä. Toisaalta on aivan älytöntä, että äänestysoikeus menee kansalaisuuden mukaan, kun mielestäni se voisi mennä yksinkertaisesti asuinmaan (ja "verotusmaan") mukaan.

Kaksoiskansalaisuuden ansiosta voisin sitten edelleen sanoa olevani suomalainen. Ranskalaisuudesta ei tarvitsisi sanoa halaistua sanaakaan. Enhän oikeasti edes sitä olisi.

Viimeinen niitti päätökselleni tuli, kun Ranskan presidentti hoveineen alkoi pakkokarkottamaan Ranskaan eri keinoin tulleita romaneja. Samalla hän laittoi samaan säkkiin kaikki Ranskan maaperällä elävät ja asuvat kiertolaiset kansalaisuudesta riippumatta. Tämä porukka sai yhtäkkiä tiedotusvälineissä yläkäsitteen gens du voyage, joka aikaisemmin oli ollut poliittisesti korrektimpi nimitys Ranskan omille mustalaisille. Nimityksiä käytetään sekaisin ja vaihtelevasti, mutta tällä hetkellä yleisnimitys kaikille kiertolaisille on siis gens du voyage, tsigane on Ranskan mustalainen(romani) ja rom on Romaniasta tullut romani. Varsinainen sekametelisoppa tästä kaikesta saadaan, kun samaan porukkaan lisätään forainit eli tivolinpitäjät, joilla ei tietääkseni ole romanialkuperän kanssa (välttämättä) mitään tekemistä. Heidän elinkeinonsa vain edellyttää kiertolaisuutta.

Tilanne on kieltämättä monimutkainen, sillä siihen liittyy hyvin paljon halveksimaani vapaamatkustajuutta. Ratkaisu ei ole kuitenkaan se, että aletaan diskriminoida ja karkottaa köyhiä Euroopan kansalaisia, joilla on kuitenkin ihan samanlainen oikeus etsiä parempaa elämää kuin esimerkiksi minulla. Olen suomalainen, en romani. Miksi minulla on suurempi oikeus olla täällä Ranskassa ihan vain alkuperäni takia? Minulla oli mahdollisuus ja vapaus muuttaa elämäni rakkauden perässä Suomesta Ranskaan. Tasan ei käy onnen lahjat, häh?

Muuten ihan jees, mutta...

2010-10-02T20:45:00.005+02:00

Sauna puuttuu. Tosin ei enää pitkään. Uuteen kotiin tulee sauna ja miun rakas iskä tulee sen tekemään meille. Ilmeisesti myös rakas kummisetäni tulee avustamaan suuressa saunanrakennusprojektissa. Oon aika onnen tyttö, vai mitä?

Kaiken muun kotoisen olen osannut jotenkin korvata tai puuttumisen kestää, mutta saunaa kaipaan aina yhtä kipeästi. Varsinkin talvella, kun täällä mistraali puhkuu ja on jääkylmä sisätiloissakin, niin en mistään muusta unelmoi niin paljon kuin saunomisesta. Nyt kun tiedän, että saan oman saunan tänne, niin näen itseni vähän joka tilanteessa saunassa. Sieltä miut sitten varmaan aina löytää. :)

Äitin lähettämiä naistenlehtiä selatessa törmäsin Tikkurilan mainokseen, jossa oli näin upea kuva:

Meijän sauna vahataan siis mustaksi! Kiuasseinälle tulee vaaleat kaakelit, mutta muuten saunaan ja kylppäriin mustat, metallinhohtoiset isot laatat. Kalusteet puolestaan on valkeat. Mitäs sanotte?

Maison

2010-10-01T15:31:00.008+02:00

Jäi iltapäivään tämä paljonpuhuttu postaus. Tänä aamuna oli pieniä teknisiä ongelmia (ja liikaa lähteviä asiakkaita...). Valitettavasti saatte odottaa lupaamaani omakuvaa huomiseen, sillä en tiedä vielä, missä vermeissä sen otan...Mutta näin uuden alun kunniaksi julkaisen teille kuvia meidän rakenteilla olevasta ikiomasta kodista, joka edistyy huimaa vauhtia.

Blogin uusi ulkoasu kaipaa vielä hieman rukkaamista, mutta tuohon tuppukylän kuvaan olen tyytyväinen! :)

Valitettavasti en ehtinyt kuvata perustuksien kaivamista ja valamista, sillä meijän raksaäijät tulee ja menee miten niitä huvittaa, mutta tässä kuvassa on nyt jo sitten kivijalka muurattuna.

Tässä on jo sitten alakerran seinät melkein koko korkeudessaan. Vasemmalla tulee olemaan yhdistetty vieras- ja työhuone, jossa rakkaat perheenjäseneni saavat lomailla joka vuosi niin pitkään kuin haluavat. :)

Tuon samaisen vierashuoneen ikkunasta voi ihailla auringonlaskun häivähdystä. Harmi, että naapureitten talot on edessä, mutta meijän makuuhuoneesta onneksi näkee hieman enemmän, sillä se on vierashuoneen yläpuolella. :)

Tartteeko sanoa, että olen aika onnellinen nyt, kun pitkäaikainen unelma on vihdoin toteutumassa? Enpä olisi vielä 8 vuotta sitten voinut mitenkään aavistaa rakennuttavani taloa Etelä-Ranskaan, pieneen tuppukylään.

Kaipuun kaljakori kilisee

2010-09-23T09:03:00.002+02:00

Ei ole marraskuu vielä lähelläkään, ei, mutta lokakuu on! Lokakuun 1. tämä blogi lupaa julkaista uuden ja entistä ehomman ulkoasun blogipostauksen kera! Tuona samaisena päivänä aion myös uhkarohkeasti laittaa tänne blogiin ja nettiin kuvan uudesta, hoikemmasta ja joogavetreämmästä itsestäni! :)

Provencen auringon alla juhlitaan siis 1. lokakuuta!

Blogiremppaa ja sellasta

2010-08-29T21:13:00.002+02:00

Kiitos armahille lukijoille kannustavista kommenteista! :) No, emmie sitten laita salasanaa, jos ette haluu...*punastuujakatteleevarpaitaan*

Nyt on kuitenkin niin, että blogimotivaatio on hakusessa ja ajattelin pitää pienen remppatauon. Pähkäillä, miksi ja kenelle kirjoitan. Samalla aion rukata tyyliä.

Olen itsekin remppatauolla. Toivottavasti elämäni viimeisellä sellaisella. Viime keskiviikkona aloitettiin Kullan kanssa proteiinipitoinen dieetti professööri Dukanin oppien mukaan. Haluan taas vanhoihin mittoihin ja itsevarmuuteni takaisin.

Talon seinät ei nouse vielä kahteen viikkoon. Voisin repiä juoksupöksyni, sillä rakennusfirman äijä soitti pari päivää sitten ja ilmoitti, että loma on loppu, mutta he tulevat jatkamaan meijän taloa vasta 13. syyskuuta. Voi hemmetin kuustoista. No, kunhan saavat talon valmiiksi määräpäivään mennessä, muusta ei väliä.

Lähden nyt syömään lohta. Palaan tänne toivottavasti muutaman kilon laihempana, syksyistä intoa puhkuen, joogavetreänä ja iloisten uutisten ja tarinoiden kanssa. Voikaa hyvin!

Eloväsy

2010-08-08T08:45:00.002+02:00

Sesonki on jo pitkällä ja yli puolenvälin ollaan menty jo reilusti. Aina tässä vaiheessa iskee väsymys. Aamuisin on todella vaikea nousta sängystä, joka paikkaa kolottaa ja mielessä pyörii ajatus vain siitä kuuluisasta ensimmäisestä loma-aamusta, jolloin saa nukkua pitkään.

Muuten kaikki on yhtä lentoa ja hässäkkää enkä ole ehtinyt paneutua bloggaamiseenkaan yhtään. Sen verran voin kuitenkin kertoa pikaisesti, että perustukset on kaivettu ja valettu ja nyt niitten annetaan kuivua koko elokuu(!). Rakentaminen jatkuu syyskuun alussa, kun arvon hanslankarimme ovat tarpeeksi lomailleet.

Olen muuten ajatellut laittaa tämän blogin salasanan taakse piakkoin. Tosin en ole ihan varma vielä. Pähkäilen ja pähkäilen koko bloggaamista. Toiset kirjoittaa niin älyttömän hyviä blogeja Ranskasta, ranskalaisuudesta, suomalaisuudesta Ranskassa jne., että tämän oman rävellykseni julkisuus ei enää tunnu mielekkäältä. Salasanan takaa saisi lukea sitten ne, joita oikeasti kiinnostaa miun ja meijän pieni elämä.

Recto-verso

2010-07-14T08:30:00.002+02:00

On taas hieman vierähtänyt aikaa edellisestä blogipostauksesta! Viimeiset 5 viikkoa vietin perheeni kanssa. Ensimmäiset kaksi rakkaan veljeni ja ihanan tulevan kälyni seurassa ja heidän jälkeensä talon ottivat huolehtivaan haltuunsa Äiti ja Iskä. Meillä kaikilla oli niin mukavaa! :)

Miulla on nyt sitten uutisia. Vajaan kahden viikon päästä, 26. heinäkuuta, alkaa meijän talon rakennus. Wuhuu!!! Eilen tuli tontin vanhan kiviaita alas ja tontti alkaa nyt olla valmis meijän kodin perustuksia varten. Mutkia on edelleen ollut matkassa, mutta ei kai minkään talon rakentaminen vihellellen suju.

Kaiken tämän onnen keskellä on elämän tasapainottamiseksi jälleen kerran huolta ja murhetta. Appiukko lähtee tänään kiireellä sairaalaan tutkimuksiin. Röntgenissä ja magneettikuvissa löydettiin keuhkoista 5 cm:n kokoinen tummentuma, joka pitää välittömästi tutkia. Kyse voi olla pahasta tulehduksesta tai pahimmassa mahdollisessa tapauksessa keuhkosyövästä. Appiukkoni on vanhentunut silmissä ja hänen olemuksestaan huokuu pelko ja ahdistus.

Tunnen itseni kieltämättä erittäin yksinäiseksi tällä hetkellä, mutta se on toisarvoista.

Kyllä kesä kastelemansa kuivaa

2010-06-16T09:19:00.002+02:00

Terve vaan täältä lämpimän kesäsateen keskeltä! Puutarhakalusteet turpoaa sateessa ja grillikin ruostuu, mutta ei se haittaa, kun on Velipoika ja ihana Käly kylässä. Meillä on niin mukavaa.

Taloprojekti junnaa paikallaan. Rakennuslupaa odotellaan edelleen. Kiitos kaikille kommenteista värejä ja rakennusmateriaaleja koskien. Valmistelen postausta aiheesta kuvien kera.

Talveni on pelastettu. Appivanhemmat vievät meidät ja Langon risteilylle Arabiemiraatteihin joulun ja uudenvuoden välipäivinä. Tämä uutinen tuli juuri hyvään paikkaan! Alkoi jo masentaa jatkuva sade.

Kun sanat eivät riitä kertomaan

2010-05-20T09:55:00.009+02:00

Armoton hehkutuspostaus

2010-05-15T11:58:00.003+02:00

Ennen kuin vastailen edellisen postauksen kommentteihin (joista olen hyvin kiitollinen!), niin miun on pakko hehkuttaa! Siis ihan pakko, sillä muuten repeän! Tämä blondi lähtee maanantaina Suomeen!!! Reiluksi viikoksi ja se on niin ihanaa! Viimeksi olen ollut Suomessa keväällä vuonna 2004 ja sen jälkeen vain aina talvella. Suomen kesää en ole nähnyt vuoden 2001 jälkeen.

Ja mikä ihaninta - ja kerrankin miulla on hyvä onni - siellä on ihan kesäsää ja hellelukemat tällä hetkellä! Mikä tsäkä! Olen saanut parin päivän aikana järkyttäviä riemuntanssikohtauksia ajatellessani koko asiaa! JEEEEEESSSSSS!!!!!!

Luulenpa vetäväni koko viikon nukkumatta Presidentin ja UpCiderin (!) voimin, sillä en halua menettää hetkeäkään.Aion lenkkeillä Pielisjoen rantaa pitkin ja Rantakylä-Mutala-Utra-sektorilla, juoda siideriä porukoitten terassilla ja Joensuun ihanilla kaupunki-ja jokiterasseilla, uida, pyöräillä, tavata perhettä ja kavereita, syödä jäätelöä ja irtsareita, käydä mummilassa Saarijärvellä fiilistelemässä ja uimassa ja tervehtimässä mummia tietty, mutta ennen kaikkea istua lapsuuden kotini pihanurmikolla iltahämärässä ja kuunnella kaikkia niitä ihania tuttuja ääniä ja haistella niitä keväisen metsän tuoksuja, joita miulla on ollut niin pitkään ikävä.

Rakennuslupaa odotellessa (Mielipidetiedustelu!)

2010-05-13T09:01:00.008+02:00

Voisin kertoa välillä taloprojektistakin. Syy miksi en ole siitä kirjoittanut on se, että tässä on ollut vähän liikaa skismaa ja ongelmia eikä ole tehnyt mieli paljon ajatella koko asiaa sen enempää. Muuta en sano kuin, että alussa sympatiseeraamamme rakennuttaja on ihan samanlainen kus'pää kuin kaikki muutkin (täkäläiset) rakennuttajat. Luottamus on lähes mennyt, mutta jatkamme hänen kanssaan, sillä - kuten sanoin - kaikki ne on samanlaisia enkä jaksa etsiä säännön vahvistavaa poikkeusta. Haluan vain oman kotini ja nopsaan. Piste.

Maanantaina saimme kuitenkin rakennuslupahakemuksen jätettyä mairie'hen. Sen käsittelyyn menee kuukaudesta kahteen ja sinä aikana olisi saatava sisätilat siihen malliin, että kun rakennuslupa tulee aloitetaan rakennus samantien. Materiaalit ja värit tuottaa miulle nyt suurta päänvaivaa. Siksipä pyydän Blogistanian väeltä apua ja mielipiteitä ja perusteluja. Kaikki kommentit ja omat kokemukset ovat enemmän kuin tervetulleita!

Valkoinen vai puunvärinen keittiö?

Parketti vai laminaatti koiratalouteen?

Tummat vai vaaleat lattiat?

Noihin asioihin etsin vastausta näin ensi alkuun. Kulta on päässyt suurimmasta taloahdistuksestaan eroon, sillä se pystyy nyt jo ajattelemaan, että joku päivä ihan aikuisen oikeesti asutaan siinä talossa. Tänään se nimittäin tilaa itselleen uuden plasmatelkkarin. Niin, annoin periksi...Kuuden vuoden rankuttamisen jälkeen ja - kröhöm - kun näin kaverin luona National Geographic -kanavaa Full HD lcd-ruudulta. Oli pakko myöntää, että ero oli suuri.

Mitäs mie nyt sitten ite haikailen sinne kotiin? Kaikki "herkuthan" on miun valitsemia ja kipeästi tarvitsemia. Sillä kuten eräs viisas mies sanoi:"Miehet asuvat taloissa, mutta naiset niitä käyttävät." Mutta se, mistä mie unelmoin on...*rummun pärinää* Enpä kerrokaan vielä! :) Vinkkinä voin sanoa, että taloon tulee kaikkiaan neljä makuuhuonetta. ;)

Vanhuus ei tule yksin eikä selkävaivat

2010-05-07T09:30:00.003+02:00

Viidettä päivää kierona kuin s-kirjain ja selkä ihan pirun kipeenä. Ja jos näillä lääkemäärillä ei jää johonkin koukkuun, niin se on ihme se. Maanantaina menen röntgeniin ja se pelottaa jo valmiiksi. Kahden kuluneen välilevyn sijasta niitä taitaa olla nyt muutama lisää. Minkäs teet, kun on syntymässä paskat rustot annettu.

Olin todella onnellinen, sillä uuden ystäväni kanssa olimme aloittaneet lenkkeilyn ja yltäneet suorastaan huimiin suorituksiin. Odotin jokaista lenkkipäivää ihan innoissani. Endorfiinihumala vissiin. Nyt on kai sitten viimeinkin tunnustettava, että kroppa on vanhentunut eikä enää kestä mitään repivää ja rajua. Tänä kesänä on siis korkattava se vesijuoksuvyö, jonka viime vuonna jo hankin. Samoin ajattelin ruveta joogaamaan. En nimittäin kestä olla tekemättä mitään eikä se hyväksi olisikaan. Siksi toisekseen ihana omalääkärini [jota myös Dr Rhumeksi kutsutaan ('rhume' = 'flunssa')] vihjasi hienovaraisesti, että painoa voisin pudottaa. Joo, ihan kuin en tietäisi ja ihan kuin en olisi yrittänyt päästä eroon noin 10 kilosta viimeiset 5 vuotta...

Tällä hetkellä kaikki menee päin pebaa. Viime päivät on satanut ja ollut todella kylmä. Islannin tulivuori uhkaa miun vuosia odottamaa reissua keväiseen Suomeen ja isäni 60-vuotissynttäreille. Ainoa valonpilkahdus on maanantaina tapahtuva rakennuslupahakemuksen jättö mairie'en.

Tää lähtee nyt konkkaamaan asiakkaitaan tervehtimään ja tekemään selkävaivaisen tulivuorentuhkapilvenpoistotanssia.

Kevättä rinnassa

2010-04-19T08:15:00.002+02:00

Aurinko paistaa jo töihin mennessäni klo 7.30.

Sisäpihalla yrtit odottavat ruukuttamista.

Monivuotinen pippuriminttu rehottaa kukkalaatikossa ja kurkottelee taivaita kohti.

Pyykki kuivuu päivän aikana.

Kaikkialla on vihreää.

Kissat istuvat sisäpihalla haistelemassa keväisten tuoksujen täyttämää ilmaa.

Itsellä on mieli iloinen ja positiivinen.

Vyön kiristämistä

2010-04-06T08:45:00.005+02:00

Myö Kullan kanssa inhotaan tuhlausta. Siis turhaa sellaista. Ollaan kyllä muuten erittäin hyviä pistämään rahaa menemään, mutta kaikki turha rahanmeno on meille myrkkyä.

Ranskassa on aikaisemmin pitänyt maksaa puhelinlinjasta sellaiselle surullisen kuuluisalle puljulle kuin France Télécom. Myökin ollaan tähän mennessä maksettu joka kuukausi 16 euroa puhelinlinjasta vain sen takia, että saadaan käyttää Orangen nettiboksia. Itse lankapuhelinta emme ole käyttäneet aikoihin, sillä pikkupaholaisbasenji on jo muutaman kerran syönyt lankapuhelimen johdon. Nyt emme enää löydä uutta johtoa tilalle. Jo pitkään on ärsyttänyt maksaa linjasta, josta ei meille ole kovinkaan paljon iloa. Normaalisti sellaisissa kaupungeissa ja tuppukylissä, joissa on ADSL, ei tarvitse maksaa FT:lle, sillä boksin kautta saa monta eri palvelua käyttöönsä: tv:n, internetin ja puhelut. Kaikki tämä samaan hintaan - yleensä noin 30 euroa kuussa. Meijän tuppulassa ei ole ADSL:ää ja tähän mennessä eri operaattoreiden bokseilla on saanut vain internetin käyttöönsä ja FT:n kuukausimaksut on pitänyt maksaa, sillä boksi käyttää sen puhelinlinjaa. Sekavasti selitetty, mutta blondillekaan tämä ei ole ihan selvää kauraa...

Kun Stazzy blogissaan kertoi, että boksipuheluista ei tarvitse maksaa FT:lle kuukausimaksua, oli pakko heti tarkistaa asia. Ja, effectivement, näin on närhen munat, jos tuppukylässä vain linjat on dégroupé. En tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta jos näin ei ole niin pitää maksaa erikseen France Télécomille ja sitten boksista tai miten nyt haluaakaan nettiä käyttää. Periaate on kuitenkin tämä: toinen operaattori vuokraa FT:lta puhelinlinjan, hoitaa sen avauksen yms. asiakkaan puolesta ja asiakas maksaa vain yhden kuukausimaksun (boksi-operaattorille). Joka tapauksessa meijän tuppukylässä on dégroupage-juitsu ja nyt ollaan tilattu Alice-boksi, sillä Orange ei jostain syystä tarjoa dégroupage-palvelua. Kaiken lisäksi Alicelta lupasivat, että nettiyhteytemme paranee 2 gigaan. Se olisikin jo jotain. Kaiken kukkuraksi lankapuhelut 60 maahan ovat ilmaisia, joten voin soittaa Suomeen ainaisen katkeilevan Skypen sijasta! Helmeä.

Iso askel blondille, pieni askel ihmiskunnalle

2010-03-29T21:16:00.004+02:00

Pari päivää sitten päätin lopettaa prepaid-kännykkäliittymällä kikkailun ja ottaa ranskalaisen puhelupaketin eli forfait'n. Otin Orangen prepaid-liittymän vuonna 2002 tultuani tänne hotelliin kesätöihin (ennen kohtalokasta Kultaan retkahtamista ;) ) ja siitä asti miulla on ollut sama prepaid ja sama numero. Kännykän olen ehtinyt vaihtaa vain kerran ja ostin sen tietty Suomesta ainoan & rakkaan Velipojan liikkeestä. Prepaid-hinnat ovat kuitenkin aika kalliita ja miulla meni hermot ainaiseen lataamiseen. Aina kun piti soittaa jollekin takaisin tai tekstata, niin miulla oli kortti tyhjänä.

Päätin jatkaa Orangen asiakkaana, vaikka heillä onkin aika tyly politiikka: vanhoja asiakkaita ei paljon hemmotella, tosin miehän olinkin vain kälyinen prepaid-asiakas eli en kovinkaan kiinnostava pikkulatauksineni. Kyseisen operaattorin nettisivuilta löysin juuriitselleni sopivan paketin, jonka hinta ei kuukaudessa paljoa kukkaroa kevennä. Kaiken lisäksi netistä tilatessa pakettiin sai 3 euron kuukausialennuksen valitsemani 24 kk:n sopimuksen ajaksi. Yritin vaihtaa suoraan prepaid-asiakkaasta sopimusasiakkaaksi, jotta olisin voinut säilyttää vanhan numeroni, mutta silloin en olisi saanut mitään alennusta. Kulta soitti Orangelle, jonka call center on delokalisoitu jonnekin huitsin Pohjois-Afrikkaan ja joutui itse kertomaan arvon asiakaspalvelijalle heidän hinnastostaan sun muista, kun puhelimen toisessa päässä ei a) ymmärretty / haluttu ymmärtää ja b) tiedetty mitään saman operaattorin nettisivujen tarjouksista jne. Joka tapauksessa tuli selväksi, että vanhaa asiakasta ei suosita mitenkään, vaikka Orangelta kyllä soittivat miulle kaksi kertaa perään ja yrittivät tarjota yhtä kuukautta ilmaiseksi. Se olisi kuitenkain ollut vain puolet nettitarjouksen tuomasta säästöstä ja kun tässä pian ollaan vyötä kiristämässä ihan tosissaan, niin tarkoitus oli tarttua parhaimpaan mahdolliseen tarjoukseen. Muitakin operaattoreita veratilin, mutta silti Orangen tarjous oli edullisin.

Kaiken lisäksi sain eurolla Aikas hienon puhelimen! Velipoikakin oli jo ehtinyt kehua Nokian E71:ä ja sellainen miulle nyt sitten tulee.

Onhan siinä vähän liikaa turhia ominaisuuksia miun vaatimattomaan käyttöön, mutta kiva tuolla on twiitata. :)

Tämä päätös oli miulle suuri asia. Älkääkä naurako! Nyt tunnen itseni entistä enmmän tämän maan asukkaaksi enkä vain kahden maan välillä haahuilijaksi. On miulla edelleen Kolumbuksen liittymä, mutta se on vain Suomen reissuja varten, kun noitten ranskalaisten liittymien käyttö maksaa niin paljon ulkomailla. (Vanha prepaid toimii edelleen eli siihen voi miulle soittaa ennen kuin saan kaikille läheisilleni ilmoitettua uuden numeron.)

Veden paikka on uima-altaassa tai pastis-lasissa

2010-03-26T08:36:00.004+01:00

Eteläranskalainen on sitten erikoinen olento ja sade sen yksi pahimmista vihollisista. Kun sataa, alkaa eteläranskalainen heti valittaa, kuinka sää on ankea ja toivottavasti sade pian loppuu ja aurinko tulee taas esiin. Pahimmin sateesta masentuvat ovat kuin maansa myyneitä eivätkä haluaisi muuta kuin maata vällyjen alla ja hautoa mustia murheita.

Mutta auta armias, jos joku muualta tullut saati sitten ulkomaalainen uskaltaa sateesta valittaa! Silloin eteläranskalainen puolustautuu kuin pahemmastikin ärsytetty skorpioni ja alkaa paasaamaan kuivuudesta ja kuinka sadetta on odotettu jo kuukausia! Viini ja aprikoosipuut uhkaavat kuivua niille sijoilleen, jos ei taivaat aukene useammin.

Eteläranskalaistunut ulkosuomalainenkin tunnustaa käyttäytyvänsä yhtä erikoisesti.

Mikään ei ole ikuista

2010-03-21T08:41:00.003+01:00

Eikä todellakaan loma! Se meni taas niin että hujahti. Neljä kuukautta ihmisen elämästä on loppujen lopuksi vain yksi pieni poron kusema. Ja nyt on edessä taas puolet pidempi sellainen eli sesonki. *huoh*

Työmotivaatiota lisää tänä vuonna kummasti pari päivää sitten allekirjoittamamme asuntolainasopimus. Seuraavat 25 vuotta kannamme kiltisti rahaa CIC-nimiseen pankkiin, jota ei voi kyllä haukkua, sillä saimme niin hyvän tarjouksen. Nyt on siis rahoitus kunnossa ja tontin ostopaperitkin on allekirjoitettu, mutta se iänikuinen rakennuslupa meiltä vielä puuttuu. Talon piirrustukset ovat kuitenkin jo ulkopuolelta viimeistellyt ja täytyy sanoa, että siitä tulee hieno! :) Sain nimittäin tahtoni läpi aika monessakin asiassa, ja taloon tulee mm. paaaaljon isoja ikkunoita ja korkeakattoinen olohuone-ruokailuhuone.

Ekotaloksi taloa tosin voi enää kutsua vain erinomaisen eristyksen ja tuplaikkunoiden puolesta. Monenkirjavista syistä jouduimme tekemään kompromissejä, joiden takia emme esim. voi hakea matalaenergia-sertifikaattia. Mutta kerron näistä myöhemmin paremmalla ajalla.

Kevät on vihdoin tullut ja on vaikea uskoa, että vain pari viikkoa sitten täällä oli 40 cm lunta! Kulunut talvi oli kamala. Vaikka olenkin suomalainen, niin lumi ja kylmyys Provencessa ei kuulkaa paljon naurata.

Elonmerkki

2010-02-05T12:36:00.002+01:00

Tulin pikapäivittämään siinä pelossa, että kohta tätä blogia ei seuraa kukaan. Tilanne on nyt kuitenkin se, että olen omistanut kuluneet viikot ja tulevat 2 - 3 viikkoa eräälle nimeltämainitsemattomalle ikuisuusprojektille, joka on pilannut monta asiaa kuluneitten parin vuoden aikana. Nyt olen päättänyt, että asiaan tulee muutos ja haluan sen mörön pois päiväjärjestyksestä stressaamasta itseäni. Siis olen neljän seinän sisällä, rukoilen kaikkia jumalia apuun hiljaa mielessäni ja annan aivojen surista ja näppiksen näpyttää. So help me God...

Taloasia on edennyt. Teen siitä postauksen heti, kun saan tuon yhden raskaan sivun käännettyä. Lupaan.

Yksi suuri asia on kuitenkin pakko kertoa. Sain toissapäivänä tietää, että a) sain pienen palkankorotuksen, b) saan palkkaa ympärivuoden tästä eteenpäin myös lomakuukausina ja c) tittelini vaihtui vastaanottovirkailijasta "esimies,toimihenkilöksi" eli ranskaksi olen cadre! :) Työnkuva on ihan sama silti eli en voi ruveta yhtään sen enempää pomoilemaan ja määräilemään, mutta kivalle se näyttää paperilla! Nuo asiat tulevat nyt helpottamaan asuntolainan saamista. Toiseksi tunnen nyt vihdoin olevani täysivertainen perheenjäsen. Olen kokenut tiettyä alemmuutta ja erillisyyttä muuhun perheeseen verrattuna, mutta kun appi esim. sanoi, että olen tärkeä yritykselle ja minun saatava ympärivuotinen palkka, sillä en ole yrityksen osakas, niin se kieltämättä liikutti. :)

Terveisiä ja hyviä viboja kaikille ystäville ja tuttaville! En ole unohtanut teitä. <3

Havuja prkl jne.

2010-01-14T12:26:00.002+01:00

Jos joku toinenkin tarvitsee tsemppiä jossakin asiassa, niin katsokaas tätä:

Asenteella! Ja pojan nimikin taitaa vielä olla Sisu! =D

Pilvilinnasta tiilitaloksi

2010-01-11T10:54:00.005+01:00

Tässä lumista Provencea ihastellessa ja taivastellessa on täysin unohtunut toivottaa hyvää uutta vuotta:

Iloista, valoista ja onnellista vuotta 2010 kaikille lukijoilleni! :)

Tänään olemme menossa tapaamaan rakennusfirmamme suunnittelijaa, Mr Azania. Hän lähetti meille joulukuun aikana ensimmäiset piirrustukset, joita pitäisi nyt hieman katsoa ja tehdä muutoksia. Olen ollut täysin erään toisen suuren projektin pauloissa, joten en ole ehtinyt paljoakaan ajatella koko taloa.

Suomessa saimme jo hiukan vuolukivitakka-asiaa eteenpäin ja odotamme vielä vastauksia paikalliselta yritykseltä tiettyihin lämmitysjärjestelmää koskeviin kysymyksiin. Ihan tarkoituksella en mainitse nimiä enkä mitään muutakaan, sillä meillä on kytemässä pari juttua...Siitä sitten myöhemmin, mutta pitäkää kuitenkin peukkuja! :) Joka tapauksessa oli mielenkiintoista huomata, kuinka toivomamme takan hinta oli Suomessa jopa puolet halvempi kuin täällä. Toisaalta sen ymmärtää, kun ajattelee rahtimaksuja ym., mutta silti puolet lisää hintaa! Siinä oli useamman tonnin ero!

Suomessa päätimme myös valita tulevaan saunaamme ainalämpimän kiukaan. Esim. tällaisena talvena, jolloin ulkona tuulee, on lunta maassa ja yöllä on ollut reilusti pakkasta (viimekin yönä -8 astetta), olisi aivan ihana suihkun yhteydessä käväistä saunassa. Ja ainalämmin kiuas mahdollistaa sen. :) Helolla on yksi kiva malli, Saunatonttu, joka on Ristomatti Ratian suunnittelema.

Belgiassa sain taas muutaman (ainakin omasta mielestäni hyvän) idean taloa varten. Toinen belgialaisista "veljistäni" rakentaa jo neljättä vuotta omaa taloaan ja se alkaa vähitellen saada muodon. Talo on moderni eli ei ollenkaan meidän tyylinen, mutta olohuone-ruokailuhuoneen korkea katto ja ikkunat ovat upeat vai mitä sanotte:

Lunta joka puolella

2010-01-09T17:33:00.006+01:00

Olin viime viikon Belgiassa belgialaisen perheeni luona ja tulin eilen kotiin. Lentokone joutui laskeutumaan Nîmesin sijasta Montpellieriin, sillä Nîmesissä oli lumimyrsky ja olosuhteet kaikin puolin aika kehnot - siis täkäläisille (tai näin mie mielessäni ajattelin ja naureskelin ranskalaisten heikkoa lumen- ja kylmänkestävyyttä). Kotimatkalla lentokentältä tuppukylään totuus paljastui:

Olin kieltämättä saanut jo vuoden annoksen lunta ja kylmää Joulunvietossa Joensuussa, joten tämä yllättävä lumenpaljous ei minua kamalasti innostanut toisin kuin Kultaa. Mutta pakko myöntää, että kotituppukylä on todella kaunis kunnon lumipeitteen alla ja on ilo myös vihdoin saada ulkoiluttaa Nessiä lumessa.

Tänään kävimme pitkällä lenkillä ja tuntui, että koko kylä oli lähtenyt ulos kävelemään ja mäenlaskuun. Talojen edessä lumitöitä tekevillä oli useimmilla hymy huulilla, vaikka välineet olivatkin aika kehnot. Näkyi siellä muutama hapanaamavalittajakin, mutta ei Ranska olisi Ranska ilman joka paikan märisijöitä. :)

2009-12-23T10:20:00.004+01:00

Tällä pakkoaskarrustonttukuvalla haluan toivottaa kaikille blogini lukijoille

RAUHAISAA JOULUNAIKAA!

Myytinmurtaja

2009-12-10T19:36:00.004+01:00

Kuulkaas, nyt sanon jotain sellaista, mitä en olisi koskaan uskonut sanovani! Ranskalaiset pankit toimivat paljon sujuvammin kuin suomalaiset. Siinä.

Miulla on eräässä suuressa pohjoismaisessa pankissa vielä tili täällä Joensuussa ja makselen sen kautta satunnaisia laskuja ja vielä muutaman vuoden ajan opintolainaa pankille takaisin. Muutettuani Ranskaan pankkisuhteeseen on tullut aivan liikaa ryppyjä ja syyksi arvelen omassa blondissa päässäni tilin todella säälittävää saldoa sekä pysyvää osoitetta ulkomailla, jonne tiliotteiden lähettäminen tulee kalliiksi. En ole siis todellakaan mitenkään hyödyksi suomalaiselle pankilleni. Paitsi opintolainan korkojen muodossa, mutta opintolainaakin olen alkanut maksamaan takaisin ihan omassa tahdissa ja liian suuria määriä kerrallaan eli olen pirullisen kuriton. :)

Syksyn aikana sattui pieni EU-maksuinsidentti, jonka sain nyt viimein täällä Suomessa selvitettyä. Tilanne selvisi miulle suotuisalla tavalla, mutta viimeisetkin luottamuksen rippeet suomalaiseen pankkiini hupenivat kertalaakista. En ala selostamaan sen tarkemmin tätä tylsää tapahtumaa, mutta sen voin kertoa, että ranskalisen NETTIpankkini neuvoja sanoi puhelimessa mm. näin:"Käytit kansainvälisiä IBAN- ja BIC-koodeja siirtäessäsi rahaa suomalaiselle tilille, joten maksu ei voi olla muuta kuin EU-maksu, josta me emme veloita mitään eikä vastaanottava pankkikaan voi veloittaa mitään." Suomalaisen pankkini varsin byrokraattinen selitys kuului puolestaan näin (*haukotus haukotus prkl*):"Maksu on tullut tilille samana päivänä, joten siitä menee 17 euron 0-arvopäivämaksu ja se ei ole EU-maksu. EU-maksu kirjataan tilille kolmen päivän kuluttua maksusta ja siitä ei mene kuluja."

Että näin.

Se ainoa kerta vuodessa

2009-12-10T10:48:00.003+01:00

Kaikkeen, mikä on harvinaista, ainutlaatuista liittyy paljon odotuksia. Jos odotukset eivät täyty sitä yleensä pettyy. Yhden ainutlaatuinen voi olla toiselle aivan banaalia.

Olen tänään ollut tasan neljä vuotta Kullan vaimo. Toivottavasti yhteisiä vuosia tulee vielä kymmenittäin lisää. Ainakin nämä kuluneet neljä vuotta ovat menneet todella helposti ja nopeasti. Ja miksipäs ei, kun aviomies on vaan maailman paras. :)

Ranskan televisio opettaa

2009-12-02T16:07:00.003+01:00

Ylläoleva mainos on pyörinyt jo vähän aikaa ranskalaisilla televisiokanavilla. Kieltä ei tarvitse sen enempää ymmärtää - se on yksinkertaisesti kampanjamainos maitotuotteiden puolesta ("3 maitotuotetta päivässä") ja mitä ilmeisemmin suunnattu lapsille. Nähtyäni sen ensimmäisen kerran se huvitti minua, mutta toisella kertaa tajusin, mikä siinä samalla minua niin kovasti häiritsi.

Mitä ajatuksia tuo mainos siussa herättää?

Tuppukylän aktiviteetteja ja joulunodotusta

2009-11-27T11:57:00.002+01:00

Sesongin aikana myö ei ehditä kovin paljon käydä muualla kylässä, mitä nyt mie käyn ostamassa Kullalle sen tupakkakartongit kylän tabac'sta tai haen joskus ravintolan patongit leipomosta. Muuten tulee 8 kk vietettyä aika sujuvasti hotellin 5000 neliön sisäpuolella. Meijän tuppukylä on kuitenkin aika aktiivinen paikka ja erilaisia kerhoja ja yhdistyksiä on vähän joka lähtöön. On rivitanssikerho, aerobic-tunteja, korttipelikerho, koirien agility-klubi, harrastelijateatteri jne. Tämän lisäksi useat eri tahot (esim. koulun oppilaiden vanhemmat, metsästysyhdistys, eläkeläiset jne.) järjestävät säännöllisesti erilaisia tapahtumia joko rahankeräys- tai hyväntekeväisyystarkoituksessa.

Viime sunnuntaina koulun oppilaiden vanhemmat järjestivät loton eli suomalaisittain bingon. Yksi ystäväperhe sai meijät houkuteltua sinne mukaan ja toisaalta oli ihan hyväkin olla edustamassa hotellia, sillä Kulta oli lahjoittanut kahden hengen illalliskortin yhteen palkintokoriin. Tapahtumapaikkana oli kuten tavallista kylän juhlatalo, salle des fêtes, ja porukkaa oli kuin pipoa. Siellä oli vanhuksia, teinejä, pikkulapsia, uusia ja vanhoja kylän asukkaita ja kaikki sulassa sovussa. Meteli oli mieletön - kuten aina - ja toisin kuin Suomessa edes bingon vetäjän kehotus hiljentyä ei laskenut desibelien määrää. Miulle kerta oli ihan ensimmäinen - joskus ala-asteella olin viimeksi pelannut bingoa, mutta koskaan en ole Suomessa käynyt varsinaisissa bingohalleissa. Täällä bingoja järjestetään joka viikonloppu jokaisessa tuppukylässä ja Kulta oli lapsena aikamoinen bingohai. Se voitti aina jotain ja sen suurin voitto oli hevosen varsa. =D Se ei kyllä ollut saanut sitä pitää ja siitä oli tullut itkupotkuraivarit kuulemma. Myö ei kuitenkaan voitettu yhtään mitään, mutta hauskaa oli.

Itse asiassa koko tapahtuma oli aika mielenkiintoinen. Ensinnäkin bingoristikot (tai miten niitä nyt kutsutaankin) valittiin etukäteen isosta kasasta ja maksettaessa ne leimattiin (ilman leimaa ne eivät kelvanneet). Numeroitten peittämiseen meillä Kullan kanssa oli maissinjyviä (heinähatut hei!), mutta melkein kaikilla muilla oli oikein kaupasta ostettuja numeroitten peittämiseen tarkoitettuja muovisia lätkiä. Ja oikein pro-bingoilijoilla oli sellainen magneettikahva, jolla ne muovilätkät pyyhittiin pois. Niissä lätkissä oli siis joku magneetti...jossain. Miusta oli aika huvittavaa, että a) kaupassa on myytävänä bingolätkiä ja b) joku ostaa niitä. Mutta tuo kertoo vain siitä, kuinka suosittuja bingot täällä on.

Palkinnot olivat varsin runsaat ja todella hienojakin. Pääpalkinto oli Wii-pelikonsoli ja se tietysti pelattiin viimeisenä. Kyllä tunnelma kohosi, kun oli tuollainen palkinto kysessä! Lapset eivät meinanneet pysyä nahoissaan ja aikuisetkin tuntuivat olevan aika kuumissaan. :) Kaikki tapahtui kuitenkin hyvässä hengessä ja jokaisen palkinnon voittaja sai aina runsaat aplodit. Mukava kokemus täytyy sanoa ja mennään varmasti toistekin.

Sunnuntaina on sitten ensimmäinen adventti. Täällä en ole kenenkään kuullut sitä juhlistavan erityisemmin, mutta mie aion viettää sitä samalla tavalla kuin kotikotona on tapana. Aikaisempina vuosina ei olla joko oltu täällä Ranskan kotona tai sitten en vain ole jaksanut tai muistanut. Ajattelin laittaa Kotkan mummilta perimäni sähkökynttelikön olohuoneeseen, ottaa jo muutamia neutraaleja joulukoristeita esille ja pistän tietysti joululaulut soimaan. :) Aika ihanaa.

Lomailua ja yllättävää seesteisyyttä (kuvia!)

2009-11-26T10:50:00.007+01:00

Ikuinen lomalainen ja Lozèrin lehmiä

Olen unohtanut hehkuttaa täällä blogissa, että meijän kauan odotettu ja hyvin ansaittu loma on alkanut. Se alkoi itse asiassa jo kaksi ja puoli viikkoa sitten. On muuten aika namia olla vaan. :)

Lozérilainen unelma. Tällä hetkellä autiotalo, mutta meijän unelmissa tuleva eläkeparatiisimme. :)

Nessistä Lozère on paljon parempi paikka kuin koti-tuppukylä.

Loman ensimmäisellä viikolla olimme koko Kullan perheen voimin Lozèrissa maalaiselämää viettämässä. Kävimme myös syömässä Troisgros'n kolmen Michelin-tähden ravintolassa Appiukon synttäreiden kunniaksi. Ravintola on Bocusen jälkeen yksi ranskalaisen ruokamaailman instituutioita, jolla on ollut jo yli 40 vuoden ajan 3 Michelin-tähteä. Valitettavasti meistä kukaan ei ollut erityisen ihastunut ravintolan ruoista, jotka olivat kyllä erittäin kauniisti laitetut, mutta kokeilevan keittiön maut eivät voi miellyttää kaikkia.

Aperitiivillä.

Kahvin kanssa nautittavat mignardise-herkut tarjoiltiin pienissä Aalto-vaaseissa. Arvatkaa, kuka muuttui sinivalkoiseksi! (Ulkomailla miusta on tullut pieni nationalisti. ;))

Viime viikolla emme tehneet Kullan kanssa yhtään mitään. Olimme vain kotona, kävimme muutaman kerran todella pitkällä sauvakävelyllä Nessin kanssa ja tutustuimme omaa tuppukyläämme ympäröivään garriguesiin eli pusikkoon. :) (Aina ei tarvitse lähteä kauas löytääkseen mielenkiintoisia ja kauniita paikkoja.)

Viime viikonloppuna miulla paloi käämit ja päätin aktivoitua tällä viikolla. Olenkin siis hellästi ottanut itseäni niskasta kiinni ja alkanut tehdä erästä nimeltä mainitsematonta projektia loppuun. Kutsun sitä nimellä Kirjoitusprojekti. :) Tiistaina kävimme Kullan kanssa myös yhden rakennusfirman toimistossa keskustelemassa tulevasta kodistamme ja miulla on nyt sellainen kutina, että meijän rakennusfirma on löytynyt. Tapaamamme henkilö oli todella miellyttävä, asiantunteva ja luottamusta herättävä sekä hinnat ja muut ehdot sopivat meille kuin nenä päähän. Arvatkaa vaan, lähtikö joku sieltä toimistosta tanssien ja hihkuen pois! :) Toinen ihana asia omaan kotiin liittyen on, että Kulta haluaa ehdottomasti meille Tulikiven leivinuunitakan. Nehän maksaa todella paljon ja varsinkin täällä, mutta Kulta haluaa sellaisen ja koska miekin haluan, niin ainakaan siitä ei tarvitse kiistellä. Käytiin sitten samantien katsomassa Tulikiven takkoja Nîmesissä olevan Tulikiven edustajan luona. Ja koska miulla on tällä hetkellä herkkä kausi päällä, niin palahan miulla tuli kurkkuun niitä ihania vuolukivisiä takkoja silitellessä. (Mie oon kyllä ihan hullu, mutta meijän yhdessä hotellihuoneessa on suomalaisesta puusta tehdyt rappuset. Silloin kun niitä ei ollut vielä petsattu, niin kävin aika usein silittelemässä niitä. Ja tietty itku silmässä. Mutku jotenkin mie saan voimaa suomalaisesta puusta, kivestä...)

Kun myö tultiin takaisin kotiin tiistai-iltana ja aloin laittamaan ruokaa, niin miulle tuli yhtäkkiä älyttömän rauhallinen olo. Ensimmäistä kertaa täällä ollessa. Sellainen olo, että kaikki asiat kyllä selviää ja elämä sujuu ihan hyvin omalla painollaan ilman, että miun tarttee kamalasti huolehtia kuten tähän asti. Mie oon aika varma, että myö saadaan tosi kiva koti, jossa miulla on vihdoinkin samanlainen olo kuin koti-kotona Joensuussa eikä raha-asiatkaan meitä kaada. Miulla on seesteinen, hyvä olo ja mie nautin nyt siitä. :)

Ai niin, kohta päästään Suomeenkin joten mikäs tässä on ollessa! Olo on kuin lottovoittajalla! :D

"Pysy aina pikkuveljenä ja lintuna, älä koskaan miehisty..."

2009-11-19T14:30:00.005+01:00

Miun rakas, ainut veli ja ainut sisarus täyttää tänään 29 vuotta. Tirautin aamupalalla onnittelupuheluni jälkeen pari kyyneltä (ja tunsin itseni omaksi äidikseni ;) ), koska ajankulun huomaa varsinkin toisten ihmisten täyttäessä lisää vuosia. (Itsehän olen aina parikymppinen.)

Velipoika ei välttämättä tykkää tästä postauksesta, mutta mie haluan tyhjentää sydäntäni koko maailmalle tai ainakin niille muutamille ihmisille, jotka tätä blogia seuraa. Miun veli on miulle niin rakas ettei se itekään sitä tiiä. Se on aina ollut, mutta mie en ole aina ollut sille kovin hyvä isosisko ja miulla on siitä aivan järkyttävän huono omatunto. Sanotaanko näin, että mie olin silloin nuorempana niin välinpitämätön ja niin hemmetin itsekäs, että en välittänyt viettää aikaa sen yhden ja ainoan veljeni kanssa. Ja miun pikkuveli oli niin ihana ja huipputyyppi jo silloin! Harmi, ettei miulla oo yhtään kuvaa siitä pienenä, mutta silloin ei eletty digiaikaa ja paperikuvat on miun vanhempien luona.

Onneksi myö tullaan edelleen tosi hyvin toimeen ja kaikesta huolimatta Velipoika ei ole miulle katkera ja tykkää siskostaan edelleen. :) Miusta on kuitenkin aika traagista, että nyt kun miunkin silmät on auenneet ja arvojärjestys on niin kuin pitää, niin täällä mie oon tuhansien kilometrien päässä vanhemmistani ja veljestäni - niistä kaikkein tärkeimmistä ja rakkaimmista. Ne muutamat kerrat vuodessa, kun tavataan on miulle elintärkeitä ja joka kerta, kun pikkuveljeä pitää halata erotessa, meinaa sydän haljeta. Se on jättiläinen miun rinnalla, mutta mie tekisin mitä vaan sen puolesta ja puolustaisin sitä aina henkeen ja vereen - ihan kuin joku puutarhatonttu. =D Ja mie oon niin ylpea siitä! Se on niin lahjakas niin monessa asiassa, älykäs ja hyvä ihminen.

Vielä kerran, Miksu, paljon onnea ja enkelinsiipiä siun elämään. Mie rakastan sinnuu.

Ekotekoja

2009-10-29T09:01:00.002+01:00

Teininä olin meijän perheessä koko ajan vahtaamassa muiden perheenjäsenten ekologista käyttäytymistä ja siitä syystä sainkin perheeltäni lempinimen Ekoterroristi. Opiskeluaikana relasin aika paljon noissa asioissa, koska miulla oli muutenkin niin paljon stressattavaa, mutta kompostoin, pyöräilin jne. Opiskelijan budjetilla nyt ei muutenkaan kauheasti pystynyt kuluttamaan.

Täällä Ranskassa ollessa on taas teinivuosieni "ekoterrorismi" alkanut nostaa päätään. Ranskalaiset tuntuvat olevan varsin ympäristötietoista ja -tiedostavaista kansaa nykyisin, vaikka täällä etelässä kyllä vielä roskataan ihan holtittomasti. Lempiviikkolehdessäni Nouvel Observateurissä on joka viikko artikkeleita ympäristöasioista ja ympäristöystävällisistä tuotteista. Samoin televisiossa on entistä enemmän "ekoilua" käsitteleviä reportaaseja. Valitettavan usein kuitenkin sanalla écolo (vapaasti käännettynä ympäristöystävällinen) on negatiivinen konnotaatio ja écoloiksi tunnustautuvia pidetään, ainakin tietyissä piireissä, hippeinä ja vasemmistolaisina. (Miun otsaan tuo leima on tässä perin oikeistolaisessa perheessä lyöty jo ajat sitten eikä se minua haittaa ollenkaan! Päinvastoin - pienimuotoinen provosointi on aina kuulunut lempiharrastuksiini... :) )

Meijän huushollissa on otettu viime aikoina käyttöön useita ympäristöä ja luonnonvaroja säästäviä ratkaisuja.

Vesipullojen rahtaaminen meillä on lopetettu jo melkein kaksi vuotta sitten ja ajoittain ikävästi kloorille tuoksahtavaa, mutta muuten erinomaista, hanavetta meillä suodatetaan Brita-karahvissa.

kuva
Vesi maistuu hyvälle, ei pilaa kalkilla espressokeitintä ja tavan kahvinkeitintä ja käytetyt suodattimetkin voi kierrättää. Vielä en ole kuitenkaan löytänyt paikkaa, joka ottaisi suodattimet vastaan ja siksipä niitä alkaa olla kertynyt jo aikamoinen kasa keittiön tiskialtaan alle.

Poisheitettävät tiskirätit olen jo aikoja sitten vaihtanut Viledan puuvilla-mikrokuituisiin tiskiliinoihin, joita pesen säännöllisesti koneessa. Niillä saa lian kuin lian poistettua ilman pesuainetta ja aina ku rätti alkaa olla likainen tai haiskahtaa pahalle, niin laitan sen muun pyykin joukkoon pesuun ja tsadaa - taas on puhdas liina käytössä. Muuten, kaikille tiskirätti kammoisille (esim. Ginger) tiedoksi: Sinituotte valmistaa käteviä liinanpidikkeitä, joiden avulla tiskirätin voi piilottaa kuivumaan esim. tiskiallaskaapin oven sisäpuolelle. Näin mie tein ja hyvin toimii! :)

kuva

Tänä kesänä päätin myös lopettaa pyykinpesuaineen käytön. Meillä on vesi todella kalkkista ja pyykinpesuaineen lisäksi joudun laittamaan koneeseen erityistä kalkinpoistoainetta. Lisää siihen vielä mahdolliset tahranpoistoaineet ja huuhteluaine, niin kyllä maailma saastuu kertalaakista! No, miulla meni hermot tuohon julmettuun pesuainesaastuttamiseen ja ostin tällaisen pesupallon:

kuva

Pesupallo laitetaan pyykin sekaan pesukoneen rumpuun ja se pesee kaikenlaisen pyykin puhtaaksi alle 50 asteessa. Pallon siällä on keraamisia "helmiä", joissa on jotain ionista säteilyä (?) joka puhdistaa. Täällä lisää pallosta. Keraamiset helmet myös hajottavat veden kalkkia, joten lisäkalkinpoistoainetta ei tarvita. Mie kyllä laitan hieman etikkaa pesuainelokeroon, jotta koko pesukone saa joka pesulla kalkinpoiston. Etikka on kuitenkin ympäristöystävällisempi vaihtoehto kuin erilliset kalkinpoistoaineet. Edit: Tässä pallosta lisätietoja englanniksi.

Miun seuraava hankinta on jogurttikone.

kuva

Meillä syödään niin paljon jogurttia, että tyhjiä jogurttipurkkeja tulee vuoden aikana ihan liikaa. Toiseksi itse tekemällä tietää ainakin mitä jogurteissa on eli ei ainakaan lisäaineita. Olen jo kerännyt talteen lasisia jogurttipurkkeja (kierrätys kunniaan!) ja nyt vain pitäisi löytää sopiva masiina.

Rakennusprojektikuulumisia

2009-10-28T08:56:00.000+01:00

Bloggaaminen on jäänyt taas vähälle ensinnäkin uuden addiktioni, Facebookin FarmVillen takia. Mie jos kuka olen hyvin helppo koukutettava ja niinhän siinä kävi, että annoin pikkusormen ja se vei koko käden! :) Mutta onhan niitä pahempiakin addiktioita. Toiseksi aikani on taas mennyt taivastellessa kaiken maailman asioita lähinnä sohvan uumenissa. (Voisiko joku ajankäyttöihme-ihminen kertoa, miten saa aikan sa käytettyä tehokkaasti? Olisin kiitollinen kaikista neuvoista. :) )
Kolmanneksi olen ollut taas viime aikoina niin hemmetin kypsä "tähän kaikkeen" ja niin vihainen "tästä kaikesta". Älkää kysykö, mitä se kaikki on, sillä tuskinpa itsekään osaan siihen vastata, mutta sanotaanko näin, että kahden viikon päässä häämöttävä loma tekee hyvää!

Rakennusprojekti on ollut jäissä viimeiset pari kuukautta. Siihen tuli vauhtia elokuun alussa, jolloin saimme arkkitehtiltamme ensimmäiset piirustukset, mutta ne valitettavasti eivät meitä miellyttäneet. Vaikka olimme arkkitehdin kanssa keskustelleet sen muutaman tunnin ja olin mielestäni selvästi ilmoittanut, etten halua hukkaneliöitä ja turhia käytäviä ja nurkkia, niin piirustuksissa ei sitten oikein muuta ollutkaan. Valitettavasti täällä on ollut tapana tehdä pimeitä ja ahtaita hukkaneliötaloja, joten mihinkäs koira karvoistaan pääsee. Päätimme siis yhteistuumin sekä me että Appiukko odottaa loman alkua, jotta arkkitehti-lankoni voi piirtää meijän kanssa raakaversion ja jonka sitten tämä "maksullinen arkkitehtimme" piirtää puhtaaksi. Nopeastihan tämä homma ei etene, sillä rakennuslupaa saa sitten odottaa sen kaksi kuukautta ja vielä siinä toivossa, että se menee kerralla läpi. Joten pitkälle ensi vuoden puolelle menee ennen kuin pääsemme valitsemaan kaakeleita ja verhokankaita.

Kulta on käynyt jo muutamassa pankissa kyselemässä lainatarjouksia ja siltä vaikuttaa, että joku niistä meille sen lainan sitten aikanaan myöntää. Myö vaan ei tajuta höykäsen pölähtävää lainasimulaatioista, joissa on sen viisi eri korkoprosenttia, TEG:tä ja joku muu, ja sitten siihen vielä tulee mukaan nollaprosenttikorko ensimmäistä asuntoaan ostaville/rakentaville, vakuutukset jne. Onneksi Appiukko on noista perillä.

Tässä oikeastaan kaikki tällä kertaa. Kerron lisää, kun projekti taas etenee hieman johonkin suuntaan.

CanalSatilla suomalaisia leffoja!!!

2009-10-27T20:30:00.002+01:00

Piti tulla äkkiä tänne kertomaan kaikille Ranskan suomalaisille, että CanalSatin leffapaketin C Ciné Famiz -kanavalla (kanavapaikka 103) esitetään tällä hetkellä suomalaisia leffoja! Olen nyt jo useana iltapäivänä kotona elbaillessa ja kanavilla surffaillessa törmännyt suomalaisiin leffoihin, jotka taitavat suurimmaksi osaksi olla joko lasten/nuorten elokuvia tai koko perheen elokuvia, mutta hyvin ne ainakin miun suomalaisen maiseman nälkääni hillitsevät. Ainut huono puoli on dubbaus eli valitettavasti leffat eivät ole alkuperäisversioita ja suomen kieltä ei pääse kuulemaan. Pari päivää sitten kanava esitti Raimo O. Niemen Suden arvoitus, eilen suomalais-ruotsalaisen Aavan meren tällä puolen ja tänään katsoin Heikki Hietaniemen omaeläkertaiseen romaaniin perustuvan Äideistä parhain.

Hyvin olen saanut Suomi-ikävän pidettyä loitolla tänä vuonna, mutta noita leffoja katsoessa tuli itku: kaikki oli tuttua ja turvallista - huonekalut, vaatteet, rakennukset, puut. Varsinkin ne puut; koivut ja männyt. Onneksi kohta pääsen Suomeen.

Perussyksysairastelua ja yksi meemi

2009-10-04T08:49:00.007+02:00

Ihana olla elävien kirjoissa jälleen! Olen viettänyt viimeiset 4 päivää mahataudissa - elämäni ensimmäisessä sellaisessa enkä halua toista kokea *koputtaa puu(ää)tä*. Olen aina ollut terve kuin pukki, mutta Ranskaan muutettuani terveys on alkanut antamaan periksi. Johtuuko se iästä, stressistä, työstä vai mistä, vastausta miulla ei siihen ole, mutta joka vuosi näihin aikoihin miulla on aina joku "härö". Viime vuonna se oli outo allergiareaktio, jonka aiheuttajaa en tiedä vieläkään (eikä tiedä ilmeisesti lääkärikään kun mitään ei sieltä päin ole kuulunut). Sairastaminen nyt itsessään ei ole mukavaa, mutta miun tapauksessa vielä epämiellyttävämpää siitä tekee tämä toisinaan ahdistava perheyritys. Meillä perheenjäsenillähän ei siis ole vapaapäiviä eikä sairaslomia vaan töitä paiskitaan oli kunto mikä tahansa. Miulla on se etu, että Kulta voi tehdä osan miun töistä, jos oon todella sairas kuten nyt olin. Miulla on kuitenkin aina ihan kamala syyllisyys, jos olen kipeä ja varsinkin nyt, kun Anoppi on läpikäynyt rintasyövän ja rankat sädehoidot ihan vastikään ja tekee siitä huolimatta töitä ihan kuin ei mitään olisi. Ja ikää sillä on 67 v. Vaikka sympatiaa ja empatiaa perheessä annetaan, tosin hillitysti, niin yleinen ajattelutapa tuntuu olevan, että työ ensin sitten kaikki muu. Terveys mukaanluettuna. No, itse en kuitenkaan aio näin elää vaan sairastan ja hoidan itseäni ihan rauhassa, sillä miun ajattelutapa ei ole samanlainen enkä todellakaan aio pistää terveyttäni peliin, en perheyrityksen enkä minkään yrityksen puolesta. Toivottavasti kukaan nyt ei saa sellaista käsitystä, että Kullan perhe olisi hirviömäinen, sillä sitä se ei todellakaan ole. Meillä vain on erilaiset näkemykset tietyistä asioista ja siksi toisekseen, jos on koko ikänsä elänyt vain yhdelle asialle on vaikea nähdä jotain muuta sen ympärillä.

Mutta nyt loppuu väninä. Miun oli eilen tarkoitus laittaa kuvia tänne blogiin, mutta totesin, että kaikki meijän uuden Panasonicin kaapelit ovat mystisesti kadonneet. Voisin siirtää kuvat kyllä suoraan kortiltakin, mutta itsepäinen kun olen, miun on ensiksi pakko selvittää kaapeleiden kohtalo. sitä odotellessa vastaan Paraisten Sarin miulle heittämään meemiin. Siispä tässä 10 totuutta miusta:

1. Olen erittäin itsepäinen. Usein naurettavuuteen asti. En usko ennen kuin olen itse nähnyt, kokenut tai kokeillut.

2. Olen todella impulsiivinen ja temperamenttinen. Sanoa pamautan asioita ja ajattelen yleensä vasta jälkeenpäin ja hyvin usein kadun sanomisiani.

3. Olen ekstrovertti, mutta osaan kuitenkin antaa tilaa muille. Suuressa joukossa, varsinkin tuntemattomien ihmisten keskellä, olen yleensä sivustaseuraaja.

4. Em. luonteenpiirteen takia tunnen oloni vaivaantuneeksi hiljaisten ihmisten kanssa, joilta pitää joka sana lypsää ulos. En kuitenkaan haluaisi, että toinen ihminen luulee minun dominoivan tilannetta, koska en kestä hiljaisia hetkiä ja täytän ne omalla pälätykselläni.

5. Minulla ei ole kultaista keskitietä. Ei niin missään. Yritän kyllä sitä löytää. :)

6. Minulle on suotu paljon lahjakkuutta, mutta äärimmäisen mukavuudenhaluni takia olen mennyt aina siitä missä aita on matalin. Laiska en ole, mutta kaiken pitäisi tapahtua helposti ja vaivattomasti, muuten en ehkä ryhdy asiaan. Tiedän, että olen jättänyt paljon lahjojani käyttämättä vain sen takia etten ole vain viitsinyt. Stupid is as stupid does. :)

7. Rakkauteni eläimiin on vain kasvanut viimeisten 5 vuoden aikana. Onneksi minulla on eläinrakas, mutta järkevä aviomies, joka saa miunkin jalat maan pinnalle tarvittaessa, sillä muuten olisin jo aikoja sitten ryhtynyt Brigitte Bardot'ksi Bardot'n tilalle.

8. Jos eläisin yksin eikä minulla olisi perhettä Suomessa, niin olisin jo vähän aikaa sitten lähtenyt asumaan jonnekin huitsin nevadaan kauaksi sivityksestä. Näin ainakin luulen.

9. Murehdin kaikkea ja lähes koko ajan. Voin muistella vuositolkulla jotain noloa tapahtumaa ja se saa miulle edelleen tuskan hien pintaan. Haluaisin olla "teflon-pintainen", johon mikään ei tartu - olisi helpompaa.

10. En voi sietää epäoikeudenmukaisuutta.

Siinä. Kymmenen pitäisi haastaa. Mie pistän tämän eteenpäin ainakin Rinalle, Mintulle, Marinalle, Tuikulle, Fifille, Monsterille ja Susulle.

Ja niin tultiin syksyyn

2009-09-20T09:23:00.005+02:00

Syksy tuli tänne ihan yhdessä hujauksessa. Sanotaanko vaikka että päivässä. Ensiksi laski lämpötila noin kymmenen astetta ja sitten rupesi satelemaan. Nyt on ollut pari päivää sellaista sekasikiökeliä - aurinko paistaa ja on lämmintäkin, mutta taivaalla risteilee välillä uhkaavan harmaita pilviä ja aina jossain kaukana ukkonen jyrisee. Rasittavaa, kun ei oikein tiedä miten pukeutuisi. Mie oon niin psykologisesti vuodenaikojen mukaan ajastettu, että syksyn tullen tekee mieli vetää pitkähihaista niskaan ja saapasta jalkaan, mutta täällä on päivisin kuitenkin sen verran lämmin, että t-paidassa vielä tarkenee ihan hyvin.

Hotellissa on edelleen ihan mukavasti asiakkaita. Tänäänkin melkein 50 henkeä. Asiakaskunta on kuitenkin hyvin erilaista verrattuna kesään: lähinnä pariskuntia ja vanhuksia. Syksyviikonloppuisin hotellin valtaa usein myös sellainen asiakaslaji kuin ralliautoilijat. Viereisessä tuppukylässä on nimittäin kilpa-autorata, jolla järjestetään harva se viikonloppu jotain kisoja ja koska me olemme ainoa kunnon hotelli lähettyvillä, niin suurin osa osallistujista tulee aina meille yöksi. Viikolla on hiljaisempaa ja myökin Kullan kanssa päästään illalliselle jo melkein ihmisten aikoihin.

Miusta on ihana valmistautua syksyyn ja talveen. Pari päivää sitten laitoin meille jo peitotkin takaisin sänkyyn, koska pelkkä lakana alkoi olla hieman liian viileä. Mielessäni voin jo kuvitella itseni kuohkean peittoni alla nukkumassa pitkään ensimmäisenä loma-aamuna Lily jalkopäässä ja Kulta vieressä. No, siihen on vielä puolisentoista kuukautta, mutta se päivä tulee hitaasti mutta varmasti. Otin myös esille syksykengät ja järjestelin vaatekaapin pitkähihaisosaston. :)

Meijän karvajalat on myös siirtyneet syksyaikaan. Choko ei nuku enää öitään sisäpihan ikkunalla, vaan omassa korissaan kodinhoitohuoneessa. Lily on myös palannut vetämään hirsiä meijän sänkyyn ja miun jalkopäähän. Päivisin ne nukkuu molemmat pitkiä päikkäreitä meijän sängyssä. Nessi Nepukka puolestaan on laihdutuskuurilla. Sille oli tullut hellekesän aikana ihan huomaamatta 3 kiloa ylimääräistä, joita nyt sitten yritetään hiljalleen saada pois. Nepulta on kaikki herkut kielletty ja viileämpien säitten ansiosta monsteri pääsee taas juoksentelemaan ja karistelemaan kilojaan Provencen karuihin pusikoihin. (Emäntäkin saisi kyllä taas ruveta laihikselle...)

Syksy on ehdottomasti miun lempivuodenaika täällä. Yksi syy siihen on tietysti lähenevä loma, mutta syksyn viileys on niin erilaista kuin keväällä. Samoin valo on aivan erilainen - jotenkin pehmeämpi. Suomessa inhosin syksyä.

Hiljaa hyvä tulee

2009-08-28T08:54:00.003+02:00

Taloprojektissa on paästy siihen vaiheeseen, jossa voi jo hiukan alkaa kuvittelemaan, miltä se oma koti voisikaan näyttää. Keskiviikkona tapasin nimittäin ensimmäistä kertaa meijän arkkitehdin. Suomesta en tiedä, mutta Ranskassa arkkitehti on pakollinen rakennettaessa vähintään 170-neliöinen talo. Meillä on lupa rakentaa vain 150-neliöinen, joten arkkitehti ei ole siis välttämätön, mutta koska emme halua avaimet käteen -periatteella rakennettua taloa, niin jonkun on pakko piirtää haluamamme koti. Jo eläkkeellä oleva arkkitehtimme, Monsieur T., on kyläläisiä ja hän on piirtänyt suurimman osan kylän taloista. Hän tekee piirrustuksia nykyisin lähinnä omaksi huvikseen eikä näin ollen laskuta kuin murto-osan siitä, mitä ihan leipätyötä tekevä arkkitehti laskuttaisi.

Keskustelimme kolmisen tuntia ja esitin kaikki tiukat vaatimukseni ja hartaimmat toiveeni. Alustavan suunnitelman saamme ensi viikolla ja sitä voimme sitten vielä muokata Kullan kanssa. Tärkeintä on tässä vaiheessa kuitenkin, että saamme piirustukset siihen malliin valmiiksi, jotta voimme hakea rakennuslupaa. Rakennusluvan myöntämiseen menee kuulemma 2 kuukautta ja se on siinä ja siinä, että ehdimme ostaa tontin ennen vuoden loppua kuten on tarkoitus. Vuoden loppu on deadline verotuksellisista syistä. Rakennuslupaa varten piirustuksissa on tärkeintä ovien ja ikkunoiden paikat ja talon sijainti tontilla, muoto ym. Kaikki muu on kuulemma mahdollista muokata vielä jälkeenpäin.

Seuraava vaihe on lainan ruinaaminen. Kahdessa pankissa ollaan jo käyty ja täytyy sanoa, että ei kovin kaksiselta näytä, mutta onneksi noita pankkeja ei tästä maasta puutu.

Onko täällä ketään?

2009-08-06T21:31:00.004+02:00

No, huh huh, yli kaksi kuukautta on mennyt edellisestä blogikirjoituksesta! Järkyttävää suoraan sanottuna. Aika kuluu niin äkkiä, ettei kerkiä sanoa sitä kissaa eikä mitään muutakaan. Ja täytyy miun kyllä tunnustaakin, että ei ole oikein ollut intoa kirjoittaa ja jakaa mitään. Sanotaanko näin, että siipi on ollut maassa, mutta ei siitä sen enempää.

Ja näin Blogistaniaan paluun kunniaksi ilmoitan tämän blogin muuttuvan teemaltaan ainakin hetkeksi (vuosi?) ekorakennusblogiksi. Monet FB-ystäväni tietävätkin jo, että myö Kullan kanssa ollaan päätetty alkaa rakentaa taloa. Projekti aiktauluineen jne. oli vielä parisen viikkoa sitten vielä hyvin epämääräinen, mutta tiettyjen olosuhteiden pakottamina meijän piti ruveta pistämään vauhtia rattaisiin. Vielä ollaan kuitenkin ihan alkuvaiheessa, mutta toissapäivänä posti toi kauan odottamamme maanmittaajan suolaisen laskun ja maksusekki lähti samantien postiin. Nyt voimme siis sanoa, että ensimmäinen askel on otettu ja ensimmäinen rakennusprojektiin liittyvä maksu suoritettu eikä paluuta enääole. :)

Seuraava vaihe on rakennusluvan anominen sekä lainan ruinaaminen. Tontti meijän pitäisi nimittäin ostaa omiin nimiimme ennen vuoden vaihdetta, joten sitä ennen on nuo em. asiat oltava plakkarissa. Koitan olla kylmänviileä vaikka stressi ja huoli sisälläni jylläävätkin. Talon piirustuksista ei ole nimittäin vielä mitään tietoa kuten ei budjetistakaan, mutta asioillahan on kuulemma aina tapana järjestyä, vai miten se meni...

(Viime) Viikon positiiviset

2009-05-23T21:12:00.006+02:00

Ihana ystäväni Fifi kertoi blogissaan viime viikon positiiviset tapahtumat ja halusi lopuksi tietää lukijoidensa viikon ilonaiheet. Miun viime viikon ilonaiheita olivat:

Olimme Kullan kanssa ensimmäistä kertaa elokuvissa. Tiistai-iltana pääsin sen verran aikaisin töistä, että ehdimme Kullan kanssa elokuviin katsomaan Enkelit & Demonit -leffaa. Olimme ensimmäistä kertaa elokuvissa koko seitsenvuotisen suhteemme aikana ja syy tähän on se, että a) mie kärsin ahtaanpaikankammosta ja elokuvateattereiden pimeys ja penkkirivien ahtaus on huono yhdistelmä (tosin Kinepoliksen penkit on tilavat ja rivit väljät, joten en saanut siellä mitään ahdistuskohtausta) ja b) ollaan sen verran mukavuudenhaluisia, että meistä on kivempi katsoa oman kokoelman tai Canal+:n leffoja omalta kotisohvalta Nessin kanssa.

Näin ystävien 3-viikkoisen tyttövauvan ensimmäistä kertaa. Keskiviikkoiltana olimme hyvien ystäviemme luona illallisella ja ihailemassa heidän herttaista tytärtään. Sain myös syöttää pikkuista tuttipullosta ja voi, kun se oli ihanaa!

Sain kutsun yhden kaverin polttereihin. Ja niitä on peräti kahdet! Miun ekat polttarit täällä uudessa kotimaassa ja nyt tunnen itseni oikeastaan aika "sulautuneeksi" enkä enää vain "irralliseksi" ja "ulkopuoliseksi". (Sanaa "sopeutunut" en vielä voi käyttää, koska ei se ihan niin ole kuitenkaan. Pienin askelin tai kuten jotkut laulaa: Step by step.)

Mainitsemisen arvoista on mielestäni myös se, että löysin sinne kaverin häihin aika ihanan mekon. Häät on vasta kuukauden päästä ja miulla on jo mekko ja kengät - tippadaa! :)

Kookaïlta tietenkin.

Tämän viikon ilonaiheita puolestaan voisivat olla esim. : sain siivottua, Kulta lähtee huomenna Pariisiin Simply Redin adieu-keikalle (olen siis iloinen Kullan puolesta vaikka huomenillalla itken Nessin turkin litskamäräksi ikävästä...=D) ja sain vihdoinkin ostettua vesijuoksuvyön.

Oh, how bizarre, how bizarre...

2009-05-19T20:01:00.004+02:00

Kun rupesin tarkemmin mietiskelemään, niin kyllähän niitä ranskalaisia erikoisuuksia, joihin en ole tottunut tai jotka pistävät silmään, vielä löytyy.

Tässä muutama, mitä tuli mieleen:

* Kermavaahto ei ole pelkästään jälkiruoan lisuke, vaan sitä voidaan syödä myös ihan sellaisenaan. Esim. Nîmesin kauppahallissa, Les Halles, on herkkukoju, johon jonot voivat olla useita kymmeniä metrejä vain "aivan mahtavan" kermavaahdon takia! (Siis täh?!? Ensinnäkin sitähän voi tehdä itse kotona ja toiseksi miten kukaan voi sitä syödä desilitratolkulla olematta bulimikko?!?) Edit: Tämä kermavaahdon buliminen mättäminen voi olla vain eteläranskalainen ilmiö, jos Stazzya on uskominen. Ainakaan Stazzyn kotikonnuilla Elsassissa (Itä-Ranska, Strasbourg jne.) ei näin tehdä...

* Harvoin näkee ranskalaisia pyöräilemässä ihan normiverkkareissa ja -lenkkareissa vaan lähes poikkeuksetta aina niillä on vimosen päälle pyöräilyvermeet päällä.

* (Etelä-?)Ranskalainen lenkkeilee kesät talvet shortseissa. (Ymmärrän, että juostessa tulee hiki, mutta mielestäni talvella olisi kuitenkin parempi olla lämpimästi puettu myös juoksulenkille.)

* Talvellahan täällä Provencen auringon alla ei juuri pakkasasteita ole, mutta silti lapset puetaan toppatakkeihin, joilla tarkenisi hyvin Pohjolassakin. Päät ja kädet ovat kuitenkin epäloogisesti paljaina vaikka lämpötila yhtäkkiä laskisikin tai vaikka luntakin tulisi taivaalta...(Voitte siis kuvitella millaisia katseita saan osakseni syksyllä ja talvella, kun olen pukeutunut suomalaiseen tapaan pipoon, lapasiin ja kaulaliinaan...=D)

* Voilla sivellyn leivän tai cracoten (suomeksi ihan vain korpun) kastaminen kuumaan (huom! kuumaan!!!) kahviin tai kaakaoon. (Tartteeko tätä nyt enää sen tarkemmin selittää...)

Tylsää

2009-05-18T08:29:00.002+02:00

Miun päivät on sitä yhtä ja samaa. Vaikka töitä on paljon, niin vapaa-aikaakin miulla on kuitenkin ihan mukavasti puolestapäivästä alkuiltaan, jolloin palaan takaisin sorvin ääreen muutamaksi tunniksi. Noitten iltapäivän tuntien aikanahan ehtisi tehdä vaikka mitä tai niin sitä moni luulee...Miulla on nyt kuitenkin mennyt puolisentoista viikkoa ihan vain sohvalla makaillessa ja turruttaessa aivoja armottomalla tv-sarjamäärällä. Onneksi tällä hetkellä ei ole enää mitä katsoa.

Parempaakin tekemistä olisi kuten siivoaminen, lenkkeily tai soutaminen soutulaitteella, jonka otin langolta lainaan (loistava muuten!), yhden g:llä alkavan juitsun teko jne. Mutku ei niin ei.

Pitäisköhän tässä oikeesti siirtyä elämän Nintendon seuraavalle tasolle? Sitten ois ainakin pakko ryhdistäytyä.

Ei se heilunu ku heinämies

2009-05-17T14:14:00.006+02:00

En muistanut eilen koko Euroviisuja ennen kuin tulin kotiin ja ennen illallista surffasin valtakunnallisilla tv-kanavilla. Ehdin kuulla Suomen Waldon ruotsalaisvaikutteisen eurodanssirenkutuksen ja nähdä äijän ysikytlukutyyliin taaksepäin survotun lippiksen ja sen aikaansaamat hörökorvat (haloo, eikö ne porukan naiset voineet tehdä asialle mitään?!?). Loppu oli yhtä mössöä eikä paljon kiinnostanut, mutta Kulta halusi ehdottomasti katsoa tulostenlaskennan.

Kannatti jäädä sohvalle ameebana makaamaan, sillä muuten olisin missannut Jari Sillanpään ja Jarskan ihanan paidan, hyvinsyönyt heinämies -lookin ja kaiken sen kaipaamani kotoisan junttiuden. Kiitos, Jari ja tuntematon designer/stylisti!

Pienellä liekillä

2009-05-13T08:26:00.002+02:00

Ei ole viime aikoina ollut intoa blogata ei. Kyseessä on varmaan se kuuluisa "blogger's block" - mitään kirjoittamisen arvoista ei tunnu tapahtuvan enkä keksikään edes mitään mielestäni kiinnostavaa kirjoitettavaa saati sitten luettavaa jollekin. Tämäkin postaus on aika turha, mutta annanpahan jonkun elonmerkin.

Itse asiassa miulla on viime aikoina mennyt kaikki energia uuteen elämäntaparemonttiini. En puhu laihdutuksesta, sillä sitä se ei ole. Tarkoituksenani on oppia uudelleen syömään terveellisesti, ruveta säännöllisesti kuntoilemaan sekä samalla päästä eroon noista kahdeksasta lisäkilosta, jotka ovat viimeisten viiden vuoden aikana salakavalasti kerääntyneet kroppaani. Hylkäsin vihdoinkin kaikki "ihmeitä tekevät" dieetit ja menin reilu kuukausi sitten ravintoterapeutille. Onpahan nyt joku, jolle pitää raportoida säännöllisesti ja fuskauksesta tulee nuhteluja. Ou nou, kerran lapsi, aina lapsi...

Mieli on myös ollut maassa eräästä suuresta menetyksestä, mutta sekin on vain opittava hyväksymään. Katkeruudella ei voita mitään, se on selvä.

Taloprojekti jumii, sillä ranskalaiseen tyyliin odotellaan papereita. Maanmittaaja kävi jo ajat sitten, mutta sitä lopullista tonttikaavaa ei vain näy ei kuulu. Uskon kuitenkin vakaasti, että kunhan kaikki paperit on kasassa ja rakennuslupa hanskassa, niin pyörät alkaa pyörimään vähän rivakammin. Ihan jo senkin takia, että myö taidetaan sittenkin rakentaa puusta! Jihuu! Mutta siitä lisää myöhemmin, kun alkaa suunnitteluvaihe.

Ai niin, ennen Blogiasunnon vaihtoa (Vuodatuksesta Bloggeriin :) ) miulla oli Blogilistalla tilaajia noin 120. Nyt ei ole kuin joku 40. Byäää! No, se kyllä kertoo aika paljon... :)

Iloista keskiviikkoa kaikille ympäri maailman! Provencessa puolipilvistä, mutta lämmin. :)

Pardon my French?

2009-05-07T10:40:00.002+02:00

Moneen asiaan olen jo tottunut täällä etanansyöjien maassa, mutta yksi asia jaksaa hätkähdyttää ja jopa ärsyttääkin aina vaan. Ranskalaiset radioasemat soittavat Whamin Last Christmasia ihan mihin aikaan vuodesta tahansa!!! Kuulin sen viimeksi juuri äsken ja oi - tänään on toukokuun 7. päivä!!!

Miksi?!?

Beauty for the Beast?

2009-04-14T10:01:00.008+02:00

Haa, oli pakko tehdä tämä kohta kaikkien blogissa ollut kauneusmeemi. Kesä lähestyy uhkaavasti ja aihe on ajankohtainen. Talven jälkeen pitäisi saada talvikarvat ja -karstat pois ja kesäheleys kehiin! :)

Oletko tyytyväinen ulkonäköösi? No, en kauhistu ja kiljaise katsoessani peiliin, mutta en myöskään voi sanoa olevani tyytyväinen.
Mitä muuttaisit ulkonäössäsi? Nenä voisi olla pienempi ja vähemmän "töpseli", hampaat suoremmat, jalkaterät vähemmän puukiipijämäiset, selkä lyhyempi ja jalat pitemmät (olen tyyppiesimerkki persjalkaisesta!), rinnat voisivat olla kiinteämmät ja haluaisin olla pieniluisempi...
Mitä muut ovat kehuneet ulkonäössäsi? Silmiä, hymyä, suuta, hiuksia, sormia.
Meikkaatko päivittäin? Jos ripsarin laittamista voi kutsua meikkaamiseksi, niin kyllä joo. :)
Perusmeikkisi? Jokapäiväinen "meikkini" on hyvin yksinkertainen: silmänympärysvoide, päivävoide, musta ripsari ja Bepanthenia huulille. That's it!
Hiustesi väri & pituus? Maantienvärisissä blondiraitoja. Tällä hetkellä kasvatan otsatukkaa pois ja se on nyt ihanassa Paiholan hullu -vaiheessa. Takatukka on tasapitkä ja ulottuu lapaluihin.
Kuinka usein...
. ..värjäät hiuksiasi?  Raidat käyn ottamassa noin 3 kk:n välein. Pitäisi käydä useammin, mutta kun en ehdi vaikka ei se toisaalta haittaa, sillä tyvikasvua ei nyt enää oikeastaan huomaa. Väri alkaa olla sen verran luonnollinen, että miun tukkaa voisi luulla surffiletiksi. Ilman laineita, kiäh kiäh!
...peset hiuksesi? 3-5 päivän välein. En viitsi pestä liian usein, sillä A. pitkien ja paksujen hiusten peseminen on niin työlästä ja B. hiusteni latvat ovat erittäin kuivat ja yritän säästää niitä mahdollisimman paljon.
...käyt suihkussa? Joka päivä.
. ..kuorit ihoasi? Liian harvoin! Silloin kuin siltä tuntuu...
...käyt kosmetologilla? Siis tekemässä jotain kasvohoitoja? En koskaan. Mutta kauneushoitolassa käyn muutaman kerran vuodessa ihokarvojen poistossa.
...poistat ihokarvojasi?  Miulla on epilaattori, jolla poistan kainalokarvat ja säärikarvat heti kun tarvetta on eli nykyisin ei enää kovin usein. Muista paikoista poistan karvat muilla menetelmillä tai käyn kauneushoitolassa poistattamassa ne.
...käyt solariumissa? En koskaan enää.
Miten pidät hiuksiasi? Auki, ponnarilla tai nutturavänkäyksellä.
Miten tukkasi on nyt? Paiholan hullu -otsari on föönattu sivulle ja takatukka on ponnarilla.
Rasvaatko ihoasi? Naamaa joka päivä ja muita osia silloin kuin sille tuntuu olevan tarvetta.
Tyypillisimmät vaatteesi? Töissä: mustat housut ja valkoinen paita. Vapaalla: farkut, caprit tai kotona lökärit, t-paita tai toppi.
Mitä sinulla on nyt ylläsi? Mustat sailorihousut, luonnonvalkoinen neule ja Crocsin mustat Oliviat (pakko mainostaa, sillä ovat niin ihanat kävellä!)
Millaiset alusvaatteet on ylläsi? Tänään miulla on - ihme kyllä - ihan perusalkkarit (mustavioletit) eikä stringit ja luonnonvalkoisesta neuleesta johtuen valkoisesta t-paitarintsikat. En yleensä koskaan pidä valkoisia alusvaatteita, sillä ne harmaantuu pesussa ja ne on niin tylsiä, mutta työni takia olen joutunut hankkimaan myös arsenaalin valkoisia rintsikoita...Valkoisia alkkareita pidän vain, jos miulla joskus on jotkut valkoiset housut päällä - luonnollisesti. Muuten siis aina yleensä mustaa tai jotain muuta tummaa.
Kuinka monet farkut omistat? Ns. salonkikelpoisia miulla on ainakin kuudet ja "koiranulkoilutusfarkkuja" ainakin toiset kuudet.
Millaisia kenkiä käytit viimeksi? Crocsin Olivioita. <3
Millaista takkia pidit viimeksi? Onlyn mustaa lyhyttä kevätjakkua.
Lempikorusi? Niitä on monta, mutta ainakin kaikki Kalevala-koruni ovat ihan ykkösiä ja niitä kannan ylpeydellä täällä kaukana Suomesta. Ja Kullalta lahjaksi saamani kolmen ihkaoikean timantin kaulakoru on yksi lemppareistani, samoin lankoni Aasiasta tuoma makeanvedenhelminauha (kirjotetaankohan tuo muuten yhteen?).
Käytätkö kynsilakkaa? Varpaissa aina, sormissa en oikeastaan koskaan.
Lempihajuvetesi? Kaikki keveät, erityisesti kesällä ja silloin käytän pääasiassa Azzaron "L'Eau Belle d'Azzaro" -tuoksua. Mutta jos sitä tehtäisiin vielä ja jos olisin vanha artistinainen, niin käyttäisin vain ja ainoastaan YSL:n Champagnea! Se on mielestäni huumaavin tuoksu maailmassa ja ainoa , jonka tunnistan missä vain!
Shampoo- ja hoitoainemerkkisi? Vaihtelee. Tällä hetkellä ihan mikä shampoo tahansa käy, sillä sekoitan siihen etikkaa poistaakseni hiuksiini kertyneen kalkin. Tukka on puhdas kuin suomalaisen järvivesipesun jälkeen ja kiiltää hurjasti! Hoitoaineena olen viime aikoina käyttänyt Garnier Fructis Méche & Brillance tai jotain sen tapaista.
Millaisia sormuksia löytyy sormistasi? Valkokultaiset kihla- ja hääsormus, joista jälkimmäinen on Kalevalan. Oikean käden vasemmassa nimettömässä on myös leveä hopeasormus, jonka olen ostanut aikoinaan Turusta.
Tarkkailetko painoasi? Kyllä. Valitettavasti.
Viimeisin ulkonäköösi liittyvä kehu, jonka olet saanut? "Onpa teillä upeat, kiiltävät hiukset!"
Menisitkö kauneusleikkaukseen? No, aivan varmasti, jos olisi muutama ylimääräinen tonni!
Minkälainen on meikkipussisi? Niitä on kaksi: Iso, musta Agnès b.:n massi, josta siirrän tarvittavat matkalle lähtiessä pieneen Marimekon puna-oranssi-violettiraitaiseen pussukkaan.
Millainen on hiusharjasi? Musta muovipiikkiharja. Ostettu Bordeaux'sta vuonna 1999. :)
Käytätkö ryppyvoiteita? Silmänympärysvoidetta ja olen käyttänyt jo 16-vuotiaasta lähtien. Ennakointia!
Montako käsilaukkua omistat? Monta, mutta käytän vain Uzèsin markkinoilta ostettua ruskeanahkaista wanna-be-it-bagia.
Onko sinulla lävistyksiä tai tatuointeja? Napaläväri on, tosin viime röntgenten jälkeen en ole jaksanut (!!!) laittaa korua takaisin. Tatuointi on edelleen ottamatta.
Oletko turhamainen? En mielestäni ole.

Pääsiäismaanantai

2009-04-13T08:22:00.002+02:00

Lundi de Pâques. Pääsiäismaanantai. Täällä kova juttu, en tiedä miksi. Kai siksi, että se on yleinen vapaapäivä. Meillekin on tulossa tänään aika paljon asiakkaita lounastamaan pääsiäismaanantain kunniaksi.

Se varsinainen pääsiäinen oli ja meni. Miulla oli postauskin valmiina, mutta se jäi julkaisematta, sillä kuvitukseksi kaavailemani rairuohokoristeinen pääsiäispöytä jäi sitten tekemättä. Rairuoho ei ehtinyt itää...Kissat tulevat olemaan tyytyväisiä keväisestä ravintolisästä.

Itse vietin eilisen päivän ensiksi kotona leipoen sämpylöitä ja sen jälkeen ajoin renkaat vinkuen naapurikylään ystävieni Monsieur et Madame C:n luo. He ovat aivan herttainen vanha pariskunta, joista on tullut minulle kuin uudet isovanhemmat. (Tosin omien isovanhempieni kanssa en koskaan siemaillut iltapäivisin pullollista samppanjaa.) Juttelimme, napostelimme pikkusuolaisia ja myös tuomiani sämpylöitä ja joimme tietenkin pullon (ja vähän toistakin) samppanjaa.

Illalla Kullan kanssa skippasimme iltaruoan (iltaruoan oletettu tekijä oli vähän liian väsynyt iltapäiväsamppanjasta) ja mussutimme pääsiäiskukon tuomia Kindereitä.

Elämä on pienistä iloista tehty!

Kielenhuolto kunniaan!

2009-03-28T11:49:00.004+01:00

Jostain kumman syystä ainoa suomalainen verkkolehti jota seuraan on Iltalehti. En osaa selittää miksi - se nyt vain on niin. Kyseinen lehti saa miut entistä useammin raivon valtaan ja ihmettelenkin, miten yhdessä valtakunnan suurilevikkisimmistä iltapäivälehdistä voi olla palkattuna toimittajia, jotka kirjoittavat mm. seuraavanlaisia lauseita:

"Suomeen [kosmetiikka]sarjan toi Tita Sirén, joka tähän asti on puuhannut mm. munuaisten parissa." http://www.iltalehti.fi/muoti/200903269293553_mu.shtml

Hmm, mitähän hän on niitten munuaisten kanssa puuhannut?

"Tuleva äiti on voinut hyvin väsymystä ja ajoittaista oksennusoloa lukuunottamatta." http://www.iltalehti.fi/viihde/200903219276488_vi.shtml

Martina Aitolehti on ehkä voinutkin sanoa "oksennusolo", mutta kyllä toimittajan pitäisi osata se muuttaa pahoinvoinniksi.

Vastaavanlaisia helmiä olen löytänyt aikaisemminkin, mutta en vain ole tullut laittaneeksi niitä muistiin. Oletko itse törmännyt vastaavanlaisiin, ärsyttäviin kielenhuollon aarteisiin?

Kevät toi, kevät toi muurarin...Prkl.

2009-03-15T11:29:00.003+01:00

Muistelen päivittäin Mauritiuksen ihania maisemia ja ihmisiä, hiekkarantoja kookospalmuineen ja luksushotellimme iltadrinkkejä. Mieli tekee kovasti takaisin, mutta tuskinpa sinne päästään ennen eläkeikää, jos silloinkaan. Täytyy alkaa Eurolottoamaan.

Pessimismini johtuu tulevasta rakennusprojektistamme, joka on siinä vaiheessa, että pitäisi alkaa vähitellen hahmottelemaan, minkälaista taloa alamme pykäämään. Mairie on epävirallisesti hyväksynyt rakennusluvan, vaikka mitään papereita eikä piirustuksia ei ole vielä olemassakaan. Pankissa kävimme viime torstaina ja oman pankkimme conseiller uskoi lainapyyntömme menevän läpi, jos talon rakennus vain ei tule maksamaan liikaa. Loogista. :) Lainasimulaatio laskettiin 30:lle vuodelle ja se kuulostaa niin kamalalta, mutta minkäs teet - ei tämän ikäisenä ja näillä tuloilla taloa 20 vuodessa takaisin makseta.

Myö halutaan rakennuttaa mahdollisimman ekologinen ja ekonominen talo. Kompromisseja kuitenkin joudutaan kuitenkin tekemään juuri budjetin rajallisuuden takia eli kaikkia mahdollisia luontoa säästäviä virityksiä emme voi taloomme saada. Joka tapauksessa aurinkopaneelit veden lämmitykseen on ihan must samoin lämpopumput. Ilmastoinnista ja ilmanvaihdosta huolehtisi luonnonmukainen vaihtoehto puits canadien, jonka idea perustuu ilman luonnolliseen kiertoon. Ilma johdetaan sisälle maahan kaivettujen putkien kautta ja maan lämpötila vuodenajan mukaan sitten joko viilentää tai lämmittää ilman. Fiksua ja niin ekologista! Miun haaveissa on myös vuolukiviuuni tai -takka keskelle taloa lämpöä tuomaan. Nîmesissä on yksi Vuolukiven edustaja, joten ei tarvitsisi niitä kiviä lähteä Juuasta asti rahtaamaan. :)

Valitettavasti meijän kylä ei hyväksy mitään "kokeilevia" puutaloja, joten se idea piti sitten hylätä. Samoin ajatus extreme-ekorakentamisesta olkiseinäisine taloineen (joka on täällä muuten aika suosittua) oli meille hieman liian monimutkainen ja työläs. Jos meillä olisikin aikaa ja kykyjä tehdä se talo itse, niin saattaisimme hyvinkin pykätä oikein hippipunkkari-ekotalon, jossa olisi kaikki mahdolliset viritykset. Halvemmaksikinhan se tulisi.

Tällä hetkellä projekti seisoo, sillä odotamme maanmittaajaa mittaamaan lopullisen tonttimme koon. Tontin suhteen piti tehdä hieman kikkailuja, mutta Ranskassahan sitä ollaan ja kikkailut kuuluu asiaan. Maanmittaajan käynnin jälkeen pitää tehdä mairien suomalaista teknistä lautakuntaa vastaavalle pastiksenjuojaporukalle jonkinlainen piirrustushahmotelma, jonka perusteella he sitten myöntävät tai eivät rakennuslupamme. (Taidan mennä itse kaatamaan keltaista ilolientä niihin sessioihin, jos se vaikka auttaisi!) Sitten pitäisi saada joku arkkitehti piirtämään meille talo, saada kustannusarvio ja sitten pankkiin.

Voisin kyllä skipata tuosta muutaman vaiheen ja mennä suoraan asumaan omaan kotiin. *huoh*

Hani, putkimies kävi!

2009-03-11T11:21:00.003+01:00

Meidän kylässä asuu putkimies, jota kutsun tässä nimellä Mr Granluxe. Hän on päivät töissä jossain putkifirmassa ja illat hän tekee pimeitä hommia kaikille kyläläisille. Meijän hotellissa hän tekee töitä ihan virallisesti. Mr Granluxen hyviä puolia ovat mm. se, että hän tulee korjaamaan vuotavan ilmastointilaitteen vaikka keskellä yötä eikä hän vedä lonkkaa edes sunnuntaina. Hän tekee hyvää työtä ja on erittäin halpa verrattuna ns. normaaleihin putkimiehiin.

Mr Granluxessa on yksi erittäin suuri haittapuoli. Vaikka en tunnekaan montaa putkimiestä, niin uskallan väittää, etä Mr Granluxe on maailman likaisin ja kaaosmaisin putkimies. Ranskaksi osuvin sana on bordélique. Hänellä on aina samat vaatteet päällä - eikä siinä mitään, mutta ne vaatteet ovat aina niin likaiset, että häneen ei edes uskalla koskea. Koko mies on yleensä valkean pölyn peitossa enkä vieläkään ole täysin varma, ovatko hänen hiuksensa oikeasti harmaat vai ovatko hiuksetkin aina pölystä valkaistuneet. Olen nimittäin kerran nähnyt hänet normaalisti pukeutuneena omissa hääjuhlissani, mutta ehkä hän tuli sinnekin jostain työmaalta...Hänellä ei ole koskaan työkaluja mukana tai ehkä korkeintaan jakoavain, hän ei koskaan siivoa jälkiään eikä hän ikinä myöskään varo sotkemasta toisten ihmisten koteja.

Mr Granluxe on käynyt meilläkin muutaman kerran ja aina hän on tullut muutaman minuutin varoitusajalla ja tehnyt hyvää työtä. Sotku on vain aina ollut järkyttävä ja aiheuttanut allekirjoittaneessa itkuraivarit.

Uskottu putkimiehemme kävi meillä taas eilen. Hän kävi ensin hakkaamassa vasaralla lämminvesivaraajan lämminvesiputkea, niin että se meni tukkoon. Ilmeisesti hakkaaminen sai kalkin irtoamaan putken seinamistä ja tukkimaan putken lopullisesti. Sen jälkeen hän lähti kotiin ja sanoi tulevansa takaisin illallisen jälkeen. Puoli tuntia myöhemmin satuin kurkistamaan kodinhoitohuoneeseen, jossa tuo murheenkryyni lämminvesivaraaja on, ja näin lattian lainehtivan vettä. Kappas, hakkaaminen oli saanut yhden venttilin vuotamaan. Mr Grandluxe tuli noin vartin päästä, minkä aikana olin saanut kuivattua lattian. Jätin Kullan seuraamaan putkimiehemme toimia. Seuraavan tunnin aikana kuului pauketta, armotonta kiroilua ja näin Kullan kiikuttavan happoa kodinhoitohuoneeseen. Yritin vain katsoa tiukasti telkkaria ja ajatella positiivisesti.

Mr Granluxen lähdettyä vihdoin ja viimein Kulta tulee haudan vakavana olohuoneeseen ja sanoo:"Nyt meillä on taas lämmintä vettä ja sitä tulee jopa jonkinlaisella paineella. Mutta...Kodinhoitohuone on kuin pommin jäljiltä. Halusin tulla varoittamaan." Voi prkl.

Koko talo haisi hapolta ja Kulta oli joutunut avaamaan kaikki ovet ja ikkunat. Kodinhoitohuone oli kuin ankkalampi ilman ankkoja. Vettä oli ainakin sentti lattialla, seinästä seinään ja melkein tunsin, kuinka laattalattian saumat imivat vettä ahnaasti sisäänsä ja home alkoi muodostua rakenteissa. Imurini, kissojen hiekkalaatikot, pyykkikori, pesukone, kaikki mahdollinen törötti siellä veden keskellä. En edes tiennyt mistä aloittaa. Aloitin huutamalla vaikka eihän se mitään auttanut. Huusin, raivosin ja levittelin pyyhkeitä lattialle ja yritin saada lattiaa kuivaksi.

Noin tunnin päästä lattia oli kuiva ja muutkin putkimiehen jättämät sotkut siistitty. Odotan kauhulla seuraavaa kertaa.

Arki olkoon ystävämme

2009-03-09T13:35:00.002+01:00

Nyt on loma lusittu. Äiti ja Iskä lähtivät lauantaina takaisin Suomeen ja Joen kaupunkiin. Yhteinen viikkomme oli leppoisa ja rentouttava. Eilen olimme Kullan perheen kanssa syömässä Marseillessa kuuluisassa Chez Michel -brasseriessa Plage des Catalansilla. Ravintolan kuuluisa bouillabaisse vei kielen mennessään ja oli ehdottomasti suolaisen hintansa arvoinen!

Hotelli aukaisee ovensa perjantaina. Valitettavasti se on 13. päivä, mutta sille ei nyt voi enää mitään sillä ensimmäiset asiakkaat saapuvat samaisena päivänä. Saa nähdä, mitä tästä vuodesta tulee. Toivottavasti lama ei pahemmin meitä ravistele, sillä Kullan kanssa ollaan vihdoin ja viimein päätetty ottaa suuri askel ja alkaa rakentaa taloa. *korinaa* Kukaan ei meitä ole tästä rötisköstä ajamassa pois, mutta myö ei enää yksinkertaisesti kestetä kylppärin homeista seinää, ainaista vetoa ja viileyttä, kallista vuokraa, kalkkeutuvaa lämminvesivaraajaa ja ja...Lista on liian pitkä.

Onneksi tuli se upea häämatka tehtyä nyt. Ei kaduta niin paljon sitten, jos ja kun joutuu vyötä kiristämään kahteen kertaan vyötärön ympäri. Ja onpa tässä muitakin suunnitelmia, mutta niistä myöhemmin. :) Joka tapauksessa taitaa olla ensimmäinen vuosi, kun minua ei sesongin alkaminen ahdista ja puuduttavan arjen kohtaaminen tuntuu oikeastaan ihan kivalta. Kirjahylly on täynnä kivoja kirjoja, joita en malta olla aloittamatta ja tulevan talonrakennusprojektin suunnittelukin kiehtoo. Kunhan vain ensiksi saataisiin kaikki kuivat ja kamalat viralliset asiat hoidettua...

Ja mikäpäs tässä on ollessa - aurinko paistaa, lämmintä on noin 15 astetta ja kaikki on hyvin. :)

Helmikuuta vielä

2009-02-25T14:01:00.003+01:00

Sainpas vihdoinkin tuon New Kids-rapon tehtyä! Olen pahoillani radiohiljaisuudesta, mutta lomailu on ollut niin ihanaa, että en ole ehtinyt aikaa paljon koneella viettää. Paitsi FB:ssa ja sarjoja katsellen. Nyt palataan kuitenkin arkeen, sillä kolmisen viikon päästä aukeaa hotelli ja blondinkin pitää alkaa organisoitua ja ryhdistäytyä. :)

Perjantaina tulee Äiti ja Iskä - jee! Viikon aikana olisi tarkoitus käydä kotipaikkakuntavisiiteillä, syödä, juoda punaviiniä, jutella paljon ja halitella. Ennen sitä pitää kuitenkin siivota, raivata ja vastata kommentteihin.

Ai niin, kertokaas mistä työ haluutte, että mie kirjoitan? On nimittäin punainen lanka kadoksissa.
Ja hei, nyt mie voin laittaa ilolla enemmän kuviakin, sillä hankittiin parempi kamera! Yay!

Jättiläislumpeen kukka Mauritiuksella.

Ja minulla oli unelma

2009-01-30T20:09:00.014+01:00

Tiedätkö, millaista on unelmoida jostain lähes mahdottomasta? Miltä tuntuu, kun viimeisetkin toivon rippeet unelman täyttymiseksi katoavat ja on vain hyväksyttävä todellisuus sellaisena kuin se on? Entä miltä voi tuntua, kun yhtäkkiä, monien vuosien jälkeen luet internetistä, että syvälle kuoppaamasi unelma onkin nyt mahdollista kaivaa esiin ja toteuttaa?!? Niinpä...

Noin 17 vuotta sitten tämä blondi eli vain ja ainoastaan New Kids On The Blockille. Elämässäni ei ollut muuta. Donnie Wahlberg oli unelmieni mies. Vähitellen NKOTB:n suosio hiipui ja bändi lopetti uransa. Mie aloin kiinnostua muustakin musiikista ja hyvä niin, mutta kysymykseen "kenet maailman ihmisen haluaisit tavata" vastasin aina "Donnien". Kerran fani, aina fani. :)

Viime kesänä olin jo aktiivisesti seurannut NKOTB:n nettisivuja, luonut oman profiilini sivuille ja alkanut vahtaamaan uutisia mahdollisesta Euroopan kiertueesta. Loppukesästä olivat varmistuneet Iso-Britannian ja Irlannin kiertue sekä konsertit Saksassa, Ranskassa ja Hollannissa. Ja kaikki tämä vieläpä minun talvilomani aikaan - loistava ajoitus! Kaiken lisäksi ILAA möi vip-lippuja, jotka mahdollistivat poikien tapaamisen! Too good to be true!!! Lähetin ystävälleni T:lle tekstarin, jossa kysyin lähtisikö hän konserttiin Englantiin. T vastasi myöntävästi ja marraskuussa Suomessa ollessa varasimme vip-liput ylimääräiselle Lontoon keikalle pieneen Hammersmith Apollo -teatteriin. Luvassa oli jotain todella spesiaalia.

Viikonloppu Lontoossa alkoi omalta osaltani aika monimutkaisesti, mutta se on sivuseikka. Majoituimme T:n kanssa hyvän ystäväni Ashleyn luona Lontoon Ilfordissa ja Ashley piti meistä niin hyvää huolta! Kyyditsi meitä Jaguarillaan ja sai melkeinpä meidät yksityisklubinsa concierge-palvelun avulla Kidsien aftershow-bileisiin, mutta se miksi se meni puihin, no siitä ei puhuta äärimmäisen ärsytyksen ja itkuraivareiden takia...Lontoossa tapahtui kaikkea muutakin kivaa, mutta en kerro siitä nyt vaan ehka joskus toiste.

Sunnuntaina olimme valitettavasti hieman huonossa hapessa ja jännityskin vaivasi. Ashley kuitenkin onnistui kuskaamaan meidät ajoissa Hammersmith Apollon eteen tasan klo 16.30 kuten salaperäisissä ILAA:n meileissä minua oli informoitu. Sitten seurasi paljon jonotusta, odotusta ja huonoa organisointia. Olimme sisällä vasta joskus viiden jälkeen, jätimme kamerat narikkaan meet&greetin ajaksi, saimme lahjapussimme (harmaat NKOTB-brodeeratut fleecepeitot ja -hanskat (?!?) ja kolme kuvaa) ja siirryimme odotustilaan, joka oli täynnä intoa puhkuvia aikuisia faneja. Ruoka- ja juomatarjoilut olivat loistavat, mutta mie en vain pystynyt nielemään yhtään mitään. Meijät oli jaettu 8 - 10 hengen ryhmiin ja jokaisella ryhmällä oli oma kirjain. Myö T:n kanssa oltiin ryhmässä H. Jossain vaiheessa ylipirteä brittijärjestysnainen tuli huutamaan megafonillaan tunnelmaa (!) ja myös järjesti meijät ryhmiimme. Meijän ryhmässä oli yhden mukavan ruotsalaisen ja sauditytön lisäksi vain amerikkalaisia.
Odotus oli pitkä ja tuskallinen, juteltiin hermostuneesti niitä ja näitä ja tutustuin ruotsalaiseen Kariniin, joka paljastui pesunkestäväksi faniksi. Ruotsalaiset on sitten oikeita viikinkejä! :)

Ryhmä ryhmältä jono lyheni ja vaikka odotus tuntui pitkältä, niin kukin ryhmä oli Paikassa sisällä todella lyhyen ajan. Tajusin itsekin, että oli parempi olla tehokas, halata ja sanoa lyhyesti, mitä halusin sanoa. Ongelmana oli vain, etten tiennyt ollenkaan mitä sanoa. Mitä sitä nyt voi sanoa supertähdille, jotka on odottanut tapaavansa teini-ikäisestä asti?!? Päätin siis olla miettimättä mitään etukäteen, olla vain luonnollinen ja mennä sisään ilman mitään odotuksia. Aikaahan näytti olevan kuitenkin niin vähän, että tuskin siinä mitään kovin syvällistä ehtii jutella.

Meijän vuoro tuli. Ekana meijät ohjattiin sisälle hämärään käytävään, jossa oli pöytä, jolle piti jätää laukut. Sitten nuori ja iloinen brittijärjestystyttö antoi meille viime hetken ohjeet ja pyysi "uusijoita" antamaan ensikertalaisille eutoikeuden (you wish...). Ovi aukesi, meidät päästettiin pitkään käytävään jonka perällä oli...Donnie ja ja....! Taju meinasi lähteä.

Okei, olin viimeinen, sen tajusin. Muut tytöt olivat muuttuneet sumuksi. Näin vain Donnien ja kaksi hahmoa sen molemmin puolin, kiinni siinä. Prkl, olisi pitänyt olla nopeampi...Nou hätä, kävelin coolina Donnien eteen, katsoin sitä silmiin, en muista mitä sanoin sanoinko mitään, se katto minuun ja sitten mie sanoin jotain. Kai nimeni en muista. Sen silmät....Sitten mie sanoin jotain ysikytluvun Lahden ja Helsingin keikoista, mitä sanoin en muista. Donnie innostui ja kysyi, muistinko kuinka se kieri Lahden hyppyrimäkeä alas. Tottakai mie muistin ja se nauroi ja nosti käden ylös ja sitten myö "haifaivattiin". :) Sen jälkeen kuulin, että ne huutaa "photo" ja miulle iski kahden sekunnin paniikki. Donnie oli varattu, Tiesin Jordanin olevan vapaa, sillä meitä oli vain 8 eikä yhtään Jordan-fania. En halunnut kuitenkaan mennä Donnien luota pois, joten jäin siihen toisen perskärpäsen viereen ja ujutin käteni takakautta Donnien selkää vasten. Donnie tajusi että olen siinä ja kurotti juuri viime hetkellä kuvaa varten kätensä miun olkapäälle ja mie laitoin oman käteni Donnien käden päälle. HEAVEN! Sisäisen teinitytön sydämeni pakahtui juuri siihen paikkaan...

Kuvia otettiin kaksi. Sen jälkeen lähdin halaamaan muita poikia. Näin Donnien jälkeen Jordanin, joka oli luonnossa niin komea, ettei mitään rajaa! Menin kädet levällään Jordanin luo ja sanoin jotain, minkä muistan liiankin hyvin ja jonka vain harvat ja valitut tietävät. :) Jordanin jälkeen näin Jonin, joka istuin seinän vieressä olevalla pöydällä ja hymyili. Kysyin saanko halata ja Jon halasi pitkään ja lämpimästi. Kiitin Jonia tästä kaikesta ja kerroin odottaneeni tätä hetkeä 17 vuotta. Jon hymyili. Danny oli Jonin vieressä, tekstaamassa. Kysyin saanko halata ja Danny halasi sanomatta mitään ja jatkoi tekstaamista. Kiitin Dannyakin, joka ei nostanut edes katsettaan puhelimesta. Se oli pettymys, mutta ihmisiähän nekin on ja varmasti 100 hysteerisen tai vähemmän hysteerisen naisen halaaminen joka ilta kuukausien ajan on lopulta aika puuduttavaa. Tässä vaiheessa taakseni oli ilmestynyt iso kaappimainen bodyguard, joka karjui "time's up, you gotta go", mutta sekin oli miulle vain yksi sumuinen ylimääräinen hahmo huoneessa. Miulla oli vielä yksi nyykkäri tapaamatta ja halaamatta - Joe. Ilman kaikkia viittä halausta en lähtisi huoneesta - sen verran monta euroa olin kuitenkin maksanu näistä muutamasta hassusta minuutista!

Menin Joen luo, mutta halauksen esti käsi tai pikemminkin kaksi toisistaan kiinni pitävää kättä. Toinen käsi oli siis Joen ja toinen ystäväni T:n. :) Näkyvyys oli edelleen sumuinen, mutta sen ymmärsin, että Joe ja T katsoivat toisiaan syvälle silmiin ja joku yritti vetää T:tä pois. Se joku oli järjestyshenkilö. Vaikka kyseessä olikin ystäväni, niin tunsin silti pientä ärtymystä, sillä kaappi oli taas karjumassa vieressäni ja miun oli saatava se halaus! Kädet irtosivat lopulta, katsoin Joeta syvälle silmiin (ne olivat niin siniset ja kauniit!) ja esittelin itseni:"Hi, Joe, I'm Jenni from Finland." (Niin, Suomesta - ei Ranskan mainostamisessa mitään erikoista ole eikä miulla ollut aikaa selittää elämäntarinaani eikä se olisi sitä kiinnostanut kuitenkaan.) Joe sanoi jotain, mitä en muista, kaappi ärjyi enstistä pahemmin, en välittänyt, halasin vielä Donnie'a ennen kuin viimeisenä lähdin huoneesta.

Se oli siinä. Kaksi kolme minuuttia. Olo oli sekava, tyhjä. Kyyneleet tulivat kuin itsestään, osasyynä oli jännitys ja pienoinen krapula. Otin kassini, seurasin T:tä ulos ja alas teatterin aulaan, hain kamerani narikasta, jossa narikan tytöt ilmiselvästi olisivat halunneet olla minun kengissäni. Ne kysyi miulta kuinka se meni, millaisia pojat olivat. Mitä tuohon nyt voi vastata?

Muutaman sekoilujen jälkeen pääsimme sisälle teatteriin ja olimme kolmannessa rivissä! Koskaan ennen emme olleet olleet niin lähellä! Harmi, että hysteria oli vain pahempaa kuin teinivuosina ja konsertin alku oli todella ahdistava. On erilaista olla tungoksessa teini-ikäisten heiveröisten tyttöjen kanssa kuin kolmikymppisten naisten, joista osa on ylipainoisia ja puutteessa. Tuo oli ilkeästi sanottu, myönnän, mutta niin totta. Having been there...;)

Itse konsertti oli aivan mahtava. Paras ikinä eikä sen mahtavuutta voi tässä edes yrittää kertoa. Faniuteni heräsi pitkästä talviunesta.

Joka tapauksessa koko tuo upea viikonloppu Lontoossa oli taas miulle muistutus siitä, että on se elämä loppujen lopuksi elämisen arvoista. Kiitos T, ystävyydestä ja kaikista upeista hetkistä näitten vuosien varrella! Ja lisää on tulossa... :)

And everybody SCREAM!!!!

2009-01-21T11:46:00.002+01:00

Suonette anteeksi liian pitkän blogihiljaisuuden, mutta siihen on (mielestäni) erittäin hyvä syy. Tämä blondi on nimittäin aivan täysin matkakuumeen ja fanituksen vallassa! Ylihuomenna on lähtö Lontooseen ja tämä viikko on mennyt vain kuunnellessa vanhoja ja uusia biisejä sekä viettäessä tuntikausia YouTuben pohjattomassa aarrearkussa. Onneksi on YouTube, Taivaan lahja! :)

Kulta ei kestä minuu enää ollenkaan, siispä riemuitsen ja hihhuloin omissa oloissani. On kuin olisin palannut ajassa 17 vuotta taaksepäin.

Sain tänä aamuna, vihdoin viimein, meilin, jossa oli yksityiskohdat pre-showsta jne. Valitettavasti tapaamissessioon ei saa viedä kameroita tai muuten käännytetään ovelta (ja sitähän me emme halua!), mutta new kidsit siellä tapaa ihan oikeasti. Ainut kuvamateriaali, mitä tapaamisesta saa, on yhteiskuva 9 muun fanin kanssa ja sen saa ladata myöhemmin yhdeltä tietyltä nettisivulta. Tuo on tietysti pettymys, sillä maksoihan tuo koko härdelli niin paljon euroja ettei mitään järkeä, mutta toisaalta miulle tärkeintä on tavata Donnie. (Enkä usko tuota ennen kuin hetken koittaessa!)

Konserttiin kuitenkin saa kamerat viedä (logiikka?!) ja sieltä voin sitten laittaa todistusaineistoa, jos vain filmaukset onnistuu. Serkkuni L. oli jo käynyt Manchesterin keikan kattomassa ja oli kuulemma ollut aivan mahtava ja serkkuni rakas oli vain huutanut suoraa huutoa! Huh huh, miulla varmaan siis menee järki...

Maanantaihin siis! Step by step ja hangin' tough...!!!

Roots, Bloody Roots

2009-01-13T10:26:00.003+01:00

Tässä Alppiviikkomme raporttipostausta valmistellessa en voi olla jakamatta kanssamme tätä:

Stella: Suden silmät

Sain Velipojalta lahjaksi Stellan uusimman albumin (Löytäjä saa pitää) ja jo ennen ensimmäistä kuuntelukertaa jo itkin, sillä Velipoika oli kirjoittanut niin ihanasti pakettikorttiin. Tuota levyä kun kuuntelee, niin ei tarvitse kuin sulkea silmät ja voin kuvitella itseni kotikaupunkini kesän ykköstapahtumaan eli Ilosaarirockiin. Nyt tiedän mitä teen heinäkuun toisena viikonloppuna.

Jos joku ei vielä tunne Stellaa, niin suosittelen tutustumaan! Mikä mahtava stadionsoundi!

Uusi vuosi, uudet kujeet?

2009-01-01T15:05:00.003+01:00

Ihan ensimmäiseksi, onnellista vuotta 2009 kaikille tutuille ja tuntemattomille! :)

Palasimme tiistai-iltana kotiin. Tunnelma oli kaikin puolin masentava varsinkin, kun täällä satoi eikä sää ollut muutenkaan kovin talvinen saati jouluinen. Ihana oli nähdä meijän kisut, joista kumpikaan ei mököttänyt tällä kertaa - ilmeisesti olivat niin rakkauden ja hellyyden puutteessa, etteivät kestäneet enää. Lily ja Choko olivat laittaneet montaa paikkaa uuteen järjestykseen, joten sain heti samana iltana asetella matot uudelleen lattioille jne. sekä imuroida. Karvatuppoja ja kissan hiekkaa oli vähän joka paikassa.

Nukkuminen omassa sängyssä oli aivan ihanaa, vaikka Rantakylän Villa Hennassakin nukkuu oikein hyvin. Molemmat kissat olivat tietysti miussa kiinni kuin panikoivat haaksirikkoutuneet, mutta sehän oli vain hellyyttävää. Tosin myö päätettiin Kullan kanssa ettei enää jätetä yhtäkään noista kolmesta noin pitkäksi aikaa. Erityisesti Nessi oli kärsinyt kennelissä olosta protestoimalla viimeiset kymmenen päivää. Se oli ruvennut tekemään tarpeensa kennelin boksiin...Eilen aamulla, kun haettiin se pois, se meni aivan sekaisin onnesta ja oli kotonakin ihan ekstaasissa. Illalla myö tehtiin Kullan kanssa kuitenkin suuri virhe jättämällä Nessi kotiin koko illaksi, sillä meidät oli kutsuttu uuden vuoden illalliselle anoppilaan. Nessi oli illan aikana repinyt ja syönyt kaluamansa ulko-oven rippeitä suojaavan alumiinilevyn!!! Onneksi se ei ollut satuttanut itseään. Paukutimme taas kummatkin päätä seinään oman tyhmyytemme takia. Myö ollaan aivan liian itsekkäitä. Ensi vuodeksi on keksittävä joku toinen ratkaisu elukoitten varalle.

Ylihuomenna meijän olisi tarkoitus lähteä Alpeille. Kulta on päättänyt, että lähdetään kaikesta huolimatta vaikka se tuskin pystyy laskettelemaan jalkansa takia. Itse olen vähän kahden vaiheilla: miusta on ihan hullua lähteä tuhlaamaan rahaa, jos loppujen lopuksi joudumme kököttämään mökissä koko viikon. Ja Nessin laittaminen uudestaan kenneliin vain kolmen päivän jälkeen tuntuu niin julmalta varsinkin nyt, kun se ilmiselvästi on tuntenut itsensä hylätyksi protestoinnin perusteella. Toisaalta voisimme lähteä Alpeille ja ottaa Nessin mukaan, jolloin sekin saisi vähän vaihtelua ja näkisi kunnolla lunta jne. Mutta toisaalta, jos Kulta voiskin lasketella, ei meillä olisi siellä mitään paikkaa Nessille päivän ajaksi.

Olo on haikea ja ahdistunut. Suomessa ja Joensuussa oli niin leppoisaa ja turvallista. Vaikka olikin kiva tulla tänne Ranskaan takaisin, niin heti tuli kauhea ahdistus kaikista mahdollisista asioista. Tulevaisuudesta, rahatilanteesta, töistä, talosta, terveydestä...Oisinpa sellainen ihminen, johon mikään ei tartu, kaikki vain liukuisi pois.

Kun maass' on hanki...

2008-12-24T13:56:00.003+01:00

Tein Jonnan pyynnöstä lumienkelin tänä aamuna vanhempieni takapihalle. :)

Iloista ja stressitöntä joulua teille kaikille ihanille ihmisille, jotka ilahdutatte elämääni niin paljon!

Nää on miun metsiä, nuo on miun puita

2008-12-15T10:59:00.002+01:00

Pahoittelen blogihiljaisuutta. Koti-Suomi vie mukanaan. Ja Kultakin on niin huonossa kunnossa, että ei tässä oikein muuta ehdi tehdä kuin huolehtia.

Järjetön koti-ikävä on myös tietyllä tavalla lamauttanut miut. Rintaa puristaa ja lasken mielessäni hitaasti ja varmasti hupenevia Suomi-lomapäiviä. Tällä hetkellä tunnen olevani puun ja kuoren välissä, ja mietin mielessäni erilaisia mahdollisuuksia tulla edes hieman useammin Suomeen tai vielä parempaa yhdistää kaksi kotimaatani työelämässä.

Aina saa unelmoida, mutta varmaa on se, että Pohjois-Karjalan metsissä miun on hyvä.

Äitin rakkaat

2008-11-28T09:47:00.003+01:00

Lauma on hajalla. :( On outoa olla koirattomassa ja kissattomassa talossa. Olo on meillä molemmilla ihan luonnoton ja ikävä on mieletön. Meijän perheessä on viisi jäsentä, vaikka kolme niistä ei olekaan ihmisiä, ja vaikka tässä nyt lisäännyttäisiinkin tulevaisuudessa, niin karvajalkojen asema pysyy silti samana. Piste.

Mama et Papa pensent à vous, les trois boules de poils. <3

There is a god!!!

2008-11-25T11:28:00.004+01:00

Monien vuosien jälkeen rukouksiini on vastattu ja näen jälleen iki-idolini! Lähdemme vanhan fanituskaverini T:n kanssa Lontooseen tammikuun lopussa NKOTB:n yllätyskeikalle Hammersmith Apollo Theateriin. Liput ovat 5-tähden vippejä, joilla pääsemme myös pre-show-bileisiin ja tapaamaan bändin. Ou nou! *kirkumista* =D

Tuttua ja turvallista

2008-11-20T11:44:00.006+01:00

Oi, autuutta! En oikein osaa edes kuvailla tätä tunnetta. Täällä ollaan, miulle maailman tutuimmassa ja turvallisimmassa paikassa. Ja täällä on lunta kuten kuvasta näkyy ja sitä sataa hiljalleen koko ajan.

Eilinen päivä ja matkanteko alkoi klo 5.30 herätyksellä vain kolmen tunnin yöunien jälkeen. Juna Nîmesistä lähti klo 7.18, klo 11 maissa saavuttiin Roissyn lentokentälle. Odotusaikaa oli nelisen tuntia ennen Helsingin lentoa. Valitettavasti emme päässeet matkatavaroista eroon kuin vasta hieman yhden jälkeen, sillä Ranskassa ei matkatavaroita rekisteröidä lennoille yhtä helposti kuin Suomessa - ja ihan hyvä niin. ;) Kävimme Kullan kanssa Hippopotamuksessa jo perinteeksi muodostuneella lounaalla, jonka jälkeen piti kiirehtiä koneeseen. (Ranskansuomalaisille tiedoksi: TV:stä tuttu Stéphane Bern tuli samalla lennolla, bisnes-luokassa tietty ja jonkun toisen miehen seurassa - tietty. Mitähän lie tullut tekemään Helsinkiin, tuskinpa tapaamaan kuninkaallisia! =D)
Helsingin lentokentälle saavuimme seitsemän jälkeen illalla ja puolisen tuntia myöhemmin nousimme Joensuuhun lentävään pieneen FinnComin potkurikoneeseen. Onttolan lentokentällä meitä oli vastassa Iskä ja kotona meitä odotti Äiti, syntymäpäiväsankari Velipoika ja hänen avovaimonsa. Syötiin hyvin ja juteltiin pikaisesti vähän kaikesta ja kaikki oli hyvin. :)

Seuraavaksi ensihuomioita kotimaasta.

+ Helsinki-Vantaan superpuhtaat ja hyvälle tuoksuvat vessat! Miten ihana onkaan voida istua pöntönrenkaalle toisin kuin Ranskassa, jossa KAIKKI yleisövessat ovat pahanhajuisia ja törkyisiä eikä puhettakaan pöntölle istumisesta, sillä jopa naiset pissivät renkaalle - ilmapissatessa on hankala sihdata...! Roissyn lentokentällä haisee aina p*ska.

+ Kaikkialla sisätiloissa on lämmintä, jopa lentokenttäbusseissa. Ulkona on nytkin hieman pakkasta, mutta sisällä talossa sitä ei huomaa eikä mistään vedä.

- Helsinki-Vantaan typerryttävä hiljaisuus. Kotimaanterminaali oli täynnä ihmisiä, mutta hiljaisuus iski vasten kasvoja. Meidän portilla oli noin 70 henkeä ja vieressä oli Oulun lennon portti, jossa oli sielläkin yhtä paljon porukkaa, mutta kaikki istuivat hiljaa ja vain katsoivat eteensä. Oli joukossa toki muutama rohkea metsänomistaja, jotka keskustelivat ilmeisesti viimeisestä Helsingin kokouksesta ja yksi nainen, joka jakoi kännykkäkeskustelunsa koko odotushallin kanssa. Miun teki mieli ruveta huutamaan keskellä tuota hiljaista laumaa, koska se oli ahdistavaa.

- Ihmisten kärsimättömyys ja huonot tavat. Lentokenttäbussiin, bussista ulos ja koneeseen tungettiin kuin hengen hädässä. Koneessa kukaan ei jaksanut odottaa, että edessä oleva laittaa tavaransa rauhassa tavarahyllylle ja ottaa sitten paikkansa, vaan ihmiset vain tunkivat ja melkein kävelivät toistensa päältä sanomatta mitään. Tämä toi mieleen mullilauman.

Kahden reissun välissä

2008-11-17T11:17:00.003+01:00

On ollu ikävä Blogistaniaan ja nytkin valitettavasti annan vain pikaisen väliaikatiedotteen. Kiitos kaikille kommenteista ja haasteista! Kaikkiin vastaan heti, kun tässä asetun aloilleni. Osaan viimeaikaisista kommenteista kerkisin jo vastata äskettäin.

Täällä on nyt lomailtu oikein kunnolla. Ekat pari päivää vain hengailtiin kotona, syötiin tukevia aamupaloja ja totuteltiin olemaan kahdestaan 24h/vrk. Ei nimittäin ole ihan yksinkertaista 8 kuukauden jälkeen olla koko ajan toisen kanssa, vaikka se toisaalta ihanaa onkin.

Keskiviikkona suunnattiin Lyonin lähelle, Collonges au Mont d'Or -nimiseen paikkaan, jossa sijaitsee gastronomian isän, Paul Bocusen kolmen Michelinin tähden ravintola. Appiukko tarjosi siellä meille kaikille (lanko, anoppi, Kullan eno, Portto ja me) illallisen syntymäpäivänsä kunniaksi ja huh huh, kun meinasi napa revetä! Kerron lisää tuosta illallisesta erillisessä postauksessa. Seuraavana päivänä me Kullan kanssa ajaa hurautettiin Nessi messissä Saint Etiennen kautta Lozèriin, Aumont Aubraciin ja vietettiin sillä rento pitkä viikonloppu ystäviemme kanssa. Siitäkin lisää myöhemmin ainakin kuvien muodossa.

Eilisestä lähtien on pyykkikone laulanut taukoamatta, sillä keskiviikkoaamuna me junaillaan Pariisiin ja sitten sinisin siivin Suomeen! Ihanaa! Kissat jää tänne kotiin ja anoppi käy niitä hoitamassa. Nessi Nepukka menee tuttuun neljän tähden kenneliinsä.

Kulta lähtee siis mukaan, sillä anopin rintasyöpä saatiin reilu viikko sitten yhdellä leikkauksella poistettua. Syöpä ei ollut ehtinyt levitä aikaisen toteamisen ansiosta ja vain kasvain poistettiin. Lopulliset tulokset saimme vasta perjantaina. Elämä voi taas jatkua.

Postaan seuraavan kerran Susirajalta. Voikaa hyvin kaikki. Piis än lööv! :)

Päivieni valo ja Sinkkonen

2008-11-04T09:06:00.005+01:00

Sadepäivätkin muuttuu aurinkoisiksi, kun on miehenä Kulta. Se on niin hauska. Kullan tultua töistä kotiin meillä on tapana lötköttää sohvalla, puhua niitä näitä, naureskella kissojen ja Nessin touhuille ja omillemmekin. Monesti myös opetan Kullalle suomea. Kullalla on tapana tehdä jo tuntemistaan sanoista minidialogeja ja niistä tulee usein aika koomisia. Viime aikoina näissä dialogeissa on esiintynyt hyvin usein Sinkkonen - vanha mies vanhempieni naapurista. Kulta on ollut hyvin pettynyt, sillä hän näkee Sinkkosta aina ollessaan tupakalla vanhempieni terassilla eikä Sinkkonen vastaa Kullan tervehdyksiin. Hän katsoo vain Kultaa alta kulmain ja menee menojaan. Suomen matkan lähestyessä Kulta on ajatellut taas enemmän Sinkkosta ja heidän tulevaa kohtaamistaan. Opetin Kullalle lisää sanoja ja fraaseja, jotta hän voisi yrittää keskustella Sinkkosen kanssa orapihlaja-aidan yli. Tällaisen minidialogin Kulta sai aikaan (oikeasti se on monologi, sillä Sinkkosen vastauksia emme tiedä...vielä):

Kulta: "Terve, Sinkkonen! Mitä kuuluu?"
Sinkkonen: "???"
Kulta: "On kylmä."
Sinkkonen: "---"
Kulta: "Sataa lunta. /Ei sada lunta." (Vaihtoehtoinen lause, riipuu säästä, mutta Kulta sanoo molemmat. Tärkeintä on oppiminen. :))
Sinkkonen: "---"
Kulta:"Sinkkonen, minä haluan makaroonilaatikko. Heti!"
Sinkkonen: "???"
Kulta: "Moi moi, Sinkkonen."

Yleensä dialogit loppuvat "Hei hei, pusuja!", jonka Kulta on napannut miun puhelinkeskusteluista, mutta toivottavasti hän ei mene tuota sanomaan Sinkkoselle. =D

Pili pili POM!

2008-11-01T09:16:00.004+01:00

Tänään...sataa. Eilen...satoi. Viime päivinä...on satanut. Huomenna...tulee satamaan.

Ei, tämä ei ole postaus suomen kielen verbien tempuksista. Tämä on vain postaus, jossa valitetaan tällä hetkellä Etelä-Ranskassa vallitsevasta säästä. Kuulostaa tylsältä, tiedän, ja sitä se onkin - sade siis.

Enpä olisi uskonut, että joskus tulen yhtä hankalaksi sään suhteen. Kai ne muutamat täällä vietetyt vuodet ovat tehneet tehtävänsä ja miusta on tullut eteläranskalainen, joka valittaa het', kun ei aurinko paista ja ole vähintään 20 astetta lämmintä. Tai sitten se on se ikä ja iän tuoma mukavuudenhaluisuus: en voisi enää nimittäin kuvitellakaan hyppääväni pyörän selkään esterinpersesateessa. Hävettää myöntää, mutta on se mukava, kun on auto ja voi sen lämpimässä ja kuivassa sisätilassa matkata. Tosin siihenkin liittyy pieniä haittapuolia ja suoranaisia vaaroja kuten on jo tullut todistettua. Siispä yleensä sadesäällä pysyttelen sisätiloissa ja katselen telkkaria tai vain makkoilen kuten mukavuudenhaluinen basenjikin tekee. :)

Mitä tästä voimme päätellä? Seuraavien parin vuorokauden aikana tiedossa siis paljon telkkarin katselua ja makkoilua. :) Ehkä jotain pientä kotityöntekoa, mutta tuskin. Jos tulette kylään niin ilmoittakaa ainakin vuorokautta aikaisemmin. Blondi pitää sadetta.

Täydellisen talvitakin metsästys

2008-10-30T08:53:00.004+01:00

Nyt on ongelma. Pitäisi löytää uusi talvitakki. Entinen ehdoton suosikki, Naf Nafin superihana musta, polvipituinen karvakauluksinen parka (ei siis parka niinku reppana, vaan parka niinku takki :)) on niin kauhtunut, että se lähtee Emmauksen kirpparille. (Terkkuja Airellelle ja hänen kumppanilleen! ;) ) Kaapissani kyllä roikkuu useampikin talvitakki, mutta niistä yksi on liian juhlava ja musta, toinen liian valkoinen, kolmas puolestaan hieman liian reilu nykyisille makkaroilleni, neljäs hieman liian lyhyt ja pissis ja viides hieman liian sporttinen ja kuuma näihin olosuhteisiin.

Kävin jo täydellisen iltapäivän i aikana hypistelemässä Zaran talvitakkeja, mutta en osannut oikein päättää, millaisen haluaisin. Vastustan nimittäin suuresti trendipukeutumista ja yhden kauden hankintoja ja Zarassa tuntui olevan aika paljon tämän hetken trenditakkivirityksiä: lyhyttä A-linjaa, pussihihoja jne. Klassisen tyylikästä, mutta silti hieman originellimpaa takkia en havainnut. Ja entäs ne hinnat! Silmät vaan pyöri päässä.

Jotta tämä metsästys ei vain olisi mitenkään liian helppoa, niin ottakaamme mukaan vielä maantieteellinen aspekti: Talvi, yksi ihminen, kaksi maata, kaksi ilmastoa. Ei oo helppoo, ei. Nykyisin olen jo onnistunut iskostamaan pieniin blondin aivoihini sen tosiasian, että asun suurimman osan talvesta maassa, jossa talvella EI ole kylmä. Suomalaisessa mittapuussa siis. Miusta on kyllä ihan tarpeeksi kylmä, mutta se on ihan eria asia. Täällä ei kuitenkaan tarvita mitään toppatakkeja, vaan ihan höpöhöpövuorisella villakangastakilla pärjää. Paitsi jos mistraali puhaltaa - silloin helvettikin jäätyy, mutta silloin ei mennäkään ulos ja jos mennään, niin ainakin tämä pohjoisen vihannes pukeutuu sään mukaan eikä nappaskenkiin ja hienostelutakkeihin. Miulla on siis viime vuosina ollut (ainakin omasta mielestäni) ihan ok-look täällä Ranskassa talvisaikaan, mutta kun menen Suomeen jouluksi, niin olen kuin joku rytövälimallinaikkonen. Kun eihän sellasella ohutvuorisella villakangastakilla Susirajalla pärjää! Miulla on vanhempien luona yksi ikivanha 90-luvun lopun muotia oleva pitkä, musta toppatakki jemmassa ja sitä mie pidän Joensuun lumisilla teillä kävellessä ja pyöräillessä. Viimekin vuonna muistutin lähinnä Kassi-Almaa: se kulahtanut toppis, farkut (ne oli ookoo), Goretex-vaelluskengät ja Metsähallituksen (!) reppu (Iskältä lainassa - arvostan ja kiitän, suurta rakkautta <3! - ja siinä taisi olla jotain notskilla kuksasta läikähtäneen kahvin tahroja...=D) Tuollainenhan oli miun look joskus lukio-aikoina tosin, että ei siinä mitään, mutta jotenkin ahdistaa olla Kassi-Alma edes muutaman viikon ajan. Ajattelin tänä vuonna lähettää sen viidennen kaapissa roikkuvan eli sporttisen ja näihin olosuhteisiin liian kuuman (toppa)takin edeltäni Susirajalle. Voin sitten heittää vanhemman version pois ja olla vähemmän rytö.

Yritin etsiä tähän sopivia takkiehdokkaita netistä, mutta en löytänyt tai sitten en osannut etsiä.
Jos en löydä "täydellistä", järkevänhintaista takkia täältä, katselen sitä Suomesta tai sitten odotan tammikuun alennusmyyntejä. Tai sitten odotan, että tulisi kesä...

Happy, happy, joy, joy!

2008-10-27T20:39:00.004+01:00

Vietin tänään oikein mukavan iltapäivän. Oman itseni seurassa. Miulla oli asiaa Nîmesiin pitkästä aikaa ja kun sinne kerta lähtee, niin ei kannata heti tulla pois. :)

Ensimmäinen ilonasia oli gynekologiaika, joka oli päiväretkeni varsinainen syy. Voin nyt vihdoinkin sanoa löytäneeni täältä hyvän gynen, *waves*, ja sitä kannattaa juhlia! Vaikka se onkin mies, niin se oli todella miellyttävä ja asiallinen eikä yhtää pervo kuten jotkut tuppaa (ainakin joittenkin mielessä) olemaan. Juteltiin paljon ja miulla oli alusta asti todella rento olo eikä edes se, että täällä ollaan gynen vastaanotolla ihan alasti, ahdistanut tällä kertaa ollenkaan. Lähdin sieltä hymy huulilla ja melkein meinasin laulaa luikahuttaa. :)

Matkalla ydinkeskustaan poikkesin Nîmesin suurimmassa puistossa, Jardin de la Fontainessa. Ostin suklaa-pistaasi-jäätelötötterön ja limpparia ja istahdin yhdelle penkille katselemaan ihmisiä. Ja syömään sitä jätskiä tietty.

Puistossa oli niin kaunista ja jotenkin normaalia. Puut olivat aivan ihanan kelta-punaisia, laskeva iltapäivän aurinko paistoi ja oli juuri sopivan lämmin istua siinä. Siellä oli lapsia, nuoria, ystäväporukoita ja pariskuntia, koiria. Aivan ihanan eläväistä! Tuli ikävä kaupunkiin. Pitää alkaa käymään Nîmesissä useammin.

kuva

Life is a bitch

2008-10-21T09:23:00.002+02:00

Uusi tuliterä blogini on ollut viime aikoina hieman huonolla hoidolla. Syynä tähän on viime viikkojen aikana tapahtuneet ikävät asiat. Hotellin täyttää itku, epätoivo ja hiljaiset rukoukset. Tuleva loma ei ilahduta ketään.

Toivottavasti pääsemme Kullan kanssa levollisin mielin yhdessä Suomeen.

Ulkosuomalaisen onni ja ilo on pienestä kiinni

2008-10-14T09:20:00.005+02:00

Sain eilen postia. Ihanan (!) ison kortin ystävältä, jonka olen tuntenut 9-vuotiaasta asti. Kortissa kerrottiin aikuisten ja lasten kuulumisia ja kyseltiin, milloin myö tullaan Suomeen. Enpä ole pitkään aikaan ollut yhtä otettu. Sydän pyörähti ympäri varmaan kolme kertaa ja kyynel jos toinenkin tuli silmään. Kiitos siulle, rakas ystäväni, joka jaksat muistaa ja ilahduttaa. Olet tärkeä ja niin rakas!

Niin, ulkosuomalaisuus ei ole helppoa. Ei ulkosuomalaiselle itselleen eikä "sisäsuomalaisille" ystäville ja sukulaisille. Kontakteja kun pitää vaalia ja se on jostain kumman syystä tänä päivänä niin vaikeaa vaikka on tekstarit, meilit, messengerit, skypet ja pelit. Toista se oli aatamin aikana, kun kirjoiteltiin kirjeitä! Mie tunnustan ihan suosiolla inhoavani meilien kirjoittamista enkä todellakaan tiedä miksi. Tämä blogien kirjoittaminen kun ei ole ollenkaan tervan juontia, mutta auta armias, kun pitäisi alkaa meiliä naputtelemaan...Silloin menee kaikki suonet tukkoon.

Ulkosuomalaisena on yksinäistä. Ainakin miulla. Toista varmaankin olisi asua jossain suurkaupungissa, jossa olisi enemmän mahdollisuuksia tavata useammin muita ulkosuomalaisia. Ja muita ihmisiä ylipäänsä. Tuppukylässä miulla on tuttuja, mutta en ole heidän kanssaan vielä esim. millään kahvittelu- saati sitten shoppailuasteella. Hyvät ystävät asuvat kaukana ja heitä tulee nähtyä aika harvoin, mutta onneksi kuitenkin joskus.

Liikenneturvallisuuden minimointia ranskalaisittain

2008-10-13T11:34:00.002+02:00

Erityisesti sadesäällä autoilu tässä maassa on ihan hullun hommaa. Viime viikolla jouduin jälleen käymään laboratoriossa ja ajanvaraukseni sattui päivälle, jolloin sataa tihuutti koko päivän. (Mielestäni) normaalilogiikalla varustettuna plus suomalaisella tottumuksella laitoin tietysti ajovalot päälle. Liikenneturvallisuus ennen kaikkea! Arvatkaapa vain, kuinka moni suomalainen tai normaalilogiikkainen tuli vastaan? Needless to say...No, oli siellä muutama, joilla oli seisontavalot päällä, mutta sehän on nyt on sama kuin pieru Saharassa tai jotain sinnepäin.

Eipä siinä mitään, sadepäivinä pitää vain katsoa kaksi tai kolme kertaa tai viisikin ennen kuin kääntyy tai tekee jonkun muun liikkeen, sillä on hyvin vaikea erottaa sateisessa maisemassa valottomia harmaita, valkoisia ja mustia autoja, joita enemmistö ranskalaisista autoista on.

Pääsin hengissä lähikylän labraan. Sieltä miun piti mennä toimittamaan muutamia asioita kylän keskustaan, joka on luonnollisesti täynnä stop-merkkejä jne. Siinä sitten paluumatkalle lähtiessä, yhden stop-merkin takana töröttämässä mietin seuraavaa:

Miten kääntyä turvallisesti stop-merkin takaa vasemmalle kaksisuuntaiselle pääväylälle, kun näkyvyyden estää molempiin suuntiin jalkakäytävälle parkkeeratut autot?

Mie venasin vähän aikaa ja kääntelin päätä, ei tullut autoja, käännyin, ei kuulunut kräsh, selvisin hengissä.

Perhe on paras?

2008-10-07T08:36:00.003+02:00

Jos puhuisin omasta biologisesta perheestäni eli vanhemmistani ja veljestäni, otsikossa ei olisi kysymysmerkkiä. Tämä kirjoitus koskee kuitenkin myös uutta perhettäni, Kullan perhettä - la belle famille ranskaksi eli kaunis perhe. :)

Vaikka minulla on erittäin läheiset välit vanhempiini ja veljeeni, olen kuitenkin aina ollut hyvin itsenäinen. Jos elämäni olisi mennyt toisin, tuskinpa olisin muuttanut koskaan takaisin kotikaupunkiini vanhempien lähelle vaikka nyt voisin niin tehdäkin. Olosuhteiden pakosta olen joka päivä tekemisissä appivanhempieni sekä lankoni kanssa. Se on aika rasittavaa välillä vaikka he ovat kaikkea muuta kuin uteliaita ja tungettelevia.

Me kaikki olemme siis töissä samassa yrityksessä. Lanko on hotellimme virallinen johtaja, Kulta vastaa varauksista, nettisivuista ja hoitaa päivisin kaikki vastaanoton asiat. Virallisesti eläkkeellä olevat appivanhempani ovat molemmat edelleen aktiivisesti töissä: anoppi valmistaa joka aamu buffet-aamiaisen ja appi hoitaa kirjanpidon. Mie hoidan aamuisin check-outit ja kaikki respan juoksevat asiat. Tulen Kullan perheen kanssa hyvin toimeen, ei siinä mitään, mutta se mikä minua useinkin ahdistaa on työasioiden ja perhesuhteiden sekoittuminen. Kahdeksan kuukautta kestävän sesongin aikana teemme töitä yhdessä perheenä, mutta emme oikeastaan koskaan kohtaa muissa kuin työasioissa. Kulta on tähän jo tottunut, mutta minua se häiritsee. Olisi niin mukava joskus keskustella rauhassa anopin kanssa ihan vain miniänä ja anoppina, mutta aina on joku työasia siinä välissä härväämässä. Toisaalta taas jos joku työasia ottaa päähän, niin siitä ei voi sanoa samalla tavalla kuin jollekin työkaverille sanoisi. Hotellin mentyä kiinni meillä on onneksi paremmin mahdollisuuksia tavata toisiamme perheenä, mutta niitäkin tilanteita on loppujen lopuksi aika harvassa. Mie menisin heitä kyllä katsomaan useammin hotellin ollessa kiinni talvella, mutta koska he asuvat hotellin päärakennuksessa, mieleni ei tee mennä työpaikalle lomani aikana. Se jo riittää, että asumme hotellialueella ympäri vuoden.

Miksi kirjoitin tästä tänään? Siksi, että heräsin erityisen huonolla tuulella ja joka paikkaan särki. Anoppi oli puheliaalla päällä ja mie myrtsi. Jos olisin ollut ns. normaalissa työpaikassa, olisin varmasti selvinnyt vain hyvien huomenien sanomisella ja tekohymyllä ennen töihin uppoutumista (työstä riippuen tietysti...), mutta tänä aamuna tuli huono omatunto. Yritin olla parempi ihminen, mutta aina ei vain pysty.

Kielisekoiluista

2008-10-04T08:04:00.005+02:00

Vastaan nyt vihdoinkin Juanitalta samaani haasteeseen, joka koskee kielisekoiluja.

Millä kielellä/kielillä kielisekoilu käytiin? Mistä sekoiltiin? Miten tilanne ratkesi? Vai ratkesiko mitenkään? Haasta joku!

Mie puhun ranskaa nykyisin kuin toista äidinkieltäni - en tietenkään samalla sanavarastolla, mutta niin ettei todellakaan tarvitse enää joka lausetta miettiä etukäteen. Enkä siis osaa enää sanoa, millä kielellä ajattelen tai muista millä kielellä joku asia miulle on kerrottu. Sanojen suvuissa mie teen kuitenkin koko ajan virheitä samoin kuin verbien taivutuksissa ja aina ei todellakaan ole oikea aikamuoto käytössä, mutta mitä väliä - tärkeintähän on, että tulee ymmärretyksi.

Kun olin ihan ensimmäistä kertaa Ranskassa, 9 vuotta sitten Bordeaux'ssa eräässä hotellissa kieliharjoittelussa, puhuin ranskaa vielä kahden yliopistovuoden jälkeen todella heikosti. Tuolta ajalta miulla onkin muistissa muutama hassu sekoilu. Bordeaux'ssa siivosin ensimmäiset kolme kuukautta huoneita aamupalatarjoilun jälkeen ja ekojen päivien jälkeen hotellin johtajatar kysyi miulta, kuinka se sujuu. Valitin siinä sitten kai jotain siivousvälineiden alkeellisuudesta ja tokaisin mm. : "Et mon aspirateur ne suce pas bien !" Johtajatarta se nauratti ihan kamalasti ja mie pyörittelin vain silmiäni, koska en ymmärtänyt ollenkaan, mitä hauskaa kyseisessä lauseessa oikein oli. Myöhemmin opittuani hieman lisää kieltä tajusin, että imurin imemisestä puhuttaessa käytetään verbiä aspirer ja sucer on sitten jotain ihan muunlaista imemistä. Toinen tapaus oli myös vähän samantyylinen. Tapasin tuon samaisen johtajattaren ensimmäistä kertaa vasta pari päivää saapumiseni jälkeen ja lounastimme hänen kanssaan kahdestaan. Miulla ei ollut tuolloin vielä oikein mitään käsitystä ranskan kielen eri rekistereistä ja puhuin sekaisin yleis- ja puhekieltä. Johtajatar kysyi kuinka harjoitteluni sujui ja tykkäsinkö työstäni. Työpaikka ja työkaverit olivat mukavia, mutta työtehtävät mielestäni huonosti organisoitu ja vastasinkin rehelliseen tyyliini:"Oui, ça va, mais c'est le bordel ici !" Johtajatar kauhistui ja pyysi minua kiinnittämään parempaa huomiota puhetyyliini. Sitten hän kysyi, tiedänkö mitä bordel tarkoittaa. Ja mie siihen, että joo, suomenkielessä on sama sana: "C'est une maison où il y a des putes." (=talo, jossa on huoria...) Huh huh! Nyt hävettää, kun noita suusta päässeitä sammakoita muistelee, mutta olenpahan tuon jälkeen aina miettinyt sanavalintojani kaksi kertaa.

Meijän ystäväporukka on aika hillitöntä ja jutut ovat usein aika painokelvottomia. Olin meijän seurustelun alussa ihan kauhuissani kuinka suoraan kaikki Kullan ystävät tuntuivat puhuvan seksistä ja jotkut todella intiimeistäkin asioista. En ollut omassa suomalaisessa kaveripiiriissäni tottunut moiseen. Ensimmäiset ravintolaillalliset ja illanvietot jonkun luona menivät miulla punastellessa ja pelätessä, milloin miulta aletaan kysyä jotain yksityisasioita. Myöhemmin, kun tunsin jo kaikki paremmin eikä enää pelottanut aukaista suuta joka tilanteessa, oltiin kerran porukalla ravintolassa syömässä ja joku kysyi miulta, mikä oli ollut miulle kaikista vaikeinta tänne sopeutumisessa. Kerroin sitten mm. tästä edellä mainitusta hankaluudesta eli kuinka kaikki tuntuivat puhuvan navanalusjuttuja, parler de cul, mutta mie sanoin"tout le monde parlait DU cul" jolloin Johannes Kastaja vastasi: "Je ne sais pas comment vous faites en Finlande mais nous, on parle de la bouche !" Olin siis sanonut kauhistelleeni, kuinka kaikki puhuivat perseellä, johon JK vastasi, että ainakin Ranskassa on tapana puhua suulla. Että näin. :)

Haastan ystäväni Rinan Amsterdamista kertomaan omista kielisekoiluistaan hollanniksi ja englanniksikin! :)

Iskälle

2008-10-03T21:16:00.005+02:00

Hyvää nimipäivää miun rakkaalle Iskälle! Meinasi taaskin unohtua, mutta onneksi on Karjalaisen kalenteri seinällä. :) Ja onhan ne Äitin synttäritkin hyvä muistikeino...Olet ajatuksissani. Pusuja!

kuva täältä

Technological Overload

2008-10-01T21:02:00.002+02:00

Sarin blogista löysin tämän ja koska rakastan kaikkia listoja ja kyselyitä, niin tein sen tietty. Meijän kodista löytyy siis:

[ ] akvaario
[x] arabian astioita ja harvinaisia sellaisia, varsinkin kahvikuppeja. Kiitos edesmenneelle, rakkaalle Mummulleni.
[ ] arkkupakastin
[x] astianpesukone
[x] autotalli, mutta siellä pidetään kaikkea muuta paitsi autoa.
[x] digiboxi, jos Canal+:n nauhoittavaa boksia voi siksi kutsua.
[x] digikamera
[ ] digitaalivaaka
[x] dvd-soitin
[x] epilaattori
[ ] farmariauto
[x] henkilöauto
[x] hiirimatto
[x] hiustenkuivain
[ ] höyrysauna
[x] iittalan astioita
[x] ilmakiharrin
[x] ilmakitara - riippuu muzasta! :)
[ ] ilmankostutin
[ ] jenkkisänky
[x] kahvinkeitin
[x] kahvipannu (espresso)
[ ] kannettava dvd
[x] kannettava tietokone
[ ] keittiövaaka
[x] kenkäteline
[ ] kerrossänky
[ ] keskuspölynimuri
[ ] kirkasvalolaite
[ ] kopiokone
[ ] kotiparturi
[x] kotiteatteri
[ ] kottikärryt
[x] kuisti - lasiveranta ja terassi käy.
[ ] kuivausrumpu
[x] kultaisia koruja
[x] kuntolaitteita
[x] kylpytakki
[x] laajakaista
[x] lankapuhelin
[x] langaton hiiri
[ ] leipäkone
[x] leivänpaahdin
[ ] litteä tietokonenäyttö
[ ] luistimet
[ ] maasturi
[x] matkapuhelin
[x] mikroaaltouuni
[ ] moottorikelkka
[ ] moottoripyörä
[x] mp3-soitin
[x] musiikkisoitin - sähköpiano ja pari syntsaa.
[x] navigaattori - My Best Friend :)
[ ] oma ranta
[x] omakotitalo, mutta ei ole oma.
[ ] ompelukone
[ ] pakettiauto
[x] partakone
[x] parisänky
[ ] parveke
[x] pelikone - siis jos tarkoittaa pelikonsolia esim. Playstation.
[x] polkupyörä - Tunturi, tottakai!
[x] polttava cd-asema
[x] porakone - ja se on miun, Black&Decker. :)
[ ] poreallas
[x] pyykinpesukone
[x] pölynimuri
[x] pöytätietokone
[x] rappuset - ulko-sellaiset
[ ] rikkaimuri
[x] rullaluistimet, joita en vaan voi käyttää täällä pyöräilytiettömässä tuppulassa. :(
[ ] salarakas
[ ] sauna
[x] sauvasekoitin
[x] silitysrauta
[ ] skanneri
[ ] suihkulähde
[x] sukset - laskettelusukset kyllä.
[ ] suoristusrauta hiuksille
[x] sykemittari
[ ] sähköhammasharja
[x] sähkövatkain
[ ] sälekaihtimet
[x] takka, jolla ei ole mitään lämmityksellista arvoa ja siksi sitä ei käytetä.
[x] taulutelevisio
[x] tauti - montakin tilanteesta riippuen. :)
[x] teepannu
[ ] tekohampaat
[x] tietokonepöytä
[ ] traktori
[ ] tulostin
[ ] uima-allas
[ ] ulkorakennus
[ ] ulkosauna
[ ] useampi televisio käytössä
[ ] vapaa-ajan asunto
[x] vedenkeitin
[ ] vene
[ ] verenpainemittari
[x] vhs-videonauhuri - ei käytetä, koska Canal-boksi nauhoittaa.
[x] videokamera
[x] viinaa - suomalaista, ranskalaista ja venäläistä.
[x] villamatto
[ ] vohvelirauta
[ ] voileipägrilli
[x] vuodesohva
[x] web-kamera
[x] wokki-pannu
[x] yleiskone
[ ] yläkerta

"Je suis mala-de..."

2008-10-01T08:24:00.003+02:00

En olisi halunnut tässä uuden uutukaisessa blogissa jatkaa sairauskertomuksia, mutta minkäs teet, kun ei miun elämässä näköjään muuta tapahdu tällä hetkellä.

Eilen illalla alkoi kutittamaan joka puolelta. Ajattelin sen johtuvan kuivasta ihostani, joka näin syksyn tullen aina kuivuu vielä enemmän ja vaatii uskomattomia määriä rasvaa. Nukkumaan mennessä olo oli jo tukala. Tutkailin kutiavia kohtia ja nepä olivat punaisten pilkkujen ja laikkujen peitossa. Käsivarret, jalat, selkä, lantio, rintakehä. Vitsailtiin ennen nukahtamista Kullan kanssa, että miulla on varmaankin syyhy, jonka yksi meijän sesonkityöläinen sai loppukesästä. Luulin oloni olevan aamulla parempi, mutta toisin kävi.

Herätessäni iho oli kuin tulessa ja koko vartalo yltä päaltä punaisten laikkujan peitossa. Naama oli kuitenkin kalpean valkoinen, joten nou hätä, töihin ilkesin lähteä. Olo oli muuten hyvä ja siksi ajattelin odottaa omalääkärini jälleennäkemistä iltapäivään. Sivelin kutiaviin kyynärtaipeisiin Biafine-nimistä ihosalvaa ja naureskelin puolalaiselle työntekijällemme kuinka olen täysin kierrätyskamaa, kunnes...Kurkkua alkoi kiristää ja tunsin suuren palan muodostuvan nieluun. Paniikki ja hyperventilaatiot eivät olleet kaukana. Appiukko soitti omalääkärin paikalle (siinä odotellessa olisin ehtinyt kyllä tukehtua kuoliaaksi, mutta onneksi näin ei käynyt), joka omaan varsin vakuuttavaan tyyliinsä mumisi tennareihinsa, kuinka se on "joku allerginen reaktio" ja häviää 48 tunnin aikana. Sain reseptin - jotain tabuja ja antiseptista saippuaa - ja 32 euroa kolahti taas lääkärin laukun pohjalle. Merci beaucoup.

Toisaalta kyllä on todella loistava asia, että omassa kylässä on lääkäri, jonka voi soittaa kotikäynnille melkein mihin vuorokauden aikaan tahansa. Ei tarvitse jonottaa missään terveyskeskuksissa tai odottaa viikkoja päästäkseen lääkärin vastaanotolle. Ironinen sävyni vain johtuu siitä, että omalääkärimme on vain vähän erikoinen tapaus, joka ei aina vakuuta diagnooseillaan.

Tällainen tapaus tällä kertaa. Seuraavaa odotellessa.

Uusi alku

2008-09-30T09:00:00.000+02:00

Rupesi ottamaan päähän Vuodatus ja ajattelin huudella toisiin pöytiin. :) Jospa tästä nyt saisi uutta intoa bloggailuun. A voir. Joka tapauksessa olen innoissani. Wuhuu!